Jos toinen ei halua enempää lapsia

täytyy joustaa joka ei lapsia halua. Ei 2-lapsinen perhe nyt niin iso muutos ole 1-lapsiseen etenkin jos se on toiselle tärkeää että lapsi saa sisaruksen.

mutta sitäkin enemmän keskusteluja ja perusteluja.

Minä haluaisin kolmannen, mutta mies ei. Ei meille tästä eroa tule.



Minä tunnen sisimmässäni, että meille kuuluisi kolmas lapsi, että meitä odottaa jossain kolmas lapsi. Kuullostaako tämä ihan oudolta? Mutta järki sanoo, että lapset ovat tässä kahdessa. Meillä vauva-taaperoaika oli näiden vanhempien kanssa todella raskasta, enkä halua sitä enää kokea (eikä mieskään).

täytyy joustaa joka ei lapsia halua. Ei 2-lapsinen perhe nyt niin iso muutos ole 1-lapsiseen etenkin jos se on toiselle tärkeää että lapsi saa sisaruksen.

Meillä mies haluaisi toisen lapsen, mutta itselleni riittää yksi lapsi ja olen tehnyt tämän päätökseni hänelle selväksi jo heti kun tapasimme. Itse asiassa olisin ollut tyytyväinen elämääni myös ilman lapsia, mutta yksi lapsi on meille tavallaan kompromissi. Mielestäni parisuhteen tulee olla niin vahva että se toimii on lapsia tai ei, tai olipa lapsien lukumäärä yksi tai useampi.

mies ei, jotenkin olen ajatellut että jos oikein kovasti olisin sitä kolmatta halunnut olisin saanut miehen pään käännettyä.



Ero kyllä tuli mutta lapsiluvulla ei siihen ollut vaikutusta, käsittääkseni.

No mielestäni, jos uhkana on ero, niin sen täytyy joustaa joka ei lapsia halua. Ei 2-lapsinen perhe nyt niin iso muutos ole 1-lapsiseen etenkin jos se on toiselle tärkeää että lapsi saa sisaruksen.

niin kauaa kun vihaan raskaana oloa enkä pidä vauvoista. (meillä mies haluaisi toisen lapsen) Jos mies sen lapsen niin kovasti haluaa niin pistäkööt itsensä paksuksi ja valvokoot vauva-ajan tai sitten se on ero. Minä en halua kuin yhden lapsen, sen olen tiennyt aina, kahdessa on tuplatyö ja se on liikaa. Take it or leave it, en jousta tässä asiassa suuntaan enkä toiseen rahtuakaan.

mies ei.

ei tullut eroa.

mutta ehkä olis tullut, jos mies ei olis halunnut kuin yhden tai kaks.