vauva ja vanhempi lapsi.. :/

Kauheaa uhmaa, vauvan päälle hyökkäilyä, painavien esineiden tiputtamisyrityksiä vauvan päälle, lelujen heittelyä, potkimisyrityksiä jne. Ihan jatkuvasti, koko pojan hereilläoloajan. Mikään ei auttanut. Meillä se jatkui 9kk ajan, sitten helpotti ihan yhtäkkiä ja muuttui normaaliksi, luojan kiitos. Useimmilla, keitä tiedän, tuollainen on kyllä jatkunut vain muutamia viikkoja tai muutaman kuukauden. Me saatiin jo lähete lastenpsykiatrialle, mutta homma helpotti, ennen kuin päästiin sinne.

Kyllä noin iso jo ymmärtää, että vauva on avuton ja tarvitsee vanhempiaan. Puhuitteko asiasta raskauden aikana? Muistitteko korostaa asian positiivista puolta, isoveljeksi tulemista? Saako isoveli huomiota positiivisesta käytöksestä eikä vaan kun tekee tuhmuuksia?

Jos lapsi sanoo ettei hänestä tykätä niin siltä hänestä tuntuu.

Meille tuli vauva kun esikoispoika oli 5v8kk. Muistan hyvin miten esikoinen tuntui alkuun tosi "ärsyttävältä", olisin vaan halunnut vauvan kanssa tuhista ja ison pojan jutut rasitti. Mutta se oli varmaan ns. biologinen reaktio ja sitä vastaan voi käydä vain järjellä, osoittamalla lämpimiä tunteita isoveikkaa kohtaan ja ottamalla mukaan vauvan hoitoon. Usein jutellaan siitä, miten tärkeä isoveli vauvalle on ja miten pikkuveli esikoista rakastaa.

Huomioi isoveljeä mahdollisimman paljon, vaikka hormonit tekevät sinut ärtyisäksi häntä kohtaan. Kerro, että rakastat häntä ja koita viettää hänen kanssaan kahdenkeskisiä rauhallisia hetkiä ilman, että vauvan asiat aina keskeyttävät. Sano joskus ihan tarkoituksella isoveljen kuullen, että nyt vauva saa vähän odottaa, isoveljen kanssa on juttu kesken. (Vaikkei noin pientä voi kauaa odotuttaakaan, voit silti sanoa niin). Hali isoveljeä paljon ja kehu kun tekee hyvin. Älä anna huomiota vain negajutuista, siitä tulee helposti hankala kierre. Toivottavasti teillä helpottaa nopeasti :)