Lue keskustelun säännöt.
rv 38+3 ja vauva kääntynyt perätilaan :(
04.10.2011 |
Huomenna tapaan lääkärin ja keskustelemme synnytystavasta.
En nyt oikein tiedä, mitä tehdä. Jos yrittävät kääntää, suostunko? Entä miten perätilasynnytys? Kertokaa kokemuksia ja rohkaiskaa.
Kommentit (18)
kaksosraskaana oli molemmat perätilassa vielä rv 37. lääkärit odottelivat, että ne kääntyy, tai ainakin toinen. minä en mistään mitään ymmärtänyt, mutta en uskonut käännöksiin. eikä kumpikaan kääntynyt vaan päädyttiin suunniteltuun sektioon.
eiks joidenkin vauvat ole kääntyneet vielä synnytyssalissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olen jo varautunut, että toinenkin lapseni (sitten joskus) syntyy varmasti alteitse - sukuvika luulisin :) - eikä minua oikeastaan pelota yhtään enempää kuin aiemminkaan.
Korjaan: siis toinenkin lapseni on varmasti perätilavauva ja aion synnyttää alateitse. :)
kääntyi 4 päivää ennen syntymäänsä pää alaspäin, syntyi rv 42+2 heitteli kuperkeikkaa koko ajan.
Itse en olisi perätilalasta suostunut synnyttämään, ja onneks kääntyi. Ei mahtunut syntymään ja jouduin lopulta hätäsektioon, karmaiseekin ajatus jos olis ollut perätilassa:(
Muutamaa kuukauta myöhemmin ystävä pakotettiin synnyttämään perätilassa oleva vauva ja ekana tuli käsi ja napanuora, 2min tästä tuli sektiolla ulos.
Mitä tulee tuohon yhteen joka sukuperusteella tekee päätöksiä on aika uhkarohkeaa. Äidin synnytyksellä ei ole mitään tekmistä oman synnytyksen kanssa, koska edes naisen omatkin synnytykset voi olla niin erilaisia.
Mullakin äiti on pyöräyttänyt 3 isoa lasta tuosta vaan, mulla ihan eri meininki.
Eli en ikinä suostuisi alatiesynnytykseen perätilavauvan kanssa, on niin riskialtis tapahtuma. Mut jokainen tyylillään. Ja monihan siitä selviää ihan kunnialla.
Mut tilastollisesti katsoen ei hyvä asia perätilasynnytys.
No en kai nyt tietenkään yksin äidin synnytysten perusteella lähtenyt! :D Mutta oma raskaus meni hyvin pitkälle samalla tavalla kuin äidin ja lapsi oli perätilassa oikeastaan alusta asti (siis siitä, kun lakkasi päivittäisen pyörimisen). Lisäksi lääkärikin sanoi, että koska tyttärelläkin on perätila heti ensimmäisellä vauvalla, on kyseessä varmasti jokin periytynyt ominaisuus (äidillä). Että ihan turhaan siellä vouhkat. Mielestäni perätilasynnytystä kauhistellaan ihan turhaan. Varmastikaan se ei sovi kaikille jo ihan rakenteellisten juttujen tai vauvan koon vuoksi, mutta kuten sanoin, itselläni kaikki meni tosi hyvin. Neuvolassakin sanottiin, että perätilasynnytykset on keskimäärin nopeampia ja helpompia kuin normaalit ja kivunlievitys on parempi. Itse en todellakaan olisi halunnut sektiota.
Tosiaanki kyseessä 2. synnytys ja esikoinen syntyi normaalisti alateitse.
Vauva ollu tähän asti raivotarjonnassa, mutta nyt sitten jostain syystä kääntynyt perätilaan näin myöhäisillä viikoilla. Mitään en ole itse tuntenut, että tosi outoa. Luulisi tuntuvan, kun vauva näillä viikoilla kääntyy?!
Huomenna siis neuvottelen lääkärin kanssa. Kääntäminen ei pelota niin kovasti, mutta eikös siinä ole riskinä synnytyksen käynnistyminen? Jopa istukan irtoaminen? Mutta tuo synnytyksen käynnistyminen ei kyllä näillä viikoilla haittaisi edes.
Mutta tuo perätilassa olevan vauvan synnytys nostaa ihokarvat pystyyn. Eli ottavat röntgen kuvat ja varmistavat, että mahtuu tulemaan?
