Ette tiedä miten kateellinen olen muille jotka asuu isoissa kodeissa
ja itse pienessä kaksiossa.Kun pyllistän pylly koskee seinään.
Kommentit (25)
Muistan, miten ihanalta tuntui, kun muutin yksiöstä kaksioon, ja pystyin kävelemään huoneesta toiseen. Nyt neliöitä lähes kolmesataa, niin se elämä muuttuu. Mutta tie on ollut pitkä ja kivinenkin.
2+2, lapset ovat alakoululaisia ja meillä on 65m²:n kolmio.
Voisihan tilanne olla vielä pahempikin, tottakai, mutta tuntuu hassulta ajatella, että samankokoisilla perheillä voi olla asunto jossa lapsilla on omat huoneet ja ehkä vielä joku aulatilakin ja vanhemmilla ehkä työhuone ja kodinhoitohuone.
Muutin pienempään,ja olen erittäin tyytyväinen.Siivouskin hoituu puolessa ajassa,ja pienet tilat luo kodikkuutta ja viihtyvyyttä.
Inhoan isoja hallitaloja,beigen ja valkoisen siivittämänä.
rahan kanssa kitkuttaminen ei mua harmita niin paljoa kuin tämä yhden huoneen puutos elämässämme!
Mulla on teini ja alakoululainen, teinillä on oma huone, mutta tämän nuoremman kanssa jaamme yhteisen huoneen, ja uskokaa pois, kumpikaan ei siitä nauti. Nuorempi ei halua kavereitaan enää meille, koska pilkkaavat, eikä ihme, ja nyt ovat kaverit tekemässä katoamista...
kolme kerrosta ja kun yhden kerroksen sai siivottua, oli ihan loppu. 3 ulko ovea, 240 m2, ei enää ikinä.
vähemmän asuntolainaa ja paremman ympäristön vaikka Helsingin tai Tampereen keskustasta. Aah..sitä onnea.
lapsia salin ja kirjaton kautta. Matkaa keittiöstä lastenhuoneisiin on 33 metriä :-). Arkipäivän ylellisyyttä.
samalta alueelta missä nykyisin asumme. Kunnes joskus syksyllä minulle valkeni tämä nykyinenhän riittää meille ihan hyvin. Asun 60m2 kolmiossa kahdestaan poikani kanssa. Meillä vaan on tavaraa liikaa, jota nyt poistankin innolla huutonetissä. Mieluummin asutaan tässä ja ylimääräiset rahat muualla sijoitettuna tuottamassa jatkuvasti, kun että kaikki rahat olisi kiinni yhdessä asunnossa.
rahan kanssa kitkuttaminen ei mua harmita niin paljoa kuin tämä yhden huoneen puutos elämässämme! Mulla on teini ja alakoululainen, teinillä on oma huone, mutta tämän nuoremman kanssa jaamme yhteisen huoneen, ja uskokaa pois, kumpikaan ei siitä nauti. Nuorempi ei halua kavereitaan enää meille, koska pilkkaavat, eikä ihme, ja nyt ovat kaverit tekemässä katoamista...
Tai tee ruokailutilasta itsellesi nukkuma soppi.
Asun isossa kodissa ja kadehdin sikana niitä, joilla käy siivooja.
Ja niitä, joilla on joskus lastenhoitoapua arkeensa. Niitä kadehdin niin, ettei kukaan uskoisi.
Inhoa pienten kanssa
Vain maaseudulla on tontteja yksitasoisille uusille taloille.
Inhoan isoja hallitaloja,beigen ja valkoisen siivittämänä.
kaikki valkoista.
-ohis-
:D, joo, pöydän alle vain nukkumaan tuossa pienessä keittiössä, olis varmaan rattoisaa :) Emme tosiaan tartteis yhtä huonetta lisää, jos nyt siis mahtuisimme eri tiloihin...
kirjahyllyillä tms., jotta molemmat saisivat oman tilan? Meillä yläkerran naapureilla teinityttö ja alakoululainen poika jakavat huoneen. Molemmilla käy kavereita. Ei se vaikuta olevan iso "häpeä".
Inhoan isoja hallitaloja,beigen ja valkoisen siivittämänä.
Ai, mä just haluaisin korkeita avaria tyhjiä tiloja, jätti-ikkunoita ja
kaikki valkoista.-ohis-
sairaaloissa,tulee sellanen steriili olo.
sermejä ym ja jos teillä on vaatehuone niin sinne saa vielä yhden sopen. Meillä tehtiin japanilaistyylinen ilme itämaisilla sermeillä ja vähennettiin tavaraa rutkasti. Kevyillä ratkaisuilla saa aika kätevästi erilliset tilat ilman että tulee kauhean tukkoista. Itsekin asun/asumme tosi pienesti mutta toisaalta olemme kuin Los Serranos (Serranon perhe)ja paljon yhdessä, yhteen ääneen puhuen, joten on joskus todettu että mihin me tarvitaankaan enempi huoneita. Aikansa kutakin.
Mä nautin niin tästä isosta talosta ja avaruudesta. 180 neliöö, kolme lasta ja 2 aikuista. Kun tullaan sellaisilta tutuilta jotka asuu pienessä kerrostalokodissa tai vaikka siellä rivarissakin, musta on niin ihana tulla omaan kotiin ja nauttia tästä avaruudesta ympärillä :).
Siivoja käy kerran viikossa, joten ei tartte tuskailla liikaa siivoamisen kanssa...
sermejä ym ja jos teillä on vaatehuone niin sinne saa vielä yhden sopen. Meillä tehtiin japanilaistyylinen ilme itämaisilla sermeillä ja vähennettiin tavaraa rutkasti. Kevyillä ratkaisuilla saa aika kätevästi erilliset tilat ilman että tulee kauhean tukkoista. Itsekin asun/asumme tosi pienesti mutta toisaalta olemme kuin Los Serranos (Serranon perhe)ja paljon yhdessä, yhteen ääneen puhuen, joten on joskus todettu että mihin me tarvitaankaan enempi huoneita. Aikansa kutakin.
Jos sulla ei ole lapsia niin tuo on ihan ideaalikoti.