Lue keskustelun säännöt.
Voi kurjuus, taas aamulla luvassa kauhea keli täällä Lounais-Suomessa :(
08.12.2011 |
Just tänä aamuna lähdin ennen kuutta ajamaan 53km:n työmatkaani sankkaan pyryyn. Suurin osa matkasta on ilman tievaloja, eikä pitkillä valoilla nähnyt mitään. Lyhkäsillä sitten köröttelin käsikopelolla eteenpäin ja rukoilin, ettei kukaan hullu ole kävelemässä tien laitaa, eikä onneksi ollutkaan.
Onko kohtalotovereita, joiden täytyy aamuisin lähteä pimeällä, oli keli mikä hyvänsä?
Kommentit (13)
Pahinta on se näkyvyyden häviäminen ja sitten ne törpöt kun ei hidasta vauhtiaan vaikka mikä olisi, kun kuvittelevat olevansa niin hyviä kuskeja. Yksi sellanen oli kerran seuraavassa mutkassa päätynyt pellolle, vahingonilo paras ilo :)
Päiväsaikaan ei huono kelikään mua haittaa, mutta pimeässä se on aika raskasta.
Työpaikka muutti just, etätyöpäivät sovittuna huonoja kelejä yms varten, mutta saivat mun puolesta pitää tunkkinsa, mä en enää lähde ajelemaan yli 30min työmatkaa, mulla on parempaakin tekemistä kun katsella itsemurhakandidaatteja liikenteessä.
Joo, keski-ikäinen vanha akka olen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuhkassa kelimuutokset aiheuttavat vielä hiveämmät ruuhkat.
Itse taas tykkään ajaa huonoissa keleissä. Tosin niitä vain on tällä pääkaupunkiseudulla parina päivänä vuodessa.
työaika tasan 8.00-16.00 joten joustoa työmatkaan lähtö ajoissa ei ole :(
32km ajettava (josta 15km tosi vaarallista kapeaa tietä jossa on 80km rajoitus ja ei valotolppia) säässä kuin säässä ja joka arkipäivä samalla kellonlyömällä.
Ja kyllä pelottaa just jos on hirvee pyry/räntä/sade ja liukasta. Just se et vaikka ite ajais kuinka varovasti niin joku muu saattaa törttöillä tai joku eläin tulla tielle. Ens vuosi vielä työsopparia jäljellä. Toivottavasti sit löytyis lähempää työpaikka.
ajoin Raumalta Tampereelle päin, ja tuulenpuuskat nykivät autoa vähän väliä.
mietin tätä viestiä että onpa kiva olla kävelijä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin juuri autoilevana en tahdo näitä huonoja kelejä, koska ei ole mukava ajaa huonossa säässä.
Ei näe mitään, auto voi lähteä helposti alta. Ja jos ajaakin itse varovassti, niin joku muu ei välttämättä aja ja saattaa ajautua päin omaa autoa.
Kävellen en itse pääse töihin, liian pitkä matka siis. Joskus oikein huonossa kelissä olen mennyt julkisilla töihin, tosin matka kestää tällöin noin 1,5 tuntia, kun autolla menisi normaalissa säässä n. 30 min. Mutta olen nähnyt julkisen liikenteen kuitenkin turvallisemmaksi.
Ennemmin vaikka kävelisin, koska silloin voi pukeutua oikein. Autolla ajaessa ei aina oikea pukeutuminen tai oikea ajotekniikka silti auta..
siinä pimeällä ja liukkaalla ajamisessa on niin vaikeaa?
Olen ollut työksenikin tien päällä ja ikinä ei ole ollut niin huono keli että olisi tullut ajettua alle rajoituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä pimeällä ja liukkaalla ajamisessa on niin vaikeaa?
Olen ollut työksenikin tien päällä ja ikinä ei ole ollut niin huono keli että olisi tullut ajettua alle rajoituksen.
