Mielipiteitä päiväkotien toiminnasta. Miks mulle tulee aina paha mieli?

"Ihan hyvä päivä" kertoo kyseisen päivän tapahtumista, esim. on syönyt normaalisti, nukkunut, leikkinyt jne. Keskusteluissa puhutaan tarkemmin esim. hienomotorisista tai kielellisistä valmiuksista, joita verrataan muihin samanikäisten valmiuksiin. Tarkoituksena havainnoinnilla on kyetä auttamaan lasta mahdollisimman varhain, mikäli tuen tarvetta on.

sanot vaan että lapsi on mielestäsi normaali ikäisekseen ja piste

jota ei itse havaitse. Kannattaa olla avoin noille kommenteille. Jos ne tuntuvat olevan perättömiä, turha kauheasti jängätä vastaan, koska siitä ei ole mitään hyötyä (ei lapselle eikä sinullekaan).

Ja mä oon päiväkodissa töissä! Eikä mulla oo omia lapsia.



Mua häiritsee hirveesti jatkuva kehitystarpeiden "metsästäminen" ja vasu-keskusteluihin kuuluva tavoitteiden määritteleminen... Siis alle kouluikäisille lapsille väännetään tavoitteita!!!



Ihmettelen suuresti, etteivät psykologit ja psykiatrit kyseenalaista äänekkäästi päiväkotien nykykäytäntöä.

"Ihan hyvä päivä" kertoo kyseisen päivän tapahtumista, esim. on syönyt normaalisti, nukkunut, leikkinyt jne. Keskusteluissa puhutaan tarkemmin esim. hienomotorisista tai kielellisistä valmiuksista, joita verrataan muihin samanikäisten valmiuksiin. Tarkoituksena havainnoinnilla on kyetä auttamaan lasta mahdollisimman varhain, mikäli tuen tarvetta on.

sinusta se on huono asia, että mahdollisiin tuleviin ongelmakohtiin kiinnitetään huomiota jo etukäteen?

Onko tällainen pienten lasten jatkuva arviointi ylipäänsä tarpeen..?

jos päiväkodin meininki ei sulle kelpaa.

Se, että lapsestani kaivetaan aina kaikkea negatiivista, vaikka itse äitinä tiedän, että lapsellani saattaa olla vaikeuksia suurissa lapsiryhmissä tuoda esille todellista minäänsä. Eli on aika ujo ja saattaa vaikuttaa "jälkeenjäänneeltä".



Ja olen ollut päiväkodissa töissä. Ja muistan kuinka silloin joka lapsesta piti keksiä jotakin hyvää ja jotakin kehitettävää. Kyllä siinä tuli mietittyä aina aika pitkään, että mitäköhän tästä ja tästäkin lapsesta nyt keksi jotakin järkevää sanottavaa kun tavallaan sisimmässään kuitenkin tiesi, että se missä nyt on vaikeuksia saattaa ensi viikola sujua jo ihan hyvin.

ihmettelen minäkin.

Ihan normaalit ja tavalliset lapset pannaan ensin itse arvioimaan päivänsä kulkua hymynaamalla ja itseään. Sitten aikuiset arvioivat heidät tämän jälkeen.



Pienet lapset pannaan näin suorittamaan ja pohtimaan, miten saisivat päivästään kaiken irti ja pystyisivät olemaan avoimia ja ottamaan kaiken hyödyn irti. Parivuotiaiden pitää olla itsearvioivia ja pystyä kehittymään maksimaalisesti ottaen huomioon omat voimavarat. Siis terveet lapset.



Sitten me hyvinkoulutetut aikuiset etsimme normaaleista ja terveistä lapsista piirteitä, mitä voisi vielä kehittää, että saisimme heistä yhteiskunnalle mahdollisimman viimeisen päälle viilattua työvoimaa, mitä työnantajat pystyvät käyttämään hyväksi ja potkimana ulos kun heitä ei enää tarvita.



Mihin on unohdettu se, että jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa ja lapsella pitäisi olla huoleton lapsuus. Samoin erityislapsella pitäisi olla huoleton lapsuus ja erityislapset kyllä osaa jokainen ammattitaitoinen nähdä ryhmästä. On aivan turhaa miettiä terveiden lasten kohdalla, olisiko jotain vielä hiukan kehitettävää.



Tämä kilpailuyhteiskunta on iskenyt myös päiväkotiin. Oletteko miettineet, millaisia nämä hyvin kehitetyt lapset ovat murrosiässä. He ovat loppuunpalaneita jo siinä vaiheessa kun heidät on pantu kehittymään ja itsearvioimaan ja opettelemaan innovatiivista tiimityöskentelyä jo parivuotiaista asti. Heiltä on odotettu maksimaalisen kapasiteetin käyttöä jo päiväkodissa.



