Kuinka läheinen pitää olla että jonkun kuolema teitä koskettaa?
Mun ex-anoppi kuoli, ja ainoa ajatukseni / reaktioni oli, että eipä tarrvi palauttaa häneltä lainassa ollutta kirjaa. Sen jälkeen en ole asiaa ajatellut.
Kommentit (8)
niin kyllä se ystävän suru mua koskettaa, vaikka en sitä vainajaa osaisikaan kaivata, jos en ole häntä tuntenut.
aina koskettaa jos lapselta kuolee vanhempi. aina koskettaa jos lapsi kuolee.
mutta olen muokannut itseäni elämän mittaan niin, että ymmärrän ja hyväksyn sen, että jokainen kuolee. oman isän tuleva poismeno tulee olemaan vaikeaa. ja aina, kun lapsi on osallisena kuolemassa, niin sydän itkee. onnettomuudet ovat kamalia. pyrin välttämäään ajattelemasta, että mitä ja miten on käynyt
Nyt tarttis siirtyä sellaiseen elämiseen, että kuoleminen tapahtuu ihan kotioloissa ja toisaalta lopettaa täysin kuolemaa viljelevien sarjojen ja elokuvien katselu, jossa kuolema ei kuitenkaan ole edes todellinen. Takaisin realityelämään olisi tarpeen kaikille!
Ihmiset ei enää osaa kohdata oikeesti elämään liittyviä asioita, ja täyttää elämänsä mielikuvituselämällä. Peleissäkin vastapuolen kuolema on vain osoitus omasta ylivoimaiuudesta. OIkea kuolema opettaa ihmiselle nöyryyttä, kiitollisuutta ja elämänhalua, jotka kaikki alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Ja myötätuntoa. Kyllä ap:lla on joku tunnevamma jos ei miehen äidin kuolema aiheuta mitään tunteita.
No ehkä sitä kautta, että mies sitä varmasti suree ja olisin (ehkä) surullinen miehen puolesta. Omien lähisukulaisten kuolema koskettaa, tietenkin.
ruvetkaa omaishoitajiksi, ettei tarvita kalliita laitospaikkoja, kotisairaanhoitoa ja saisitte sitä realityäkin maistaa.
Kyllä ap:lla on joku tunnevamma jos ei miehen äidin kuolema aiheuta mitään tunteita.
Ei välttämättä. Eivät vaan olleet läheisiä, ei siinä sen kummempaa. Ei minuakaan oman vaarini kuolema surettanut. Vaari ei halunnut viimeisinä vuosinaan solmia suhteita lapsenlapsiin, möllötti mieluummin omissa oloissaan, oli etäinen. Surua pääsin elämään vain isoäitini kautta, en muuten.
Eivät kaikki ihmiset kosketa eläessään, miksi koskettaisivat kuollessaan?
Kyllä ap:lla on joku tunnevamma jos ei miehen äidin kuolema aiheuta mitään tunteita.
Ei välttämättä. Eivät vaan olleet läheisiä, ei siinä sen kummempaa. Ei minuakaan oman vaarini kuolema surettanut. Vaari ei halunnut viimeisinä vuosinaan solmia suhteita lapsenlapsiin, möllötti mieluummin omissa oloissaan, oli etäinen. Surua pääsin elämään vain isoäitini kautta, en muuten.Eivät kaikki ihmiset kosketa eläessään, miksi koskettaisivat kuollessaan?
Ei koskettanut kyllä eläessään, oli aika etäinen ihminen. Ei men tavattu usein avioliiton aikanakaan saati sen jälkeen. Mutta olisi luullut, että tutun ihmisen kuolema joltain tuntuu.
Nyt tarttis siirtyä sellaiseen elämiseen, että kuoleminen tapahtuu ihan kotioloissa ja toisaalta lopettaa täysin kuolemaa viljelevien sarjojen ja elokuvien katselu, jossa kuolema ei kuitenkaan ole edes todellinen.
Takaisin realityelämään olisi tarpeen kaikille!