Voisitko adoptoida lapsen

ja toivottavasti joskus adoptoinkin, mutta halusin synnyttää ensin itse, koska halusin kokea raskausajan ja synnytyksen ja sen että lapsella on minun geeniperimääni. En silti epäile etteikö adoptiolasta voisi rakastaa yhtä paljon kuin omaakin,

Tuota ensimmäistä vaihtoehtoa en ole ajatellut. Kun kerta saan omia, niin ei ole tullut mieleenkään adoptoida. Ei sinänsä mitään sitä vastaan, mutta teen mielummin lapset ihan itse. ADoptointi ei ole ihan mutkatonta ja ikääkin on sen verran että adoptiovaihtoehdot aika vähissä. En haluaisi adoptoida Suomeen Etelä-Afrikasta lasta. Vaikeaa ollut raukalla muutenkin...

molemmissa tapauksissa, mutta mies haluaa biologisia lapsia. Lapsi toki ansaitsi kaksi vanhempaa, jotka molemmat haluavat adoptoida.

mulle ei biologisia mukuloita tule, ennenkuin mies pystyy synnyttämään. Eli ei tässä elämässä.



Minä nimittäin en mitään lapsia elämääni ehdoin tahdoin toivo, enkä todellakaan mistään hinnasta rupea niitä säryllä ja vaivalla ja kaupan päällisiksi oman kroppani tuhoten tänne vääntämään. Eli jos mies jossain vaiheessa hankkii vauvakuumeen, saapi joko itse hoitaa raskausajan kärsimykset ja synnytyspuuhat taikka kelpuuttaa adoptoidun. Toi kelpuuttaa on kyllä typerä sana, koska jos lapsen haluaa niin sillä ei ole mitään väliä kuka sen on synnyttänyt. Lapsi kuin lapsi, jos mä sen kasvatan niin se on mun yhtälailla kuin joku biologinen olisi. Ei olla miehen kanssa niin itserakkaita, että omat huonot geenimme haluttais ehdottomasti eteenpäin. (Geenit on aina jollain tavalla "vialliset", kaikkien meidän).



Eli toi tavallaan tulee siitä, että selkeimmin näen tällä hetkellä itseni lapsettomana. Mutta jos siis joskus on tarve jolleki kakrulle niin ehdottomasti adoptiolla.

nyt noita omia on kolme, eli tähän sirkukseen en enää lisää lapsia kyllä hanki, sen enempää omia kuin adoptoitujakaan.

Miten niin miksi tai miksi ei??

että ihan omiksi nämä otin. Eivät ole sen vieraampia kuin biologisetkaan olisivat.

kyllä vain. Jos olisi suomalaisista terveistä vanhemmista ja vauva kyseessä, niin adoptoisin vaikka heti tänään.



Eli ennen vanhaan joskus sata vuotta sitten oli tällaisia vaikka kuinka paljon tarjolla. Ei vaan enää ole.

prosessi olisi hieman edes helpompi. Meillä on jo lapsia, mutta lisää en voi saada. Vaan jos on jo omia lapsia, niin voin kertoa että adotoiminen suomessa (varsinkin vauvana) on käytännössä mahdotonta.

1. Voisin. Minulla on jo yksi biologinen lapsi. Tiedän pystyväni rakastamaan adoptoitua lasta yhtä paljon kun biologista esikoistani. Uskon että maailmassa syntyy liikaa "ei toivottuja" lapsia ja voisin olla hyvä vanhempi ja tarjota eväät elämään lapselle, joka ei ole syntyessään ollut niin kovin onnekas.



2. Voisin. Samoista syistä.

mulla ehkä pitäisi kuitenkin olla joku tunneside siihen lapseen etukäteen. Ts. en adoptoisi tuosta vaan jotain tilastonumeroa, vaan esimerkiksi tavalla tai toisella orvoksi tulleen sukulaislapsen tai sijoituslapsen.

itsehankittujen sijaan, jos mieheni olisi samoilla linjoilla. Meillä on toinen lapsi tulossa ja haaveilen noin neljästä lapsesta, joten suostuttelu jatkuu edelleen. En aio synnyttää tämän jälkeen ketään.



Miksi? Eettisistä syistä.

mutta en haluaisi kummassakaan tapauksessa. En siis ole adoptiota vastaan, mutta en halua/halunnut lapsia niin kiihkeästi, että adoptoimaan ryhtyisin.



Ainoastaan siinä tapauksessa, että joku sukulaislapsi jäisi orvoksi, voisin vakavasti harkita adoptiota.

Olen aina haaveillut adoptiosta.

Mutta nyt meille on tulossa kolmas biologinen lapsi ja lapsiluku taitaa olla tässä. Ellen sitten äkkirikastu. Siinä tapauksessa mentäisiin heti adoptiojonoon.

Mutta adoptioon ei aleta säästämään koska minusta ei olisi oikein jo olemassa olevia lapsia kohtaan että joutuisivat kituuttamaan vain sitä varten että äiti saisi haaveilemansa adoptiolapsen.

Jos meillä ei bio-lapsia olisi niin varmasti adoptiolapsi jo olisi.