Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon mietit omaasi tai läheistesi kuolemaa?
06.10.2011 |
Oma ikäsi? Onko ikä vaikuttanut siihen, että mietit enemmän sairastumista ja kuolemaa?
Kommentit (5)
Ikäni on 44v. Kolmen lapsen äiti. Ehkä luonteeni on sellainen, etten halua energiaani ja voimavarojani tuhlata moiseen miettimiseen.
Olen kyllä muutenkin aikas optimistinen luonne.
Lähipiirissä on kyllä ollut kuolemantapauksia ja vakavia sairastumisia, mutta mielestäni ne kuuluvat elämään. En jää niihin rypemään.
Ja lisäkommentti; jokainen taplaa tyylillään:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin siis kuolemaa, mutta en enää pohdi sairastumisia. Joskus nuorempana pohdin enemmän sairautta.
Nautin elämästäni, vaikka olen saanut kolhujakin. En oikein joutaisi kuolemaan, koska lapseni haluavat pitää minut täällä. Omasta puolestani voisin kuollakin, mutta mieluummin toki elän toisten ihmisten vuoksi. En usko, että elämäni päättyy kuolemaan, joten siksi kaipaan välillä rajan toiselle puolelle. Uskon tietäväni, että mitä siellä odottaa. Olen ollut siellä ennenkin. Osa ystävistäni ja sukulaistanikin viestii sieltä tänne puolelle.
39 v nainen
Lähipiirissä on ollut kuolemia ja vakavia sairastumisia, olen mm. menettänyt jo molemmat vanhempani.
Suhtaudun elämään hyvin positiivisesti ja en "märehdi" kuolemaa. En voi sanoa, etten ajattele sitä lainkaan, lähinnä siinä pelkään sitä, että se tulisi liian aikaisin. Se on johtanut siihen, että yritän nauttia elämästä tässä ja nyt, en ajattele, että teen jotain kivaa sitten joskus. Toisaalta en halua esim. ottaa isoja lainoja, koska mietin sitäkin, että miten mies selviäisi jos kuolen tai miten minä selviäisin ilman häntä. Mulle kohtuullinen laina summa on paljon pienempi kuin monelle muulle.
johtunee siitä, että enää on vain äitini elossa ja itsekin alan vanhenemaan ja kaikenlaisia vaivoja on ruvennut tulemaan.
Sekä sukulaisia on kuollut useita viime aikoina.
Mietin usein sitä kuinka äkkiä kaikki on ohi. Saati sitten jos sairastuu ja kuolee ns. ennen aikojaan. Elämä on niin lyhyt ja hauras.
Se on nyt alkanut tänä vuonna ahdistamaan. Ei ole niin helppoa olla iloinen kun tietää, että hautajaisia on tiedossa lähivuosina.
mennyt on mennyttä, tulevasta en tiedä. Parempoi elää tätä hetkeä :)
Olen töissä hoitoalalla (vakavat sairaudet kokoajan ns "lähellä"), lisäksi kuolema ja menetykset on olleet koko ikäni minua lähellä (olen jäänyt orvoksi n. 2- vuotiaana). Ikä on tietysti vaikuttanut vähän ajatusmaailmaani, mutta sitäkin enemmän asiaan on vaikuttanut elämänkokemus.