Mielipiteitä päiväkotien toiminnasta. Miks mulle tulee aina paha mieli?

Lapsemme on ihanassa päiväkodissa, olemme tosi tyytyväisiä. Vasu-keskustelussa vain oli hassua, kun hoitaja totesi, että 3-vuotiaamme on hyvin omatoiminen ja nopea pukemisissaan, vessassa käymisessä yms. aina ensimmäisenä valmiina. Kaikki muutenkin ok. Lopuksi hoitaja sitten asetti tavoitteeksi omatoimisuuden lisäämisen. Olin vähän, että what, mielstäni oli jo riittävän omatoiminen. Ehkä ei oikein ajatellut, mutta en minäkään aina.

hoitajilla on varmaan valmiit litaniat vasuja varten, että jotain tavoitteita pitää olla joka lapsella.



En ole ikinä ottanut niistä itseeni vaan olen usein saanut siinä sellaisen ahaa-elämyksen kun en ole välttämättä tiennyt ikätason kehityksestä.



Viimeksi sain vasussa vinkin että esim leivän voitelua ja maidon kaatamista voi alkaa harjoitella itse. Ja lapsi oli riemuissaan kun sai sössiä itse voita leivälle.



Älkää vetäkö ihan kaikesta hernettä nenään ;)

meillä oli aikoinaan noin 3 vuotta sitten tyttö ja pojat päiväkodissa ja juuri sama homma et kaivettiin ja aina löytyi jotain sanomista kehityksestä.pitäs mennä niiden kirjojen mukaan mutta sehän nyt on totuus että jokainen lapsi on erillainen ja eihän yksikään lapsi kasva niiden tarha tai neuvola tädin kirjojen mukaan.

sain ite tarpeekseni ja päiväkoti elämä sai jäädä.

otin lapseni kotiin.nyt jo kuuden lapsen äiti ja kolme lasta edelleen kotona ja en mene töihin takas ennenkun iltatähti aloittaa koulun.

miehen kanssa pohdittiin pitkään että jos jäisin kotiin koska on se mahdollisuus etä minua ei tarvita töissä ja voin antaa hyvän perus kasvatuksen kotona.

nyt meillä on aivan eri neuvola täti joka ymmärtää täysin omia näkökantoja ja on aika pitkälle asioissa samaa mieltä eikä itse työssään tuijottele niitä vihkoja ja kirjoja missä sanotaan miten lapsen pitäisi kasvaa.

meillä kuitenkin pojat pärjää koulussa.

tyttö aloitti koulun ja hyvin on alkanut menemään.

vuoden päästä alkaa toisella tytöllä esikoulu ja kaksi lasta jää vielä kotiin.

sain muutenkin tarpeekseni päiväkotielämästä,siellä ämmät juoruu,lapset tekee mitä sattuu,lapsilla monesti likaiset vaatteet päällä vaikka vaihtovaatteita piisaa jokaisen repussa.eskarissa viimeksi mainittiin tytön kohdalla että on tasapainoisempi kun on kotonta lähtenyt ja huomaa ettei ole elänyt päiväkotielämää koska siellä annetaan lapsille liikaa paineita osaamisen suhteen.

joku kehittyy nopeammin toisessa asiassa ja toinen hitaammin mutta kuroo jossain vaiheessa kiinni.

mitä sitten en vaadi lapsiltani yhtään sen enempää mitä osaavat ja oppivat omaan tahtiin.

ymmärrän taas vanhempia joilla ei vaan ole mahdollisuutta hoitaa lapsia kotona,onneksi itsellä sellainen mahdollisuus mutta elkää ottako paineita.

jokainen meistä kehittyy omaan tahtiin myös me itse joskus aikoinaan.

että kyllä meilläkin on aina jotain ns negatiivista vasussa sanottu. Kyllä ne on aina paikkansa pitänyt. Esim yhtenä vuonna hoitaja sanoi että tyttö on hieman kömpelo, mutta luutavasti se johtuu siitä että on ikäistään selvästi isompi. Tänä vuonna ei ollut enää kömpelyydestä tietoakaan, mutta muuta kyllä (ja taas allekirjoitan kommentit kyllä täysin). Musta ois tosi pöljää jos esim tuosta lievästä kömpelyydestä ois huomauteltu normaaleissa hakutilanteissa.



Mä oon aina aatellut että vasussa nimenomaan käydään läpi sitä mitä lapsi (kotona tai tarhassa) osaa ja mitä pitää kehittää. Yleensä meilllä on lopputuloksena normaalit iän mukaiset tavoitteet. Kai se sitten on hoitajan ammattitaidosta (ja vanhemman hysteerisyydestä) kiinni että sujuuko ei niin ylistävistä asioista keskustelu hyvässä hengessä vai ei.

Meidän eskarissa on osattu tehokkaasti sivuuttaa lastenpsykologin tekemä diagnoosikin, ja siitä johtuvia ongelmia pistetään ihan ihmeellisten asioiden piikkiin. Lapsella on aistiyliherkkyys, ja eskariopettajat selittää ihan tosissaan, miten lapsi vaan on niin ujo ja arka kaikkien niiden kotivuosien takia, että pelästyy jopa toiselta osastolta kuuluvia pikkulasten kirkumisia. Ties kuinka monta kertaa olen yrittänyt alleviivaustussien ja korostuskynien kanssa tehdä selväksi, että aistiyliherkkyyden vuoksi lapsi reagoi kuten reagoi - hän ei pelästy, vaan äänet oikeasti tekevät hänelle pahaa, sattuvat. Ja kun lapsi ei halua laittaa pitkähihaisia vaatteita tai ulkopukua päälleen, ruvetaan keskustelemaan siitä, että itse pukemista pitäisi harjoitella. Jaa, mutta kun se pukemisen hankaluus johtuu siitä, että ne vaatteet vaan tuntuvat pahalta päällä, ja se taas johtuu aistiyliherkkyydestä eikä tippaakaan siitä, ettei lapsi osaisi pukea itse. Harjoitella kyllä pitää, mutta lähinnä sietämään epämukavaa oloa.



Seuraavan tyhjän päiväisen ja virheelliseen tietoon ja oletuksiin perustuvan lässytyksen jälkeen ajattelin tehdä päiväkodin johtajalle valituksen ammattitaidottomasta henkilöstöstä, ja suositella kouluttamista erityistarpeisiin, kuten esimerkiksi aistiyliherkkyyteen liittyen. Ja ehkä kuullun ymmärtämisessäkin olisi jotain kehittämistä.