Joillakin nyt vaan saattaa olla huonompi (hämärä)näkö. Mulla ainakin on vuosien saatossa tullut aina vaan "vaikeammaksi" ajaa pimeässä, varsinkin sateessa, ja silmälaserleikkauksen jälkeen toi hämäränäkö heikkeni entisestään. Onneksi tässä pk-seudulla ei pahemmin oo ihan pimeitä tieosuuksia.
siinä pimeällä ja liukkaalla ajamisessa on niin vaikeaa? Olen ollut työksenikin tien päällä ja ikinä ei ole ollut niin huono keli että olisi tullut ajettua alle rajoituksen.
että pyryttää sankasti ja tie on täynnä auraamatonta sohjoa lunta. Sitten vastaantulevien kaistalla posottaa joku sun kaltainen ylimielinen ääliö ohitellen holtittomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja voin kertoa että mä oikeasti INHOAN talvea. Ja näitä huonoja kelejä riittää taas ainakin maaliskuulle asti. Ja vielä kun joka vuosi sekä tiet että tienhoito vaan huononee.
siinä pimeällä ja liukkaalla ajamisessa on niin vaikeaa? Olen ollut työksenikin tien päällä ja ikinä ei ole ollut niin huono keli että olisi tullut ajettua alle rajoituksen.
että pyryttää sankasti ja tie on täynnä auraamatonta sohjoa lunta. Sitten vastaantulevien kaistalla posottaa joku sun kaltainen ylimielinen ääliö ohitellen holtittomasti.
se sohjolumi mitään pahaa tee jos sitä ei hirveästi ole.
Ja kuka sanoi että ohittelen holtittomasti?
Pääsen nysväreistä ohi kyllä turvallisesti -vaikka nämä varmaan suu auki "kaahaustani" paheksuvatkin.
En siis ole ylimielinen -sinä tunnut olevat ylivarovainen ja autolla ajaminen jotenkin niiiiiin vai-ke-aa-aaaaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja useimmiten hiihtämällä, joudun vetämään rekeä perässä kun ruokin hirviä, peuroja, kauriita, metsoja, muumeja ja kaikkia luonnon varassa eläviä, nyt olen ollut 3 viikkoa tien päällä viemässä suolle elukoille ruokaa ja lähtiessä oli pakkasta nyt on lämpöasteita, sukset ei kulje ja valoja ei näy, tähdetkin piilossa kun taivas on niin pilvinen, ole onnellinen että ei tarvi olla omillas koko ajan, minä just tapoin fasaanin että sain syötäväksi kolmeen päivään.
Tämä siitä syystä että jos lähtee myöhemmin ja keli on huono, niin kolarisuma matkalla on varma. Lisäksi on aika ikävä kun motarilla joutuu lyömään jarrut yhtäkkiä pohjaan, kun eteen tulee seisova jono. Eli ruuhka ja onneton keli on pelottava yhdistelmä.
Aikaisemmin ajaessani muistan yhden ainoan päivän kun keli oikeasti pelotti minua ilman ruuhkaakin. Pyrytti niin että pikkuteitä ajaessani en nähnyt missä tie kulki (pellot ympärillä) ja ajoinkin vain aurauskeppien mukaan. Eteen ei nähnyt montaa metriä ja nopeus oli tosi hiljainen. Kun joku tuli vastaan, niin toivoin vain että pysyin tiellä kun oli pakko väistää ettei tule törmäys. Lisäksi tie oli kokonaan poikki kun rekka oli vetänyt poikittain. Ihmiset lähtivät pysäkeiltä kotiin kun busseja ei näkynyt eikä kuulunut. Työmatka kesti iäisyyden. Ja kun pääsin töihin, niin auto jäi jumiin parkkipaikalle lumeen. Kun ystävälliset ihmiset auttoivat työntämään auton pois (jatkoivat edellisen auton työntämisen jäljiltä auttamaan minua), niin ei ollutkaan mitään vapaata paikkaa mihin pysäköidä. Sinä päivänä kirosin työmatkaani.