Mies jää hoitovapaalle, ristiriitaiset tunteet

Lähentää lapsen ja isän välejä.

Eikö ole ihan reilua antaa isällekin breikkiä työelämästä?



Me ollaan jaettu vapaat puoliksi ja hyvin on toiminut. Ei tosin olla oltu kotona kolmea vuotta per lapsi.

Mieheni hoito vanhinta lasta kotona 1 v 4 kk lapsen täytettyä 10 kk, jolloin minä menin töihin. Palasin sitten vielä kotiin, kunnes lapsi täytti 3 vuotta. Toista lasta mies hoiti vuoden 1 vuoden iästä lähtien. Ja tämänkin jälkeen palasin vielä kotiin, kunnes lapsi täytti 3 vuotta. Täytyy myöntää, että ekan lapsen kohdalla oli haikea olo tehdä tällainen päätös. Mutta ajattelin, että miehelläkin on oikeus olla kotona ja hoitaa lapsia ja kotia. Eikä ole kaduttanut. Lapsilla on hyvä suhde isään ja isällä lapsiin. Ja mies hoitaa osuutensa myös kotitöistä edelleenkin mukisematta! Kannatan ehdottomasti.

sun pitäisi antaa miehenkin olla hoitovapaalla. Et voi aina ajatella vain itseäsi vaikka ymmärrän kyllä että sinustakin olisi mukavaa olla hoitovapaalla pidempään. Eli kun kysyit miten toimisitte niin minusta olisi oikein toimia juuri noin niin kuin tekstisi alussa kuvailit. Hyvä ratkaisu kaikille.

Me haaveillaan kolmannesta lapsesta ja mies on ilmoittanut, että hän jää nyt kotiin. Minä pidän äitiysloman (4kk) ja mies jatkaa siitä. Eikä minulla ole tuohon puolta sanaa sanottavana, yhtäläinen oikeus hänellä on lapsensa kanssa kotiin jäädä. Minä olin kahden ekan kanssa kotona, silloin mies ei asiasta mitään puhunut, mutta nyt vähän vanhempana ymmärtää asian arvon.

sun pitäisi antaa miehenkin olla hoitovapaalla. Et voi aina ajatella vain itseäsi vaikka ymmärrän kyllä että sinustakin olisi mukavaa olla hoitovapaalla pidempään. Eli kun kysyit miten toimisitte niin minusta olisi oikein toimia juuri noin niin kuin tekstisi alussa kuvailit. Hyvä ratkaisu kaikille.

Mulla kummittelee taustalla vaan omat haaveet pitkästä kotonaoloajasta lapsen kanssa. Ja tietysti annan miehelleni mahdollisuuden tähän, tiedän että tämä ei ole itsestäänselvyys, mutta silti kyllä vähän kirpasee...

ap

Ilomielin jätin. Miehellä myös oikeus lapseen.

Olet ap täysi ihmispaska ja epäonnistunut äiti, jos edes harkitset estäväsi miehesi jäämisen hoitovapaalle. Olisiko tasa-arvo vanhempien välillä hyvä juttu? Iljettää, että noinkin epäkypsät ja itsekkäät ihmiset haluavat äideiksi.

[Mulla kummittelee taustalla vaan omat haaveet pitkästä kotonaoloajasta lapsen kanssa. Ja tietysti annan miehelleni mahdollisuuden tähän, tiedän että tämä ei ole itsestäänselvyys, mutta silti kyllä vähän kirpasee... ap

Hyi helvetti, käsitätkö edes olevasi itsekäs, kun unelmoit kotivanhemmuudesta ja ulkoistat elättäjän ikävämmän roolin miehellesi?? Mites ne miehen toiveet, miehen unelmat, miehen halu olla kotona? Kuka unelmissasi mahdollistaa tuon pitkän kotonaolon lasten kanssa? Kuka maksaa asumis- ja elämiskulut? Mikä rooli miehelläsi on unelmissasi tai osana perhettänne?

kuitenkin olla kotona vielä vuoden. Ehkä ehdit siinä ajassa tottua ajatukseen. On hienoa, että miehesi haluaa jäädä kotiin. Se syventää varmasti miehen ja lapsen suhdetta ja vuorovaikutusta ennestään.

haluaisit itse olla pidempään hoitovapaalla ja surettaa ja harmittaa mennä jo vuoden jälkeen takaisin töihin. Mutta uskoisin että ajan kanssa totut ajatukseen ja tulet olemaan myös onnellinen siitä että miehesi ja lapsesi välinen suhde tulee tiiviimmäksi. Eli kokonaisuutta ajatellen varmasti paras ratkaisu tuo että olette molemmat hoitovapaalla. t:nro 5

Hoidan lasta, kunnes hän on 8 kk vanha ja sitten mies jää hoitamaan seuraavat 8 kk. Kyllä tekee itsekin jo mieli päästä "tuulettumaan" ihmisten ilmoille, työelämään takaisin. Millaiseksi mökkihöperöksi tulisin kolmessa vuodessa?????

töihin. Vieläkin aamulla kirpasee lähteä pois vauvan luota. Mutta toisaalta illalla on ihana palata kotiin. Olin kotona vain kolme kuukautta, kun mies jäi yllättäen työttömäksi. Ja minun piti mennä takaisin töihin. Siihen loppui imetyskin =( . Isä ja vauva pärjäävät kotona kuitenkin loistavasti.