Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä..
06.10.2011 |
Esikoinen on tosi vaikea nyt uhmassaan.(oli kyllä synnytyskin vaikea ja koko vauvaikä)Jatkuvasti saa tapella hänen kanssa kaikesta ja lapsi vasta 2,5v, ihan tuntuu kamalalta tämä elämä kun joka päivä itkua ja hammasten kiristystä.En enää nauti lapsen läheisyydestä ollenkaan :( Kuopuksemmekin tuntuu rakkaammalta tällä hetkellä..hän on niin helppo lapsi!Esikoisemme ei paljon kanssani haluakkaan enää tehdä vaan haluaa olla enemmän isänsä kanssa kun tapella väsyneen ja äkäisen äitinsä kanssa,pelkään että alkaa vihaamaan minua lopullisesti..
Kommentit (7)
MLL:n jumpassa kerran viikossa..sinnekkin lähtö on välillä tappelua ja joskus lapsi ei halua kanssani tehdä siellä mitään vaan haluaa kotiin tai istua juomassa..tuo taas minua masentaa lisää kun muut lapsineen siellä pitää hauskaa ja me murjotetaan nurkassa tai raahystetaan muiden mukana kynsin ja hampain :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä ajatella, mitä positiivista lapsen 'vaikeudesta' voi seurata: hänestä tulee ehkä isompana luonteeltaan luova, kekseliäs, vauhdikas, puolensa hyvin pitävä koululainen ja aikuinen. Yritä myös ajatella, että lapsi käy nyt läpi asiaan kuuluvaa kehitysvaihetta, jota vauvan syntymä todennäköisesti tekee voimakkaammaksi.
Yritä löytää päivittäin hetki, jolloin teillä olisi positiivista vuorovaikutusta esikoisen kanssa, vaikkapa kutittelua ja kikattelua tai muuta höpsöttelyä.
Yritä myös löytää päiviin rutiini, jolla arki rullaisi. Mitkä ovat hankalimpia tilanteita? Voisiko niitä jotenkin ennakoida? Jos lapsi on vaikkapa mustasukkainen imetyksestä, mitä kivaa tekemistä voisit keksiä hänelle siksi aikaa (vaikka satukasetteja)? Tee esimerkiksi ruokia illalla valmiiksi jääkaappiin tai käyttäkää hyvällä omalla tunnolla eineksiä, jos tuntuu, että arkitoimiin ei riitä aikaa. Varaa siirtymiin riittävästi aikaa. Varoittele lähtemisestä hyvissä ajoin. Jos lapsi käyttäytyy muualla kuin kotona paremmin (ainakin meillä on näin!), lähtekää porukalla pihalle, HopLoppiin, kylään jne. älkääkä jääkö vain kotiin tekemään kotitöitä ja kuluttamaan aikaa.
Ihanaa että on ihmisiä jotka eivät heti ala haukkumaan huonoksi..Menee vaan hermot herkästi kun tuntuu että joka aamu kun herää kaikki alkaa samalla tavalla ja kiukulla,menee sitten koko päivä pilalle eikä itekkään halua piristyä enää.Onneksi sentään on joitain hetkiä jolloin tuntuu että on se kuitenkin aika ihana mukula
Väsyin lapsen kiukkuiluun ja tuntui, että en kestä tätä arkea enään hetkeekään. Huomasin, että en kehunut lastani enää ja heti kun oli pahanteossa, olin heti sanomassa. Aloin miettimään mikä tässä meni väärin. Tajusin, että vika oli omassa käytöksessä. Aloin kehumaan pienistäkin asioista, hymyilin ja leikin lapsen kanssa, hetki meni ja lapsen kanssa on todella ihanaa olla. ja pienet kiukutkaan enää haittaa.
Onko vielä teatraalinen, helposti tulistuva ja 'turhaan murjottava'?
Jos on niin tervetuloa kerhoon, toi jumppajuttu oli NIIN meidän elämästä.
Meillä on auttanut just toi tiukat rutiinit, aima ap ulkoilu tai kerho jne. Ei mitään turhaa vatvomista tai voivottelua, vaan asiat tehdään ja piste.
Tosi tärkeitä meidän tytölle on yhteiset hetket jollon ei varsinaisesti tehdä mitään, eikä ole kiire minnekään vaaan ihan 'mennään kahville' tai piirretään yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä noudatetaan myös kylässä ja kaupassa, että lapsi oppii, että systeemisi on aukoton.
vastapainoksi kauhiasti kehuja ja vaikeista tilanteista vaikka tarrapalkka ja 5 tarttaa, tietää jotain kivaa
Noin käy usein kun taloon syntyy helppo kuopus. ÄLÄ vertaile, älä syytä uhmaa, älä vetäydy. Uhma on tärkeä vaihe ja lapselle pitää laittaa hanttiin. Ei se lapsi sitä tee loukatakseen sinua vaan on tärkeässä vaiheessa. Jätä vauva isälle ja menkää ulos, kävelylle tai mihin vaan ja luokaa suhde uudelleen.