Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä paikalla lapsensa menettänyttä?
09.12.2011 |
Mä en LUOJAN KIITOS ole menettänyt yhtään lapsistani, mutta se on tietysti myös mun isoin pelkoni että jollekin joskus sattuu jotain. Jo pelkästä ajatuksesta tulee ihan fyysisestikin huono olo.
Itken aina silmät päästäni, jos luen uutisen esim. onnettomuudessa kuolleesta lapsesta. Sitten se tapaus saattaa tulla kuukausien päästä mieleeen ja tajuan, että se perhe ja koko suku suree sitä lasta edelleen vaikkei enää lehdissä kirjoiteta. Se suru on niillä vanhemmilla läsnä lopun elämän.:(
Mietin vain, miltä se tuntuu? Tuleeko siitä jotenkin voimaton olo vai tekeekö mieli pysyä liikkeessä koko ajan? Miten lapsen pystyy jättämään hautausmaalle? Voisin kuvitella, että itse tarraisin kiinni johonkin hautakiveen enkä suostuisi lähtemään sieltä.
Toivottavasti kukaan ei pahastu, kun kysyn tällasesta aiheesta. Tästä kuitenkin edelleen puhutaan suhteellisen vähän.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Vaikeaa oli jättää hänet sairaalaan, antaa ruumiinavauslupa ja lähteä kotiin syli tyhjänä. Ja kotona mies oli piilottanut tai vienyt vanhempieni luo kaikki vauvatavarat. Vaikeaa oli myös lähteä siunaustilaisuudesta, kun tiesi, että pieni arkku ja pieni ruumis menevät sitten tuhkattavaksi. Uurnanlasku ei ollut yhtä hankalaa, vaikka aina kun käyn hautausmaalla, en ikinä haluaisi lähteä sieltä pois. Vaikeaa oli lähteä etenkin viime viikolla, kun vauvan syntymästä tuli kuluneeksi vuosi.