Mun isä on ihan dorka :(
Lähetti syntymäpäiväviestin 3 päivää myöhässä:
"Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut. P.S. On tässä ollu paljo muutakin ajateltavaa."
Kun edelliset synttärit hän unohti myös ja hieman loukkaannuin siitä. Myöskään jouluna hän ei muistanut mitenkään, mutta silloin en jaksanut edes mainita enää. Nyt olisi kyllä riittänyt tuo pelkkä onnittelu, tuo lopputeksti toi vaan pahan mielen.
Kyseessä siis isä, joka jätti perheemme toisen naisen takia yli 10 vuotta sitten, kun olin 15-vuotias, ei sen koommin näkynyt kunnes taas oli itse yksin ja tarvitsi apua omilta aikuisilta lapsiltaan.
Nykyään taas ei juuri kiinnosta mitä meille kuuluu. Eli ei pitäs yllättyä mutta silti aina paha mieli tulee merkkipäivinä ja juhlapyhinä ja oman lapsen kohdalla varsinkin. Eipä kauheasti ole käynyt katsomassa.
Ihan kamala inhota omaa isää :(
Kommentit (9)
omasta elämästäsi. Katkeruus on pahinta ja siitä kärsii vaan itse.
ja sie oot valittava akka joka ei osaa pitää suutansa kiinni.
aikunen oon, mutta kyllä mun äitikin muistaa joka syntymäpäivä. Soittaa ainakin. Ei nyt mitään kummallisempaa tarviskaan. Ja kyllä useimpien ystävien isät muistaa, ja oon niiden isistä aina ollut kateellinen, kun niihin voi turvautua rahapulassa tai muutossa tai sillon kun opiskelijakämpässä jokin menee rikki tai tarvii jotain muuta miehekästä apua. Ehkä nuo synttäriunohdukset tuntuu pahemmilta kuin mitä ne on, koska ei oo koskaan saanu sitä huomiota isältä.
Kerran tuli muuten vain käymään, sattumalta syntymäpäivänäni, eikä edes onnitellut (oli kuitenkin täytekakkua jne) Lapsille antaa jouluna ehkä 10€/nenä (2 lasta) kun ei viitsi vaivautua ostamaan mitään. Synttäreinä sama juttu, jos sattuu muistamaan ollenkaan. Nuorimmaisella olu nyt synttärit, eikä ole papasta kuulunut.
aikunen oon, mutta kyllä mun äitikin muistaa joka syntymäpäivä. Soittaa ainakin. Ei nyt mitään kummallisempaa tarviskaan. Ja kyllä useimpien ystävien isät muistaa, ja oon niiden isistä aina ollut kateellinen, kun niihin voi turvautua rahapulassa tai muutossa tai sillon kun opiskelijakämpässä jokin menee rikki tai tarvii jotain muuta miehekästä apua. Ehkä nuo synttäriunohdukset tuntuu pahemmilta kuin mitä ne on, koska ei oo koskaan saanu sitä huomiota isältä.
Miksi ei saa harmitella sitä, että ei ole perhettä, jossa pidetään huolta toisista ja muistetaan? Ei se tarve mitään ikää katso. Kyllä aion omaa lastani muistaa koko loppuikäni.
Mutta ota rohkeus sanoa isällesi mitä ajattelet, ja varsinkin mitä kaipaat. Välillä meidän "lasten" täytyy olla vanhemmille vanhempi. Jos ei vastakaikua tule niin asiahan on sillä selvä.
Tai riippuuhan tuo ihmisestä... ei meidän täydy olla vaan voimme olla viisaampia kuin kasvattajamme.
ja sie oot valittava akka joka ei osaa pitää suutansa kiinni.
taas sinut on helppo tunnistaa idioottimaisesta ulosannistasi...
Mihin sattuu?
kertoo aina, että oli tarkoitus tulla lapsen synttäreille, muttei päässyt ja on on ostanut lahjankin - näitä lahjoja vaan ei koskaan näy.
Ps. Mutta pakko sanoa, että sinä olet siis aikuinen ihminen - pitääkö sun synttärit huomioida jotenkin erityisesti?