Lue keskustelun säännöt.
Olenko oikeutettu tunteisiini?
03.12.2011 |
Uutta parisuhdettani on nyt jonkin aikaa kalvanut tämä asia, ja tahdon siksi nyt kysyä mielipidettänne, haluaisin hieman objektiivista arviota siitä missä mennään.
Olen noin vuosi sitten tutustunut ja rakastunut ihanaan ja ulospäinsuuntautuneeseen mieheen. Hän on aivan mahtava: positiivinen, energinen, kannustava, seksikäs, kaikkea mitä toivon. Meillä on kuitenkin viime aikoina ollut tiukkaa vääntöä eräästä orastavan parisuhteemme ulkopuolisesta ihmisestä.
Tämä uusi mies on tunnustanut muutama vuosi sitten olleensa ihastunut naapurissa asuvaan naimisissa olevaan naiseen. Tunne on ollut ilmeisen molemminpuoleinen, mutta asiassa ei ole edetty ihastusta pidemmälle. Näin asia ainakin minulle on kerrottu.
Näillä molemmilla ihmisillä on koirat, ja he tapaavat ja juttelevat siis ulkona usein. Tämä on ihan ok ja fine, mutta he myös tekevät kävelylenkkejä koirineen yhdessä lähimetsissä. Tämä ahdistaa minua, monestakin syystä, mutta ennen muuta siksi, että ilmassa on ollut ihastusta, jota ei ole mitenkään purettu tai ilmeisesti myöskään käsitelty. En ole tämän asian suhteen ok, vaan se polttaa mahanpohjaani jo pelkkänä ajatuksena. Olen tästä asiasta myös sanonut miehelle, ja olemme ottaneet asiasta pari kertaa yhteen todella pahasti.
Jos kävelykumppani olisi kuka muu tahansa satunnainen koiratuttavuus, olisin luullakseni asian suhteen rauhallinen.
Miehen mielestä minä yritän rajoittaa hänen elämäänsä typerästi, hänellä on oikeus tehdä mitä tahtoo, ja minun tunteeni asiassa eivät ole normaaleja, vaan ahdistavia.
Ovatko tunteeni mielestänne normaaleja?
Mitä minun pitäisi tehdä?
Kommentit (26)
Ehkä ei nyt kun teillä menee hyvin, mutta taas heti kun jommalla kummalla on kitkaa omassa suhteessa. Ja aina kun ovat kännissä.
Itse tekisin selväksi että minkäänlainen yhteydenpito varapanon kanssa ei tule kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies siis on kertonut tuosta ihastuksesta, mistä hän tietää että se oli molemminpuolista?
jo vuosikausia niin kuin sanoit, niin tuskinpa sitä voit sitten kieltääkään.
Luulisi, että vuosien aikana suhde olisi kehittynyt tuota lenkkeilyä pidemmälle jos olisi kehittyäkseen.
Sinuna lähtisin miehen kanssa lenkittämään koiraa, liikunta on hyväksi ja samalla tulee puhuttuakin kun huomaamatta.
Ja jos ihan kaveri pohjalla ovat, niin voihan olla että naapurin nainenkin liittyy joukkoon, kun tutustut tyyppiin voi hänestäkin tulla vähemmän uhkaava :)
Se jo kertoo mielestän jotakin kävelyn luonteesta.
en olisi miehen kanssa joka on ihastunut toiseen. ihan sama vaikkeivät he ole syystä tai toisesta saaneet aikaiseksi kehittää suhdettaan pidemmälle. en rupeaisi olemaan miehelle joku kakkos vaihtoehto. salaa haaveilee jostain toisesta, mutta kun ei tätä voi saada, haluaa kuitenkin edes jonkun ettei jää ihan ilman. En suostuisi, etsiköön jonkun toisen pikkuvaimokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinua kohtaan ap. Tunteille ei voi mitään, itse en suostuisi olemaan se toiseksi paras vaihtoehto, vaan jättäisin miehen joka on rakastunut toiseen.
t. AP
en olisi miehen kanssa joka on ihastunut toiseen. ihan sama vaikkeivät he ole syystä tai toisesta saaneet aikaiseksi kehittää suhdettaan pidemmälle. en rupeaisi olemaan miehelle joku kakkos vaihtoehto. salaa haaveilee jostain toisesta, mutta kun ei tätä voi saada, haluaa kuitenkin edes jonkun ettei jää ihan ilman. En suostuisi, etsiköön jonkun toisen pikkuvaimokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kenenkään ihastuminen muutu *NAPS VAIN* kaveruudeksi, eritoten jos kyseessä on juuri tuollainen kertomasi purkautumaton jännite. Ei nyt tarvitse heittäytyä tollukaksi, kyllä nyt päivää voi edelleen ex-ihastuksilleen sanoa, mutta mielestäni tuollainen hengailu on outoa.
