Lue keskustelun säännöt.
Raskaana oleminen pelottaa.
11.12.2011 |
Haluaisin lapsen, mutta raskaana oleminen ja se valtava vauvamaha ahdistavat jo nyt. Synnytyskin pelottaa, mutta jotenkin enemmän inhottaa se, että sisälläni olisi monen kuukauden ajan ihminen, etenkin loppuaikoina ihan kunnon kokoinen jo. Saisin varmaan jotain ahdistuskohtauksia kun tuntuisi ettei pysty hengittämään ym.. Onko muita? :/
Kommentit (9)
voi valita! Aina on mahdollisuus välttää se raskaus, hienoa, eikös vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se, jos kroppa menee ihan pilalle. Nyt on vartalo näpsäkässä kunnossa, epämiellyttävä ajatus että alkaisi tissit ja maha roikkua, alapää ties minkä näköinen ja muutenkin lössähtänyt olemus... Ääh :(
se, jos kroppa menee ihan pilalle. Nyt on vartalo näpsäkässä kunnossa, epämiellyttävä ajatus että alkaisi tissit ja maha roikkua, alapää ties minkä näköinen ja muutenkin lössähtänyt olemus... Ääh :(
Imetys vie tissit ja hiukset, normaali synnytys seksihalut, sektio kyvyt (leikkaushaava pitkään kipeä). Kuvittele, mitä unettomat yöt tekevät kasvoille, stressi iholle. Oman ajan puute käy kalliiksi kropalle. Jos nuo ovat suurimmat arvot, kannattaa lasten tekeminen jättää muille.
fiiliksiä oli itselläni ennen ensimmäistä lasta. Raskauden myötä pelonaiheet vaihtuivat kun tilanteeseen tottui, ja loppuraskaudesta pelkäsin synnytystä ja varsinkin mahdollista repeämistä. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin, eikä yhtään tikkiäkään tarvinut edes ommella...
Nyt odotan toista lasta. Tällä kertaa pelkäsin etukäteen toimintakyvyn menettämistä ja sitä, etten rakasta toista lasta yhtä paljon kuin ensimmäistä. Näistäkin peloista on nyt suunnilleen selvitty, ja toisella kerralla ainakin tietää, ettei mikään kestä ikuisesti.
Pelkääminen on varmaan ihan normaalia minkä tahansa uuden asian kanssa. Sitten kun asiaan tottuu (ja raskausaika on niin pitkä, että niihin kaikkiin muutoksiin ehtii kyllä tottua), se ei enää tunnukaan niin kamalalta.
Raskauskeskusteluissa yleensä suhtaudutaan raskauteen niin, että nainen ei oikeastaan muutu, vatsa vaan pyöristyy, ja kaikkia kiinnostaa lähinnä se, paljonko nainen kerää painoa raskausaikana ja roikkuuko tissit sen jälkeen. Se on tosi surullista, koska raskausaika on useimmille naisille aivan mullistava kokemus, joka muuttaa tavan nähdä maailma. Se on aivan ainutlaatuista aikaa. Jotenkin irvokasta, että nainen ei raskausaikanakaan ole vapaa sellaisesta haluttavuuden velvoitteesta - vaikka kohdussa kasvaa uusi elämä, uusi hieno ihminen, naisten ois oltava silti kaikkien saatavilla ja kaikkien mieliksi, ulkonäöllisesti ja henkisesti.
Mä ymmärrän hyvin sen, miksi niin monella naisella on vaikeuksia nauttia raskaudesta. Kaikki se, kehon pyöristyminen, lapseen ja kotiin orientoituminen, se että onkin yhtäkkiä lojaali ensisijaisesti omalle perheelleen, on tänä päivänä leimattu luusereiden hommaksi.
Ap, raskaaksi tuleminen ja raskausaika on aina hyppy tuntemattomaan. Siksi raskausaika on niin pitkä, että sinä aikana ehtii käydä läpi myös ne henkiset kriisit jotka siihen liittyy. Ei se tosiaan ole mikään pikkujuttu, että joku liikkuu ja potkii sinun kehossasi, joku pieni ihminen jota et tunne. Se on ensimmäinen muistutus siitä, että ne ajat, jolloin kaikki oli hallinnassa, alkaa olla ohi. Tilalle tulee parempaa, mut sitä ei raskausaikana ehkä vielä tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se, jos kroppa menee ihan pilalle. Nyt on vartalo näpsäkässä kunnossa, epämiellyttävä ajatus että alkaisi tissit ja maha roikkua, alapää ties minkä näköinen ja muutenkin lössähtänyt olemus... Ääh :(
Imetys vie tissit ja hiukset, normaali synnytys seksihalut, sektio kyvyt (leikkaushaava pitkään kipeä). Kuvittele, mitä unettomat yöt tekevät kasvoille, stressi iholle. Oman ajan puute käy kalliiksi kropalle. Jos nuo ovat suurimmat arvot, kannattaa lasten tekeminen jättää muille.
sinä et varmaan koskaan miettinyt raskaana olemista sen kummemmin ja kaikki sujui kuin tanssi.
sinä et varmaan koskaan miettinyt raskaana olemista sen kummemmin ja kaikki sujui kuin tanssi.
mutta, minä olen ainakin yksi sellainen ihminen joka ei ole raskauksiaan sen kummemmin miettinyt, siinähän tuo raskausmaha on mennyt :) Eikä ole ollut pelkotiloja. Raskaudet ovat menneet itseasiassa todella hyvin :) Ja synnytykset yms.
Olenkohan sitten outo kun en ole jaksanut pelätä ja stressata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kolmenkin lapsen jälkeen olen ihan hoikka. Rinnat roikkuvat kyllä mutta eipä sitä kukaan kun oma mies huomaa kun hyvät liivit ovat päällä. Mulla on ihan pienet rinnat joten eivät pahan näköisesti edes roiku.
Musta on omituista oikeastaan mitä mullistuksia kroppa käy läpi ja siltikin palautuu lähes entiselleen ajan mittaan. Henkinen puoli onkin sitten toinen juttu koska lasten saaminen muuttaa elämää niin paljon että joudut joka tapauksessa muuttamaan ajattelutapaasi ja elämääsi. Mutta et välttämättä huonompaan suuntaan!
Jos todella pahasti ahdistaa niin lapsia ei ole pakko hankkia. Voihan olla että ahdistuksesi helpottaa ajan myötä kun saat lisää ikää ja toisaalta vauva-asia alkaa tuntua tärkeämmältä kun oma ulkonäkö.
Mutta ei se vauvamaha, eikä se sisällä oleva pieni ihminen, vaan se mitä kaikkea kamalaa raskausaikana ja synnytyksessä voi tapahtua, se pelottaa :(
Valtaosa menee hyvin, mutta ihan riskitöntä se ei ole. Lähipiirissä näitä tapauksia kun istukka irronnut raskausaikana, kohtu revennyt, veritulppa, raskausmyrkytys, kohtukuolema...