G:Mitkä ovat parhaat syyt mennä naimisiin?

eli liiton virallistaminen (ja sen tuomat juridiset asiat).



Toisaalta jos kysyt parhaita syitä naimisiinmenolle, niin rakkaus on aika hyvä syy.

Meillä ainakin perintöasiat. (Lapsia ei ole eikä tule.)

Meillä aika samankaltainen tilanne: 10v yhdessä, esikoinen syntyi tänä vuonna. Sen vuoksi ollaan alettu enemmän pohtia tuota naimisiin menoa. Paljolti taloudellisista syistä (mm. leskeneläke, toivottavasti ajankohtainen vasta pitkän ajan kuluttua...) ja koemme myös, että avioliitto olisi merkkinä vieläkin vahvemmasta sitoutumisesta perheeseen. Omaisuuden kanssa täytyy vaan olla tarkkana, että laitetaan omiin nimiin, jos on vaan toinen maksanut ja pitää tällaista asiaa tärkeänä. Avioliittoon kuuluu myös puolison elatusvelvollisuus, joka oli itselleni uusi asia. Avioehdon ajattelimme tehdä jokatapauksessa.

ja perintöasiat. Siinä ne ainoat juridiset erot taitavat olla. Jos jotain sattuu, saattaa olla myös helpommin todettavissa omaiseksi.



Eli niin kauan, kun kaikki menee hyvin, ei avioliitolla sinänsä ole pahemmin merkitystä. Mutta jos aikoo liitossa olla koko elämänsä, valitettavasti jomman kumman kuolema tulee jossain vaiheessa vastaan.

että KOSKA on paras aika mennä naimisiin? =D



Me olemme olleet yksissä 3 vuotta ja nyt mies on kosinut ja häitä pitäisi suunnitella. Toisaalta haluaisimme ensi kesänä, toisaalta, pitäisikö vielä odottaa?



Odottaa mitä? Tässä iässä sitä jo tietää, että se oikea ihminen on tässä. Suhde on hyvä ja molemmat täysin sitoutuneet.



Mutta toisaalta, sitoutunut minä olen ollut silloin nuorenakin. Silloin oli tarkoitus mennä naimisiin, mutta se aina siirtyi kun ei ollut rahaa järjestää suuria juhlia (suuret suvut...) ja lopulta tuli ero, jolloin pelkkä avoliitto tuntui helpotukselta.



Mutta en minä mitään lopun alkuja tässä odota, on vaan niin vaikea kuvitella että tätä miestä parempaa kumppania voisin itselleni löytää, ja olen siitä onnekkaassa asemassa, että mies kokee samoin.



Joten ihanaa olisi mennä naimisiin tässä rakkauden huumassa, kun sitä tahtoo vielä niiiiin kovin. Eikä sitten 10 vuoden päästä "järkisyistä" (ei millään pahalla ap, todellakaan!).

jos sattuu vaikkapa onnettomuus, puoliso saa automaattisesti tietää. Samoin toinen perii toisen jos toinen kuolee(tietysti avioehto rajoittaa).

Jos on (omia) lapsia, molemmat on myös automaattisesti niiden huoltajia.

Laki siis ymmärtää avioliiton taloudellisena ja juridisena instituutiona.

ihan niinkuin lapsetkin tehty rakkaudesta. yhdessä eletäänkin sen takia että rakastetaan toisiamme..

siinä huumavaiheessa mennä juu,kihloihin me silloin mentiin alkuaikoina.Kaikilta eronneilta olen kuullut sen lauseen että alkuhuumassa EI kannata naimisiin ainakaan mennä,mielestäni siihen vaaditaan myös järkiperusteita eikä vain rakkautta,rakkauskin muuttaa muotoaan ja joskus jopa lopahtaakin ja silloin tarvitaan jotakin muutakin pitämään liittoa kasassa.ap

siinä huumavaiheessa mennä juu,kihloihin me silloin mentiin alkuaikoina.Kaikilta eronneilta olen kuullut sen lauseen että alkuhuumassa EI kannata naimisiin ainakaan mennä,mielestäni siihen vaaditaan myös järkiperusteita eikä vain rakkautta,rakkauskin muuttaa muotoaan ja joskus jopa lopahtaakin ja silloin tarvitaan jotakin muutakin pitämään liittoa kasassa.ap

hyvin sanottu. Ja sinullahan/teillä tuota taustaakin on jo antamaan sanomallesi kokemuksen syvää rintaääntä... =)

Suhteemme ensimmäinen vuosi meni melko epävarmoissa merkeissä, mies ei koskaan oikein tiennyt mitä haluaa elämältään. Minä sydän kurtuilla päästin hänet menemään, enhän minä voi toista väkisin pitää.

Olimme erossa puolisen vuotta, jona aikana mies tajusi, ettei tosiaan halua ketään muuta. Jonkun aikaa siitä kesti palautella omaa uskoani siihen, että mies tosiaan haluaa tällä kertaa olla kanssani eikä haikaile jotain parempaa (ei koskaan haikaillut muita naisia, vaan jotain... määrittelemätöntä "muuta"). Tiedostamme, mitkä asiat meillä ovat suhteessamme hyvin, kuinka hyvä meidän on puhua vaikeistakin asioista, kuinka tärkeää molemmille on saada viettää omaakin aikaa, emme ole mustasukkaisia toisen menoista yms.

Kaikki tämä on oikeastaan erilaista, kuin aiemmassa pitkässä suhteessani, ja olen ihan kiitollinen siitäkin kokemuksesta, koska nyt osaan arvostaa tätä hyvää.

Ikääkin meillä on "jo" 40, eli juoksut on juostu (tai sitten välillä viiletetään yhdessä! =) ) ja syvin toive on vaan rauhalliseen, hyvään arkeen. Joka tämän miehen kanssa toteutuu.

Totta kai tiedostan senkin, että tämä on vielä täysin alkuhuumaa, mutta voi pojat, että onkin ollut ihanaa huumaa tämä aika! =)

6