Miten tuo miehesi tilanne on muuttunut sen jälkeen, kun aloitte seurustella? Miten tämän naapurin naisen rooli miehesi elämässä muuttui, kun sinä tulit miehesi elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin tunteesi ovat normaaleja. Sinun pitäisi kuitenkin päättää, missä määrin annat tunteidesi vaikuttaa elämäsi kulkuun. Ovatko ne parisuhdettasi tukevia vai sitä rapauttavia tunteita? Haluatko pitää ne vai haluatko päästää niistä irti?
Jos haluat pitää tunteesi, sinun on päätettävä, haluatko erota miehestäsi niiden takia vai riidellä niiden takia toistuvasti miehesi kanssa.
Jos päätät päästää irti tunteistasi, voit purkaa ne vahingoittamatta parisuhdettasi. Tähän on monia erilaisia keinoja, joista saat tietää lisää esimerkiksi kirjastosta, ellet halua ammattiapua etkä itse keksi. Kirjakaupasta löytynee Juha Siiran ja Mikael Saarisen kirja Tunnetreenillä tasapainoon, jossa opetellaan yksi mahdollinen, toimiva tekniikka.
Varmaan ymmärrätkin, että et voi muuttaa miestäsi etkä pakottaa häntä toimimaan haluamallasi tavalla. Hänelle kannattaa tietenkin kertoa, millaisia tunteita hänen toimintansa havaitseminen sinussa aiheuttaa, ja hän sitten itse vetää halutessaan oikeat, sinun toivomasi johtopäätökset. Ei kuitenkaan ole toistaiseksi vaikuttanut siltä, että hän olisi tähän valmis.
ja ilmassa on vähintäänkin pientä flirttiä, ehkä jopa ihastusta. Hmmm... pistää miettimään.
Tunteesi ovat normaaleja. Koet tilanteet uhkaavaksi (suhteellenne). Se mitä voit tehdä tai sinun pitäisi tehdä onkin jo mutkikkaampaa. Ilmeisesti miesystäväsi ei näe tilanteessa mitään väärää tai pahaa. Mitä jos lähtisit ensi kerralla mukaan. Tai törmäät heihin "sattumalta" siellä lähimetsässä, jos sinua ei huolita mukaan (mikä sekin pistää ajattelemaan että miksei).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omasta puolestani voin kyllä sanoa, että ihastuminen voi muuttua kaveruudeksi ilman, että ihastus on edennyt koskaan mihinkään. Itselleni kävi juuri noin: olin silmittömän ihastunut työtoveriini (ja hänkin minuun, tiedän sen), tilannetta kesti reilun vuoden. Koin syyllisyyttä asiasta ja kerroin siitä miehelleni. Hän suhtautui asiaan ymmärtävästi ja kertoi itsekin toisinaan ihastuvansa ihmisiin. Jotenkin tämän kertomisen myötä ihastukseni laimeni, ja nykyään olemme tämän työkaverin kanssa edelleenkin ihan hyvissä väleissä, mutta ilman sen suurempia tunteita. (Tästä kaikesta on aikaa yli 10 vuotta.)
Ap:n tapauksessa miesystävä ja naapuri tapaavat ilmeisen usein kahdestaan. Se on hyvä tilanne pitää pientä ihastusta yllä, vaikkei se koskaan mihinkään johtaisikaan. Ja se loukkaa ap:tä. Millainen mies jatkaa flirttailua tai ihastuksen tapaamista, jos tietää sen loukkaavan naisystäväänsä?
