Eikö neuvolassa voisi toistaa jatkuvasti vastasynnyttäneille äideille

Voin sanoa, että itse ainakin tiedän tuon, enkä koskaan satuttaisi vauvaani. Voisin kyllä satuttaa hoitajaa, jos hän koko ajan olisi niskassa tuon asian vuoksi.

mutta kun monesti masentunut kieltää voimakkaasti oireensa, osin tällaisten vauvapalstojen takia, joissa pidetään yllä myyttiä täydellisestä jaksavasta äidistä jollainen ainoastaan on kelvollinen lapsia synnyttämään.

ehkä siitä apua olisi? Totaalisen masentunut (ehkä jopa psykoositasoisesti) ihminen menettää kykynsä ajatella rationaalisesti, eikä hän usein kykene tekemään järkeviä ratkaisuja. Ei masentunut usein ymmärrä olevansa masentunut. Peräänkuuluttaisin läheisten tarkkailevaa silmää!

että jos lapsia on useampi tai on nuori äiti, ni tosi helposti syyllisestetään, että on tehny lapsia. Se nostaa ihan hirveästi kynnystä hakea apua. Luullaan, että on pakko vaan selvitä ja monesti vielä ympäristö antaa ymmärtää, että äiti on epäonnistuja, jos ei sen vertaa saa aikaan, että omat lapsensa huolehtisi. Ja jos masennus on paha, ei edes yksin elävä jaksa huolehtia arkipäiväisistä asioista tms. Eli kyllä meidän jokaisen pitäis ymmärtää se, että masennus on sairaus, ei saamattomuutta.

MOni luulee, että mikään ei vauvan tulon myötä muutu eikä saa muuttua. Sitten sitä herää todellisuuteen, jossa elämä keikahti kyljelleen, kuntosalille ja lenkille ja shoppailemaan eikä pääse noin vain ja kaikki ihanat matkat ja juhlat joutuu etukäteen miettimään. Kai sitä vähemmästäkin masentuu?



Eli neuvoloihin tietoa siitä, että "vauva vie elämän", jos kohta tuo paljon enemmän tilalle. Moni turha masennus katoaisi jo tuolla tiedolla, kun se joka kerta mainittaisiin.

ehkä siitä apua olisi? Totaalisen masentunut (ehkä jopa psykoositasoisesti) ihminen menettää kykynsä ajatella rationaalisesti, eikä hän usein kykene tekemään järkeviä ratkaisuja. Ei masentunut usein ymmärrä olevansa masentunut. Peräänkuuluttaisin läheisten tarkkailevaa silmää!

Mikään ei liene masentuneelle ahdistavampaa kuin niskaan hengittävä hoitaja. Voi olla, että käynnit jäävät väliin.

(kakkosen kommentti oli naurettava, eli sitä en komppaa). Mutta siitä voisi puhua enemmän, että apua jaa pyytää ja kaikkea ei tarvitse jaksaa itse! On normaalia että väsyy, ja siiloin pitää osata pyytää apua. Se tarkoittaa sitä tukiverkostoa.

Ja samalla voisi kiinnittää huomiota täälläkin huuteleviin katkeriin ihmisiin, joiden ainoa sanoma on että jos lapsia tekee ne pitää hoitaa itse 24/7, muuten on luuseri-äiti.



Neuvolan ei tarvitsisi siis ahdistella vanhempia ajatuksena että jokainen on potentiallinen lapsen pahoin pitelijä, vaan osata hieman enemmän lukea äidin uupumuksen merkkejä ja tukea sitä wettä jos on paha olla, väsyttää liikaa tai elämä tuntuu liian rankalta, niin siitä voi puhua ja apua voi pyytää ilman pelkoe että joku nauraa tai pilkkaa.

Ei sovi kaikille. Muutenkin neuvolassa hössötetään ihan liikaa ja vedetään esille "jotain"-peikkoa. Jos "jotain" sattuu, niin tee sitä ja tätä jne. Tosi ärsyttävää, koska äitiys herkistää muutenkin ja saa pelokkaaksi, onhan se oma pieni niin hento ja avuton. Ja lehdissä on näitä kauhutarinoita ihan joka päivä, jos neuvolassa vielä maalataan piruja seinille, niin se masennus voi tulla jo siitä, että pelkää masentuvansa.

että ei se hokeminen auta, mutta enemmän niitä masennusseuloja kyllä vois tehdä ja isille kanssa. Eli ihan jotain konkreettista ehkäisemistä.