Sektio itsessään ei pelota, mutta siitä toipuminen kestää pidempään. Ei muuten, mutta kun on jaloissa pyörimässä tuo esikoinen, niin kovasti mietityttää, miten sitä pärjää kahden lapsen kanssa, kun ei saa juuri mitään sitten nostella.
Jotain pitäisi päättää...
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_ar…
Toivottavasti linkki toimii. Itsekin joudun tämän asian kanssa pähkäilemään ja on tullut luettua aika paljon eri synnytystavoista. Itse olen vahvasti kallistumassa sektion kannalle mikäli tämä vauva nyt ei itsekseen käänny tai käännösyritys ei onnistu. Viikkoja on nyt 36 ja ensi viikolla menen synnytystapa-arvioon. Päätöksessä painaa myös se, että en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että meidän sairaalastamme löytyy tarpeeksi osaavaa henkilökuntaa hoitamaan perätilasynnytystä ainakaan päivystysaikaan.
Silloin mietitytti, että miten niin perätilasynnytys on ihan läpihuutojuttu jos synnytyksessä on kuitenkin mukana synnytyslääkäri, lastenlääkäri, kaksi kätilöä ja hätäsektiovalmius. Päädyimme sektioon suosiolla ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kääntymään uudestaan. Kokeile ensin joogaa. Tämä on toiminut minulla kahdesti. Ajatuksena on siis se että ollaan mahdollisimman paljon ylösalaisin, käytännössä esim selällään lattialla peppu sohvanreunalle nostettuna tai kädet ja jalat lattiassa ja peppu ylhäällä. Vähintään 10 min kerrallaan ja useamman kerran päivän aikana ja viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa.
Lue jostain vakuuttavammat ohjeet mutta älä jätä tätä kokeilematta, on taatusti hellävaraisin keino. En ymmärrä että tätä ei suositella rutiinina kaikille, ei kai ole riittävän lääketieteellistä. Minulla siis kahteen otteeseen sama tilanne ja aika paljon tuli asiaa tutkittua. Käännösyritykseen olisin mennyt mutta synnyttämään en.
Noissa asennoissa lapsi siis siirtyy lantiosta väljemmille vesille, samoin kuin lääkärin käännösyrityksessä ollaan kallistetulla pöydällä. Jossain vaiheessa (minulla seuraavana yönä) lapsi sitten pyörähtää jos on pyörähtääkseen, tilaisuus on annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaadin sektion ja sen sain. En uskaltanut yrittää alakautta vaikka muutkaan lapset eivät isoja ole olleet.
Nyt kaduttaa. Sektiosta paraneminen kesti 2kk, nyt siitä 4kk ja vieläkin vihloo ja sattuu. Toisaalta taas, en tiedä mitä olisi tapahtunut jos olisin alakautta synnyttänyt. Siinä mielessä sitten taas ei kaduta, mitäpä sitä ei tekisi oman lapsensa takia.
Kääntöyritykseen menin, mutta ei onnistunut. Ilkeän tuntuista oli, mutta hammasta purren siitäkin selvisin.
Jos yhtään epäilyttää, kokoarviot, lantion tilavuus ja muut selville. Jos vieläkin mietityttää, sektio on hyvä vaihtoehto.
Se on leikkaus, operaatio ja niissä on AINA riski!
Minulla vauva kääntyi rv 38 ja neuvola lähetti ultraan, ultrasta sairaalaan jatkotutkimuksiin ja sielä oltaisiin tehty kääntöyritys.
Ultraaja katsoi että istukka ei ole kaulan ympäri ja sitä riittää kääntöön hyvin. Lapsi oli hyvässä asennossa ja vinkkasi että tuuppaa kädellä ja makaa mahdollisimman paljon tällä kyljellä niin saattaa kääntyä itsekin (itse vauvahan alkujaan kääntyi myös) ja niin siinä kävi että vauva kääntyi itse uudestaan.
Sairaalassa kävin silti tarkistamassa tilanteen ja lääkäri ennen ultraa puhui että uudelleensynnyttäjänä minä voisin synnyttää perätilasenkin lapsen.
