Masentunut, mikä taustatekijä masentumisen aiheuttajana?

kuolleen vauvan synnytys, lapsen krooninen sairaus, rahapula...



Ajan kanssa kaikki yhdessä aiheuttivat masennusta.

sekä vaikeita peräkkäisiä elämäntapahtumia aikuisiällä. Lapsuus ja nuoruus olivat tavalliset, eikä silloin myöskään ollut masennusta.

Pitkään jatkunut stressi, joka kylläkin johtui omista valinoista. Tiedostamattomuus uupumuksen ja masennuksen hiipimisestä elämään. Epätyydyttävä parisuhde, jota en sitten tilanteessani jaksanut parantaa. Käsittääkseni mulla ei ole varsinaista lapsuuden traumaa tms. Luonteenpiirteet tulevat kyllä äidiltäni.

Noh, esimerkiksi nämä:



Vanhempieni riitely, juopottelu ja tunne-elämän ongelmat, joiden vuoksi minun ja sisarusteni tunteisiin ei kiinnitetty mitään huoomiota.



Yksinäisyys ja koulukiusaaminen.

Ei flunssa tai syöpä tule "ilman syytä".

En ole käynyt lääkärissä, eli oma diagnoosi. Mutta ne syyt:

Mies on ilkeä ja kaikki on minun syytä, huolehdin perheessämme kaikista kodinhoitoon ja lapsiin liittyvistä asioista, Toinen lapsi oireilee perheen ilmapiirin takia, en jaksa sitä ja syyllistän itseäni siitä.

Kauhea pala kurkussa koko ajan. Ei siis mitään mullistavaa, vuosien mittaan olen venynyt niin

että raja tais tulla nyt.

Ei mitään suurta yksittäistä lapsuuden traumaa, konkreettisesti katsoen ehjä koti: ei avioeroja, molemmat vanhemmat läsnä ainakin fyysisesti, ruokaa pöydässä, kavereitakin,...



Toisaalta toinen vanhemmista emotionaalisesti vähän etäinen/estynyt, toinen "lapsellinen" (ei siis ollut aikuinen lapselle vaan purki omia ahdistuksiaan lapseen ja piti pientä lasta "terapeuttina"), vähän sitten enempikin sekopää isovanhempi, joka oli tiiviisti läsnä kaikessa... Tästä johtuen lähes jatkuva painostava ja riitaisa ilmapiiri, josta ei kuitenkaan puhuttu koskaan mitään (varmaan kuviteltiin että "ei lapset tajua").



Paljon pelkoja lapsena, erityisesti lääkärikammoa niin pahana että tulevaisuutta varjosti aina synkkä näkymä siitä että ehkä joskus aikuisena joudun johonkin toimenpiteeseen (tähän taas vaikutti varmasti pienenä lapsena tehdyt väkisinkatetroinnit, jotka ovat kyllä jättäneet ikuiset ja haitalliset traumat...).



Ylikiltti luonne, ei kykyä puolustaa itseään tai suuttua, selviytymisstrategiana muiden miellyttäminen (sisältäen mm. "kympin oppilas" -syndrooman), "näkymättömäksi" opettelu, kyvyttömyys tunnistaa omia tunteita. Ei esim selkeää "minä haluan, minä tunnen" kokemusta ennen kuin joskus päälle kaksikymppisenä. Aivan tolkuttoman onneton stressinhallintakyky ja pirujen maalaaminen seinille, plus sellainen "en mä osaa" -kokemus (äidiltä opittu varmasti kaikki nuo). Hirveä esiintymiskammo (yhdistän tämän siihen kun ei ole tottunut olemaan "näkyvä", esillä), joka on omiaan estämään opiskeluissa etenemisen...



Kokemus siitä, että tunteeni eivät ole omiani vaan että joku muu voi suuttua niistä ja kritisoida niitä. Auktoriteettien pelossa jättäytyminen kaveripiiristä sivuun yläasteiässä (siis kun ei uskaltanut kännätä ym).



Kotoa muuttamisen jälkeen olin aika tuuliajolla. Päällepäin kyllä hoidin hommat (opiskelut, kesätyöt) kunnialla mutta todellisuudessa vain "ajelehdin" ja väsäsin kurssit kasaan miettimättä mitä oikeasti haluan ja miksi oikeastaan niitä kursseja suoritan. Sitä itse asiassa en tiedä vieläkään, mutta nyt osaan jo olla stressaamasta siitä liikoja.



Lievästi masentunut olen varmasti ollut pitkin elämääni, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Nyt en niinkään, joskus kolmisen vuotta sitten todella pahasti. Tosin ilman lääkkeitä siitäkin hiljalleen tokenin joten olisi kai se masennus vielä pahempikin voinut olla. Itselleni tyypillistä on ehkä enemmän ahdistus kuin masennus. Ahdistus tarpeeksi voimakkaana ja pitkään jatkuneena ajaa sitten siihen pahempaan masennukseen. Muuten sitä sitten vaan sinnittelee ja ei välttämättä edes ymmärrä voivansa huonosti, kun se on se perusolotila ollut aina (pelot, stressi, ahdistukset).



No tulipas avautuminen:) Mutta tosiaan, olen onneksi kyllä kasvanut henkisesti aika reippaasti, ja esim tuo stressinhallinta on nykyään paljon parempi kuin ennen. Se jo suojaa tosi paljon muilta henkisiltä ongelmilta.