uusperheen äiti, kumpi nukkuu vieressäsi,

Puoliso tietenkin. Meillä lapset nukkuvat omissa sängyissään, sekä minun että yhteinen.

Mutta olen yh, joka nukkuu lastensa kanssa perhepedissä. Syksyllä oli jutun alkua yhden mukavan miehen kanssa ja tuolloin päätin, että jos alan seurustella vakavasti, niin opetan lapset (2v ja 4v) omiin sänkyihinsä.



Meillä oli miehen kanssa muutenkin puhe hyvin hitaasta etenemisestä lasten suhteen, eli omaa tuustumistamme olisi saanut mennä kuukausia ennenkuin olisin esitellyt miehen lapsille, sittenkin taas useita kuukausia tavallista seurustelua kyläilyineen, eli teoreettinen yhteen muutto olisi tullut ihan aikaisintaan vuoden päästä. Eli lapset olisivat olleet tuolloin 3v ja 5v.



Ja koska minusta olisi luonnotonta nukkua perhepedissä vielä kun lapset ja miehet eivät ole samaa perhettä, niin ajattelin alkaa totuttamaan lapsia omiin sänkyihinsä. Vähän huono omatunto ajatuksesta, mutta en muutenkaan kannata perhepetiä kouluikään asti.



Ja luulen, että lopulta perhepetiin siirtyminen (eron yhteydessä) oli pohjimmiltaan kuitenkin enemmän minun takertumistani lapsiin ja läheisyyteen. En siis lainkaan kiellä, etteivätkö he olisi sitä kaivanneet, mutta minulle se tuntui olevan aivan välttämätön lohtu että sain pitää lapset lähelläni. Mitä olen (jo ennen tuota uusperhekuvion miettimistä) ajatellut, että on vain laitettava lapset erilleen nyt kun tajuan tuon. Saa nuo minun pojat kasvaa ihan itsenäisiksi ihmisiksi...



Ja kun jossain vaiheessa (riittävän pian) lapset kuitenkin siirtyisivät "irti minusta", niin varautuminen mahdolliseen lasten ja miehen esittelyyn on minusta ihan järkevä kohta.



Ylipäätään olen tästä itseni havannoinnista jäänyt pohtimaan, kuinka paljon jo leikki-ikäisten lasten kanssa nukkuminen on pohjiltaan kiinni lapsen tarpeesta ja kuinka paljon äidin tarpeesta?



Ja jos arvasin oikein, mistä artikkelista puhuit, niin käsittääkseni jutun lapsihan oli 7-vuotias kun "joutui" pois äidin vierestä. Omituisempana olsiin pitänyt, jos tuon ikäinen poika olisi jatkanut äidin kanssa nukkumista vaikka perheelle tarjoutui "tekosyy" tapojen muuttamiseen.

Mulla siis kaksi lasta edellisestä avioliitosta ja kaksi nykyisen kanssa ja kuopus ikävä kyllä vielä nukkuu välissä. Opetin kaksi vanhinta nukkumaan omissa sängyissää ennenkuin edes tapasin nykyisen mieheni. En ole koskaan tykänyt jos lapset nukkuu vieressä ja nyt ollaan pulassa tämän kuopuksen kanssa kun kummatkin olemme niin väsyneitä ettei jakseta "kouluttaa" omaan sänkyynsä nukkumaan vaikka ikää on jo päälle 2v.....

..että miehellä oli lapsi kun aloimme seurustella, kun aloin yöpyä miehen luona, mies kysyi pojaltaan, että haluaako hän nukkua isän vieressä, vai meneekö omaan sänkyyn, niin poika halusi itse siirtyä omaan sänkyyn nukkumaan. Poika oli tuolloin 2v. Lisättäköön vielä, että poika ei kysyttäessä tiennyt, että minä olen jäämässä yöksi. Nykyään ollaan naimisissa, meillä on 1 yhteinen lapsi, miehen poika on kohta 6v. ja välillä vieläkin kiireettöminä viikonloppu aamuina tulee meidän ja siskonsa kanssa köllimään.