Ystävä synnytti samaisessa sairaalassa esikoisen perätilassa. Eli ehkä tässä myös ratkasee sekin missä synnyttää? Yliopistollisessa on mahdollisuuksia enemmän kuin jossain syrjemmässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmas tulossa ja kaksi alatiesynnytystä takana.
Äiti ja mummo molemmat synnyttäneet lapsia perätilassa ja ei kuulemma ollut sen kummempaa kuin "tavalliset" synnytyksetkään. Minullakin lääkärin mukaan synnyttäjän lantio.
Leikkaus olisi paljon pelottavampi vaihtoehto. Ja paraneminenkin varmasti pitempi prosessi.
Meidän jukuripää kääntyi perätilaan viikolla 33+ ja kääntöyrityksistä huolimatta päätti pysyäkin niin. Alateitse ei suositeltu synnyttämään, sillä viikolla 38 painoarvio oli 4kg. Sain lapsemme siis suunnitellulla sektiolla, ja hän on kohta kolmiviikkoinen potra poika. Itse olan parantunut sektiosta todella hyvin. Sektio pelotti todella, mutta hyvät muistot jäi. Edelliset lapset ovat syntyneet alakautta. Kuuntele lääkäriä/kätilöä ja luota heidän ammattitaitoonsa; osaavat varmasti neuvoa parhaat ja turvallisimmat tavat miten toimia tilanteessa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kanssa tyttö oli perätilassa, eikä kääntäminen onnistunut. Lääkäri ei suositellut ekan lapsen synnytystä alakautta perätilassa, joten sektio meilläkin. Kaikki meni hyvin ja paraneminen oli nopeaa. Tsemppiä!
Ei mitään riskinottoja, vaikka lääkäri alatieta vielä vanhanaikaisesti suosittelisikin. Karmea kokemus äidille ja lapselle, vammautumisen riski suuri ja henkisesti raskasta.
Sektio on ok, vaikka siitä muuta pelotellaan. Heti vaan sitten leikkauksen jälkeen ylös niin haavakin paranee nopeasti.
meidän kuopus muljasi itsensä pää alaspäin vielä viikoilla 38. Napanuora olikin sitten kaulan ympärillä.
Itse synnytin ihan normaalisti alateitse ja ensisynnyttäjänä (22-v.). Olin osannut odottaa perätilaa, sillä minä sekä siskoni olimme myös syntyneet aikoinaan perätilassa. Lapsen koko arvioitiin sairaalassa (alle/noin 3kg) ja kävin röntgenissä kuvauttamassa lantion. Koska synnytystapa-arviossa todettiin, että lapsen tulisi mahtua alateitse, ei edes käännöksestäkään puhuttu. En olisi sitä kyllä oikeastaan edes halunnut.
Supistuksia kesti noin 26h ja ponnistusta vain 14min. Kaikki meni hyvin ja mielestäni perätilasynnytys oli tietyllä tapaa jopa helpompi kuin normaali, sillä lääkäri auttaa lapsen pään ulos. Napanuora oli ilmeisesti kiertynyt jossakin vaiheessa lapsen ympärille, mutta tämä ei ymmärtääkseni liittynyt perätilaan.
Minulta kyseltiin, kuinka uskalsin lähteä synnyttämään, mutta äitini aiemmat kokemukset rohkaisivat enkä oikein nähnyt syytä, miksei synnytys olisi onnistunut, kun lapsen kerran piti mahtua normaalia kautta. Pelkäsin kuollakseni leikkauksen mahdollisuutta, joten siitäkin syystä olin motivoitunut alatiesynnytykseen.
Nyt olen jo varautunut, että toinenkin lapseni (sitten joskus) syntyy varmasti alteitse - sukuvika luulisin :) - eikä minua oikeastaan pelota yhtään enempää kuin aiemminkaan. Toki olen ajatellut kaikkea sitä, mikä voisi mennä vikaan, mutta luotan kroppaani. Lisäksi toivon, että kuten yleensä on tapana, toinen synnytys on sitten vielä helpompi ja nopeampi. Näin omalla äidillänikin meni (siskon ulos ponnistaminen kesti 7min). Kannattaa oikeasti kysellä oman äidin kokemuksia (jos mahdollista) - saattavat olla yllättävän samanlaisia kuin omat tulevat olemaan!
Tsemppiä ja rohkaisen kyllä alatiesynnytykseen!