Kun koko ajan luet, että on normaalia väsyä ja masentua niin mistä silloin tietää missä se vakavan masennuksen raja menee. Opasneuvonta ja turha hössötys ei välttämättä seulo näitä riskiäitejä.

Olin toisen lapsen vauva-aikana melko apeana, mutta ei sitä neuvolassa huomattu enkä jaksanu aiheessta puhua. Ja miksi puhua jos ei ole mitään oikeaa apua tarjota.

Mulla muuten oli synnytyksen jälkeinen masennus ja ei tullut mieleenkään satuttaa lapsia.

Masennus ei tarkoita väkivaltaa.

Muutenkin jatkuva vanhempien kyttääminen on ahdistavaa, kun se näyttää kohdistuvan normaaleihin perheisiin.

Esimerkkinä nämä kouluterveydenhuollon uudet tutkimukset.

Itse olen positiivinen ihminen, mutta herkkä.

Vältän negatiivisia ihmisiä, pahansuopiva ja en voi ymmärtää pahoilla asioilla mässäämistä.

MOni luulee, että mikään ei vauvan tulon myötä muutu eikä saa muuttua. Sitten sitä herää todellisuuteen, jossa elämä keikahti kyljelleen, kuntosalille ja lenkille ja shoppailemaan eikä pääse noin vain ja kaikki ihanat matkat ja juhlat joutuu etukäteen miettimään. Kai sitä vähemmästäkin masentuu?

Eli neuvoloihin tietoa siitä, että "vauva vie elämän", jos kohta tuo paljon enemmän tilalle. Moni turha masennus katoaisi jo tuolla tiedolla, kun se joka kerta mainittaisiin.

Ihanko oikeasti se tulee vanhemmille yllätyksenä, että vauva on riippuvainen ja vaatii aikaa ja sitoutumista??

MOni luulee, että mikään ei vauvan tulon myötä muutu eikä saa muuttua. Sitten sitä herää todellisuuteen, jossa elämä keikahti kyljelleen, kuntosalille ja lenkille ja shoppailemaan eikä pääse noin vain ja kaikki ihanat matkat ja juhlat joutuu etukäteen miettimään. Kai sitä vähemmästäkin masentuu? Eli neuvoloihin tietoa siitä, että "vauva vie elämän", jos kohta tuo paljon enemmän tilalle. Moni turha masennus katoaisi jo tuolla tiedolla, kun se joka kerta mainittaisiin.

Ihanko oikeasti se tulee vanhemmille yllätyksenä, että vauva on riippuvainen ja vaatii aikaa ja sitoutumista??

Ja sitten sitä väsytään ja "masennutaan", kun ei saakaan enää tulla ja mennä niin kuin tahtoo ja se lapsikaan ei ole kiva, vaikka sitä miten pukisi ja kalliissa rattaissa lykkisi. Se keskeyttää puhelut ja puklaa, kun halusi istua rauhassa kahvilla jne.

Ei kyse ole siitä, etteikö neuvolat halutessaan osaisi antaa tietoa. Mutta sen sijaan neuvoat voisi lopettaa mitätöimästä äitien väsymystä. Siellä jos erehtyy sanomaan, että väsyttää ihan hemmetisti, niin jo saa kuulla, että sellaista se vauva-arki on, ei voi minkään. Ei niitä edes kiinnosta kuunnella, että kuinka syvää se väsymys oikeasti on, pitävät vain jokaista turhasta valittajina.

Vauva saattaa olla väsyttävä, mutta eipä se vaihe kestä kauan. ja kun ajattelee, miten paljon iloa lapsesta on, niin sen kestää mielellään. Näin siis useimmissa perheissä, tottakai on myös poikkeuksia, mutta ei vähemmistön takia kannata pelotella enemmistöä. Pelottelu ja taivastelu muodostaa ongelmia monille.

MOni luulee, että mikään ei vauvan tulon myötä muutu eikä saa muuttua. Sitten sitä herää todellisuuteen, jossa elämä keikahti kyljelleen, kuntosalille ja lenkille ja shoppailemaan eikä pääse noin vain ja kaikki ihanat matkat ja juhlat joutuu etukäteen miettimään. Kai sitä vähemmästäkin masentuu? Eli neuvoloihin tietoa siitä, että "vauva vie elämän", jos kohta tuo paljon enemmän tilalle. Moni turha masennus katoaisi jo tuolla tiedolla, kun se joka kerta mainittaisiin.

