Kaupassa eräs nainen tuli viereeni ja alkoi jutella,

Olisin itse pahoitellut että tarkoitin kommenttini toiselle henkilölle..Ihan kuin väärin sanotut sanat voisivat mennä hukkaan.

mäkin puhun sille sun kaverille selän taakse.

katselemastani tuotteesta. Minä vastasin hänelle.

Tähän nainen kiukkuisella äänellä, en minä sinulle puhunut vaan kauempana olevalle ystävälleni.

Huokaus, olisi pitänyt olla silmät selässä.

Opetus oli, ettei kannata vastata tuntemattomille.

Mitä tuo haittaa?

Vähästäpä säikähdät.

katselemastani tuotteesta. Minä vastasin hänelle.

Tähän nainen kiukkuisella äänellä, en minä sinulle puhunut vaan kauempana olevalle ystävälleni.

Huokaus, olisi pitänyt olla silmät selässä.

Opetus oli, ettei kannata vastata tuntemattomille.

Mitä tuo haittaa?

tuo nainen säikähti! Itse olisin vastaavassa varmaan alkanut nauraa ja pahoitellut, kertonut kenelle puhuin.

mäkin puhun sille sun kaverille selän taakse.

itse olisin saattanut sanoa jotain, jos olisin tiennyt tuotteesta jotain erityistä, vaikka olisin tiennyt ettei tuotteesta varsinaisesti juuri minulle edes jutella. Onpas ahdasmielistä käytöstä. Joskus kun itselle joku tulee kaupassa juttelemaan, vaikka ei mistään erityisestä olisikaan kyse, niin siitä voi tulla hyvälle mielelle.

"En minäkään sinulle, vaan taivaassa olevalle äidilleni! Hän sentään kuuntelee ja osaa käyttäytyä!"