En ole ikinä ajatellut, että kummilapseni pitäisi muistaa minua lahjalla..

kai kyseinen miehen sisko olekaan lasten kummitäti. Miksi tädin pitäisi jotenkin automaattisesti ja systemaattisesti lahjoa veljensä lapsia?

tajunnut, että kummilasten pitäisi lahjoa kummia. Onko tapa yleisempi Länsi-Suomessa? Meillä Itä-Suomessa en tiedä yhtään perhettä, jossa kummilapsi/kummilapsen perhe ostaisi kummille joululahjan. Jos ei siis muuten olla sisaruksia tms.



Kiitokset lahjasta ja hyvän joulun toivotukset toki kuuluvat asiaan!

kummeja sitten oikeen olette valinneet, jos he eivät ole niitä teille ja teidän perheelle tärkeitä ihmisiä? Vai millä pereusteella te niitä joululahoja sitten hommaatte, jos ei just niille tärkeille ja rakkaille ihmisille?



Meillä lasten kummit ovat lapsille niitä tärkeimipiä ihmisiä vanhempiensa, sisarustensa ja isovanhempien ohella. Tottakai lapset haluavat heitä muistaa. Ja koska heidät juuri on valittu meidän lapsien kummiksi ovat nämä aikuiset aina, siis ennen lapsia ja kummiaikaakin, olleet meille erityisen tärkeitä ihmisiäja siksi olemme heitä halunneet muistaa jo ennenkuin he olivat lastemme kummeja.



Minä en tajau yhtään näitä kelle on pakko ostaa lahoja -keskusteluja. Oonko nyt todellakin ainut ja jotenkin supernaivi, kun olen aina ajatellut että niitä joululahjoja (kuten nyt yleensäkin muistamisia) annetaan hyvästä sydämestä ja halusta muistaa ja kiittää eikä minkään velvollisuuslistan mukaan?

ja osa heistä on valittu sen vuoksi, että ovat meille erityisen rakkaita, osa sen vuoksi, että ovat läheistä sukua.



Kummilapsen kasvaessa ymmärrän kyllä, jos hän haluaa läheiseksi muodostunutta kummia itse muistaa. Mutta tämä vaatii kyllä kummilta aikaa lapsen ollessa pieni - ei suhde itsestään muodostu. (Myönnän, en ole itsekään mikään paras kummi tässä suhteessa..) Mutta meillä osa kummeista ei sitten kuitenkaan ollut kiinnostunut lapsesta sitten ristiäisten jälkeen ja häipyivät kuvioista jo ennen 1-vuotissyntymäpäivää. Näiden osalta olisin toki toivonut, että olisivat omanneet sen verran selkärankaa, että olisivat kieltäytyneet kummiudesta kokonaan.



Ap

siitä että nimenomaan sen aikuisen kummin on jotenkin enempi velvollisuus pitää yhteyttä kummilapsensa kuin sen lapsen kummiaikuiseensa. Minä oon jotenkin aina nähnyt ja näin lähipiirissäni se mielestäni on aina toiminutkin, että se kummiussuhde on molemminpuolinen ja sillee tasavertanen että se kummilapsi on aikuselle erityistärkeä lapsi ja se kummiaikuinen on erityistärkeä aikuinen sille lapselle ja molemmat (pienillä lapsilla tietysti tämän vanhemmat avittavat) pitävät tätä erityisyhteyttä yllä. Ehkä tää on tosiaan joku kulttuurisidonainen juttu tms. Minä oon kotoisin pohjosesta mutta asunut jo vuosikausia Länsi-Suomessa ja samallai täälläkin minusta toimitaan.

eikä erityisesti tarvinnut ponnistella kummiuden takia.



Itsestäni tuli kummi parhaan ystäväni lapselle, ja ostin lahjat niin lapselle kuin lapsen vanhemmillekin ja sain samalla tavalla lahjan. Luovuimme aikuisten lahjomisesta, kun saimme lapsia. Yksi kummeista on edelleen lapseton ja tälle kummilapseni vanhemmat ostavat joka joulu lahjan. Minusta se on hienoa muistamista!

siitä että nimenomaan sen aikuisen kummin on jotenkin enempi velvollisuus pitää yhteyttä kummilapsensa kuin sen lapsen kummiaikuiseensa. Minä oon jotenkin aina nähnyt ja näin lähipiirissäni se mielestäni on aina toiminutkin, että se kummiussuhde on molemminpuolinen ja sillee tasavertanen että se kummilapsi on aikuselle erityistärkeä lapsi ja se kummiaikuinen on erityistärkeä aikuinen sille lapselle ja molemmat (pienillä lapsilla tietysti tämän vanhemmat avittavat) pitävät tätä erityisyhteyttä yllä. Ehkä tää on tosiaan joku kulttuurisidonainen juttu tms. Minä oon kotoisin pohjosesta mutta asunut jo vuosikausia Länsi-Suomessa ja samallai täälläkin minusta toimitaan.

siitä lapsesta. Lapsella ei ole velvollisuuksia kummia kohtaan. Ja jos kerran kummiksi ryhtyy niin mielestäni tulisi sitten myös pitää yhteyttä kummilapseen, tai sitten olisi pitänyt osata kieltäytyä tehtävästä.

jotenki väärin toi koko kummisuhde homma. No onneksi näin päin, ylimääräsestä välittämisestä ja yhteydenpidosta, ei liene koskaan haittaa, ja onneksi ollaan ymmärretty samallai väärin isolla porukalla niin ei oo tullu ongelmia.



Mihin toi perustuu, että se kummisuhde on nimenomaan niin päin että kummiaikuinen huolehtii siitä kummilapsesta (lahjoo, antaa aikaa, ponnistelee yhteydenpidon eteen jne.)? Entä siinä vaiheessa kun se kummilapsi on aikuinen ja se kummiaikuinen jo vanhus? Vai katkeaako se kummiyhteys jossakin tietyssä vaiheessa elämää?

jotenki väärin toi koko kummisuhde homma. No onneksi näin päin, ylimääräsestä välittämisestä ja yhteydenpidosta, ei liene koskaan haittaa, ja onneksi ollaan ymmärretty samallai väärin isolla porukalla niin ei oo tullu ongelmia. Mihin toi perustuu, että se kummisuhde on nimenomaan niin päin että kummiaikuinen huolehtii siitä kummilapsesta (lahjoo, antaa aikaa, ponnistelee yhteydenpidon eteen jne.)? Entä siinä vaiheessa kun se kummilapsi on aikuinen ja se kummiaikuinen jo vanhus? Vai katkeaako se kummiyhteys jossakin tietyssä vaiheessa elämää?

Saat ostaa lahjoja ihan kenelle haluat. Hassua hakea sellaiselle hyväksyntää muilta.

Kuten lienet huomannut, on paljon eroja siinä, ostetaanko perheissä yleensäkään aikuisille lahjoja vai ei.