omasta puolestani voin kyllä sanoa, että ihastuminen voi muuttua kaveruudeksi ilman, että ihastus on edennyt koskaan mihinkään. Itselleni kävi juuri noin: olin silmittömän ihastunut työtoveriini (ja hänkin minuun, tiedän sen), tilannetta kesti reilun vuoden. Koin syyllisyyttä asiasta ja kerroin siitä miehelleni. Hän suhtautui asiaan ymmärtävästi ja kertoi itsekin toisinaan ihastuvansa ihmisiin. Jotenkin tämän kertomisen myötä ihastukseni laimeni, ja nykyään olemme tämän työkaverin kanssa edelleenkin ihan hyvissä väleissä, mutta ilman sen suurempia tunteita. (Tästä kaikesta on aikaa yli 10 vuotta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai en itse asiassa tiedä kuinka usein. Kesän jälkeen tiedän kahdesta yhteisestä kävely- tai juttutuokiosta. Muitakin voi olla, niistä en vain tiedä.
Tapaamiset eivät ole suunnitelmallisia, vaan törmäävät ulkona sarttumalta (miehen mukaan) ja nainen vain pyytää hänet mukaansa, Mies on sitä mieltä, että ei hän yhtäkkiä voi alkaa kieltäytyä minua takiani, koska vuosikausia on kävelty yhdessä. Ei yhtäkkiä voi vain alkaa sanoa ei.
Mies siis sanoo, että kokee nämä minun tunteeni omistushaluisena rajoittamisena.
Olen kertonut näistä negatiivisista tunteistani paitsi rauallisesti, myös erittäon kiihytyneesti.
Hänelle kannattaa tietenkin kertoa, millaisia tunteita hänen toimintansa havaitseminen sinussa aiheuttaa, ja hän sitten itse vetää halutessaan oikeat, sinun toivomasi johtopäätökset. Ei kuitenkaan ole toistaiseksi vaikuttanut siltä, että hän olisi tähän valmis.
Miten tuo miehesi tilanne on muuttunut sen jälkeen, kun aloitte seurustella? Miten tämän naapurin naisen rooli miehesi elämässä muuttui, kun sinä tulit miehesi elämään?
Mutta ei ole olemassa mitään "ihastuksen purkujuttua". Ihastus syntyy omassa päässä ja siellä se puretaankin, ei siihen tarvita sitä ihastuksen kohdetta. Jos et kestä miehesi tuttavia tai ystäviä, kehottaisin harkitsemaan parisuhteen purkamista, et kuitenkaan ikinä voi hallita miehesi ajatuksia. Hän on jokatapauksessa valinnut sinut etkä näytä juurikaan arvostavan sitä asiaa.
Mutta ei ole olemassa mitään "ihastuksen purkujuttua". Ihastus syntyy omassa päässä ja siellä se puretaankin, ei siihen tarvita sitä ihastuksen kohdetta.
Olen ehkä yksinkertainen, mutta en tajua, mitä tämä tarkoittaa, ja miten tämä liittyy tähän asiaan. Selitätkö?
Haluan objektiivisen mielipiteen siitä, onko miehen KÄYTÖS oikein, ja ovatko minun reaktioni siihen normaaleja.
Jos et kestä miehesi tuttavia tai ystäviä, kehottaisin harkitsemaan parisuhteen purkamista, et kuitenkaan ikinä voi hallita miehesi ajatuksia.
Jos miehesi on ollut tähän varattuun naiseen ihastunut, ja nainen on hänet torjunut, miehesi on saanut tästä tappion, mitä sanotaan myös oidipaaliseksi tappioksi. Sen jälkeen suhde muuttuu vähän kuin äiti-poikasuhteeksi, jossa ei ole seksiä, mutta ystävyyttä kyllä voi olla.
Jos tilanne on "käsittelemätön" tai "purkamaton" niin se kuulostaa siltä että tuo nainen ei ole antanut miehellesi pakkeja, vaan vastannut hänen tunteisiinsa, ja heillä on ollut seksiä, joten ihastus ja tilanne vain jatkuu. Tämä ei ole normaalia.
Minulla on itselläni kaverina mies, joka joskus oli todella rakastunut minuun. Tein selväksi, että minulla on mies jota rakastan, ja jota en petä. Kiitos ja näkemiin. Miestä hävetti aikansa, mutta nyt olemme hyviä kavereita. Soittelemme ja pidämme yhteyttä, tosin en näe häntä kuin ehkä kerran vuodessa.
Voithan kysyä mieheltäsi onko häntä hävettänyt tämä ihastuminen tähän naiseen. Ihastuminen loppuu, kun saa pakit.