Näin saamme kasvatettua lauman loppuunpalaneita nuoria aikuisia, jotka tulevat elämään mielenterveyssyistä eläkkeellä.

"xx erottui taas joukosta kun leikattiin pahvia. Kädenkäyttö on todella haparoivaa ja kätisyys yhä vaihtelee"



Vastaus: "ihan normaali päivä" sisältää sen saman viestin. Lapsi on pärjännyt samalla tavalla kuin ennenkin. Jos näyttäisi kehittyneen tai tehneen huomattavasti paremmin kuin ennen, niin se kyllä mainittaisiin erikseen!



Minusta jatkuva arviointi on tarpeen, jotta vanhemmat vievät lapsensa saamaan apua. Terapioista on eniten apua varhaisessa vaiheessa. Sitten kun on jo selkeästi jäänyt muista jälkeen voi kuntouttaminen olla jo myöhäistä. Monet käyvät terapeuttien arvioissa (koska lastentarhanopettajan (tai vanhempien) taidot eivät siihen riitä). Monille todetaan, että asiat on kunnossa, toisia tarkkaillaan ja osa saa maksusitoumuksen terapiajaksolle.



Mikä siinä on kauheaa?

Minulle kävi niin, että kaksi päiväkodin työntekijää kertoivat minulle, että lapsessa on jotain vikaa ja pitäisi ottaa yhteyttä sinne ja tänne. Minusta lapsessa ei ollut mitään vikaa. En tyrmännyt heitä kuitenkaan, olin kohtelias. Ehdotin kelton arviointia. kelto kävi ja sitten tuli puhelu, missä kaikki on kunnossa ja homma "kuivui kokoon". Siis kärsivällisyyttä ja kohteliaisuutta niin kasvatuskumppanuus pysyy hengissä. Normaalin lapsen puolesta ei kannata huolestua, normaalius ei katoa toisten ammattitauidottomista arvioinnista. Asiantuntija sitten näkee heti totuuden. totuus puhuu puolestaan. Jaksamista.

voin kertoa, että hyvin monen vanhemman on vaikea hyväksyä sitä, että se oma tietenkin vanhemmilleen täydellinen lapsi ei olekaan kehittynyt kaikilta osin normaalissa tahdissa. Mutta usko pois, kaiken tarkoituksena on vain huomata kehityshäiriöt ja muut ongelmat ajoissa, jotta lapsi voisi saada apua hyvissä ajoin. Ja silti kaikki "normaalista poikkavat" havainnot ei aiheuta sen kummempia toimenpiteitä, kun ammattilainen sen arvioi. Ei tuo ole paha asia.

on hyviä. Ei kannata huolestua. Normaalin lapsen on hyvä olla arvioinnin kohteena. Tuleepa vain tselkattua. Ja toisaalta jos jokin onkin pielessä niin puututaan ajoissa. Rauhoita siis mielesi.

ihmettelen minäkin.

Ihan normaalit ja tavalliset lapset pannaan ensin itse arvioimaan päivänsä kulkua hymynaamalla ja itseään. Sitten aikuiset arvioivat heidät tämän jälkeen.

Pienet lapset pannaan näin suorittamaan ja pohtimaan, miten saisivat päivästään kaiken irti ja pystyisivät olemaan avoimia ja ottamaan kaiken hyödyn irti. Parivuotiaiden pitää olla itsearvioivia ja pystyä kehittymään maksimaalisesti ottaen huomioon omat voimavarat. Siis terveet lapset.

Sitten me hyvinkoulutetut aikuiset etsimme normaaleista ja terveistä lapsista piirteitä, mitä voisi vielä kehittää, että saisimme heistä yhteiskunnalle mahdollisimman viimeisen päälle viilattua työvoimaa, mitä työnantajat pystyvät käyttämään hyväksi ja potkimana ulos kun heitä ei enää tarvita.

Mihin on unohdettu se, että jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa ja lapsella pitäisi olla huoleton lapsuus. Samoin erityislapsella pitäisi olla huoleton lapsuus ja erityislapset kyllä osaa jokainen ammattitaitoinen nähdä ryhmästä. On aivan turhaa miettiä terveiden lasten kohdalla, olisiko jotain vielä hiukan kehitettävää.

Tämä kilpailuyhteiskunta on iskenyt myös päiväkotiin. Oletteko miettineet, millaisia nämä hyvin kehitetyt lapset ovat murrosiässä. He ovat loppuunpalaneita jo siinä vaiheessa kun heidät on pantu kehittymään ja itsearvioimaan ja opettelemaan innovatiivista tiimityöskentelyä jo parivuotiaista asti. Heiltä on odotettu maksimaalisen kapasiteetin käyttöä jo päiväkodissa.

