Ihana tyyneys.

Anoppi oli meillä yökylässä. Säilytin tyyneyteni koko vierailun ajan. Anoppi kyllä kilahti monta kertaa, mutta hänestä on tullut minulle niin yhdentekevä, että en vaivautunut stressaantumaan hänen vuokseen. Olin vilppittömästi ihmettelevä, kun hän huusi, paiskoi ovia, lupasi lapsille kuun ja tähdet, kun he vain vähän kiukuttelivat (puutuin kyllä tähän asettamalla lapsille rajat, mikä ei anoppia tietenkään miellyttänyt) ym. Mukavaa, kun hän lähti. Paiskasi oven kiinni lähtiessään, mutta ehdin kiittää vierailuista.