Ihanko oikeasti se tulee vanhemmille yllätyksenä, että vauva on riippuvainen ja vaatii aikaa ja sitoutumista??

Ja sitten sitä väsytään ja "masennutaan", kun ei saakaan enää tulla ja mennä niin kuin tahtoo ja se lapsikaan ei ole kiva, vaikka sitä miten pukisi ja kalliissa rattaissa lykkisi. Se keskeyttää puhelut ja puklaa, kun halusi istua rauhassa kahvilla jne.

Toisaalta olen sitä mieltä, että toinen lapsi elämän vasta mullistaakin.

Itselläni kävi niin päin, että vauva-aika tuntui vähemmän sitovalta kuin olin ajatellut ja olin elämäni kuosissa. Mieliala oli parempi kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Mua taas harmitti, että masennusseulassakin "positiivisin" vaihtoehto oli aina se, että asiat ovat yhtä hyvin kuin ennen vauvan syntymää. Entä jos ne ovat PAREMMIN?



Siis olen toki sitä mieltä, että väsymys, masennus jne. on otettava vakavasti, mutta siitä ei saisi tulla sellaista normia, että sitten ei uskota, jos jollakin se vauva-aika on oikeasti ainutlaatuisen ihanaa ja onnellista.

Tarkoitin ennemminkin sitä juuri mitä joku kirjoittikin, että väsymyksen ja uupumisen normaaliudesta pitäisi puhua, ei välttämättä niinkään masennuksesta. Ja niitä masennusseuloja ehkä pitäisi parantaa, jotta sitten oikeasti masentuneille voisi antaa oikeanlaista hoitoa. Eniten peräänkuuluttaisin kenties 24/7 toimivaa tukilinjaa, johon väsynyt/uupunut vanhempi voi soittaa saadakseen tukea ja ehkäpä siihen yhdistettyä esim. vapaaehtoisverkostoa, joka tarpeen vaatiessa menisi hoitamaan/hakisi hoitoon lähiseudulla olevat uupuneiden vanhempien lapset. Tämä olisi akuutti apu, jonka jälkeen sos.toimi selvittäisi kokonaisvaltaisen avun tarpeen ja järjestäisi sen. Ja kaikki maksaa ja siksi ikinä kunnon tukipalveluja vanhemmille ei varmaan saada.

ovat sellaista näennäis-pseudo-tutkimista. Täti lirkuttelee vähän vauvelille jotain "oletpas jäntevä ja suloinen tyttö/poika, 5850g ja 62cm, oi oi , melkein tarkalleen keskikäyrällä mennään" "No, millaista se vauva-arki nyt on? Joko nukkuu yöt hyvin, kohta voitte vähän perunamuussiakin jo keittää, ai ai liirum laarum" "Niin, väsyttäähän se ,he-hee, juu, semmoista se on, mutta onneksi sinulla on mieskin AUTTAMASSA vähäsen. Tisua vaan ja päiväunille vaunuihin, niin sillä aikaa voit keittää kupillisen kahvia ja istua alas, blaa-blaa-blaa..."



Avautuuko joku ihan oikeasti neuvolassa omista syvistä tunnoistaan? Epäilen...

neuvolassa kysytään jatkuvasti omasta voinnista ja tuodaan esille sitä, että monet masentuvat ja että masennukseen saa apua.



(Keskikokoinen kaupunki Etelä-Pohjanmaalla)

Ei kyse ole siitä, etteikö neuvolat halutessaan osaisi antaa tietoa. Mutta sen sijaan neuvoat voisi lopettaa mitätöimästä äitien väsymystä. Siellä jos erehtyy sanomaan, että väsyttää ihan hemmetisti, niin jo saa kuulla, että sellaista se vauva-arki on, ei voi minkään. Ei niitä edes kiinnosta kuunnella, että kuinka syvää se väsymys oikeasti on, pitävät vain jokaista turhasta valittajina.

Koska se valvoo yöt vauvan kanssa ja päivät kavereitten kanssa. Jos äiti rauhoittaisi elämänsä perheeseen edes pariksi kuukaudeksi, ennättäisi ihan hyvin nukkumaan jopa silloin, kun isompi sisarus on kotona. Ei siis maratonpuheluja silloin, kun lapset nukkuvat eikä bilettämistä joka toinen lauantai vaan nukkumaan aina, kun voi. Eikä väsytä!