Rakkaus väärään mieheen

Meidän välille syttyi jotain jo heti ensi tapaamisella kohta pari vuotta sitten. Siitä lähtien se on ollut olemassa, kasvanut ja vahvistunut. Se on ollut niin voimakasta, että sen ovat muutkin huomanneet. Mä oon valvonut öitä sen takia, itkenyt rakkaudesta ja kaipuusta. Päättänyt unohtaa, mutta aina huomannut lopulta olleeni kuitenkin heikompi kuin sydämeni.. Mä oon rakastanut sitä ihmistä jo melkein alusta saakka.



Ja vihdoin joku kuuli mun toiveeni, osittain. Sain tilaisuuden kertoa tunteistani, että rakastan. Hänkin rakastaa. Mua. Mutta eihän tää niin helppoa voi tietenkään olla. Ehei.



Mä väistyn taka-alalle. Olen kiitollinen siitä, että sain kerrottua tunteeni. Kiitollinen siitä, että sain edes hetken elää untani todeksi. Ja silti mulla on ikävä jo nyt. Mun maailmani muuttuu tyhjäksi, kun hän lähtee.



Kai nää tunteet joskus kuolee. Kuoleehan? :(