Näin saamme kasvatettua lauman loppuunpalaneita nuoria aikuisia, jotka tulevat elämään mielenterveyssyistä eläkkeellä.

Itselläni tuli esimerkkinä mieleen joku motorinen häiriö lapsella, joka korjaantuu fysioterapialla. Ja, jos sitä ei kuntoutettaisi, lapsi olisi jollain tavalla kömpelö tmv lopun ikäänsä ehkä ja saattaisi tulla kiusatuksi.

kerran vuodessa ja alkusyksystä. Samaan paperiin on kerätty kuuden vuoden kommentit ja aika samanlaisia nuo ovat olleet. Tietysti lapsi kehittynyt kuuden vuoden aikana 1 vuotiasta 6 vuotiaaksi.



Jos tosiaan tulee yllättäviä kommentteja niin kannattaa keskustella siellä tarhassa asiasta.



Itsestä tuntuu, että puuttuminen lapsen kehitykseen on sattuman varaista. Toiset eivät saa tukea lapsilleen vaikka tarvitsisivat/haluaisivat ja toisille sitä tungetaan lähes väkisin.

Mutta työssäni pyrin kyllä löytämään lapsen kehityksen kohteet, koska vain sillä tavalla voin tukea lasta oppimaan uutta ja hallitsemaan uusia taitoja. Ei ole kyse hyvyyydestä ja huonoudesta, vaan kehityskohteista joita meissä kaikissa on.



Eli normaalit, hyvin kehittyneet lapset myös tarvitsevat harjaantumista jossain. Tai "tarve" on ehkä huono sana, enemmän on kyse siitä mihin voi tarttua päästäkseen taas askelen eteenpäin. Se on lapsuutta se, kaikenlaista oppimista on koko ajan.



Tai ehkä se on ihmisyyttä.

sanot vaan että lapsi on mielestäsi normaali ikäisekseen ja piste

NOT. Juuri tuollaiset vanhemmat on pahimpia. Siis jos lapsessa on jotain, joka herättää henkilöstön huolen, vanhemmat kiistää kaiken. Siinäpä sitten ilman mahdollisia tukitoimia ym. yritetään mennä.

Noh, kaikkemme teemme ja vanhempien päätöshän se sitten on esim. laittaa kouluun se "aivan normaali lapsi", joka oikeasti on jossain 4-5 -vuotiaan tasolla. Olisikohan tuolloinkin parempi antaa lapsen kasvaa, kerrata eskari. Siinä vanhemmat sitten tuskailee, kun kerrataan ekaluokka.

Sattuipa muutama vuosi sitten että uuden eskarilaiseni äiti kertoi vanh illassa että "se psykologi nyt sitte haluais tulla seuraamaan meidän villeä täällä ryhmässä". Kysyin vanhemmilta mistä heidän on ohjattu psykologille niin äiti sanoi " no neuvolan mielestä villessä on jotain. Ei siinä mitään oo, ihan tavallinen poika" Itse olin koko alkusyksyn miettinyt että onpas poika muista jäljessä monessa taidossa... niinkuin sitten tutkimuksissakin paljastui. Ko poika oli vanhempiensa esikoinen ja vanhemmilla ei ollut kokemusta muista samanikäisistä. Lapsi oli ollut pph:lla jossa taidot ei pistäneet esiin kun siellä vain pienempiä.



Eli oikeasti usein ammattilainen nyt vain näkee jotain mitä muut ei nää. Lähelle ei usein näe hyvin. Esimerkiksi lukivaikeudet voidaan jo todeta ja niitä kuntouttaa tehokkaasti ennen eskariakin. Silloin ei tule koulussa rajuja epäonnistumisia.



Suurin osa ammattikasvattajista tarkoittaa hyvää.



terkuin ope ja äiti

no mulle ei kyllä ole tullut paha mieli. Meillä ehkä on ihan tavalliset lapset, mutta mun mielestä ne siellä esille tulleet asiat on kyllä hyvin samanlaisia mitä itsellä on tullut mieleen.



Useinhan niissä katsotaan just esim. ryhmäkäyttäytymistä, leikkitaitoja jne. Kyllä niitä hoksaa itsekin jos vaikka kutsuu lapsia kylään ja katsoo miten ne leikkivät ja ovat keskenään.

no mulle ei kyllä ole tullut paha mieli. Meillä ehkä on ihan tavalliset lapset, mutta mun mielestä ne siellä esille tulleet asiat on kyllä hyvin samanlaisia mitä itsellä on tullut mieleen.



Useinhan niissä katsotaan just esim. ryhmäkäyttäytymistä, leikkitaitoja jne. Kyllä niitä hoksaa itsekin jos vaikka kutsuu lapsia kylään ja katsoo miten ne leikkivät ja ovat keskenään.