Lue keskustelun säännöt.
Ovatko parhaat ystäväsi samantyyppisessä elämäntilanteessa kuin sinä?
04.10.2011 |
Olen nimittäin huomannut, että entiset ystävät eivät ymmärrä elämäntilannettani yhtään ja muutama uusi ystävä taas ymmärtää täysin, koska elämäntilanteemme on sama. Muutama entinen ystävä arvostelee sitä, että olen paljon lasten kanssa kotosalla, en lähde välttämättä keskellä viikkoa kahville tms. kun en vaan jaksa. Arvostelevat miestäni, joka reissaa työkseen paljon ja saan kuulla arvostelua lomamatkoistamme jne. Muutama uusi ystävä ovat samanlaisessa elämäntilanteessa ja heillä myös miehet matkustelevat paljon jne. ja osaavat tosiaan asettua minunkin asemaani tämän myötä.
Eli johtuuko tämä vain siitä, että osa kavereistani elää vielä kaksin miehen kanssa ilman lapsia tai muuten erityyppistä elämää, vai mistä tää on kiinni?
Kommentit (4)
ymmärtävät vasta sitten kun saavat omia lapsia ja kotona rutiinit hartioilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun paras ystävä on ala-asteelta peräisin ja nyt olemme 44v. Minä olen naimisissa ollut 15v ja lapsia on kaksi. Ja naimisissa saman miehen kanssa edelleen.
Ystäväni on ollut sinkku suunnilleen aina ja on nyt pari vuotta seurustellutv mukavan miehen kanssa. Kummallakaan ei ole lapsia.
Kyllä me ystävät toisiamme ymmärrämme vaikka olemme ihan eri tilanteissa. Teemme väkisinkin vähemmän asioita yhdessä, sillä eihän sinkkua huvita lapsiperheen aktiviteetit kaiken aikaa, enkä minä pääse aina joka paikkaan yksin.
Minun pitkäaikaiset ystäväni ovat kaikki lapsettomia. Kolmesta tällaisesta ystävästä yksi on ikisinkku uratykki, yksi avoliitossa oleva (mutta eroa miettivä) sekä yksi pitässä suhteessa oleva, jossa pohditaan nyt lapsen yrittämistä.
Ensimmäisen kanssa en ole enää ikävä kyllä oikein missään tekemisissä, ei minusta johtuen, vaan hänestä. Hänelle meidän erilaiset elämäntilanteet olivat vain liian suuri kynnyskysymys. Kahden jälkimmäisen kanssa olemme yhä läheisiä, mutta kuten yksi tuossa ylempänä sanoi, vaatii se kaikilta osapuolilta paljon työtä ja uhrauksia. Vaikka aina en jaksa, niin pakottaudun lähtemään sinne kahville. Vaikka he eivät ymmärrä perhe-elämää, ei heidän tarvitsekaan, vertaistukea onneksi löytyy netistä ja perhekerhoista. Toisaalta he eivät ole kieltäneet lastani, ovat valmiita tapaamaan myös häntä ja ovat aidosti hänestä kiinnostuneita. Silloin kun se on tasapuolista, niin kyllä ne ystävyyssuhteet voivat toimia eri elämäntilanteissakin!
Tietenkin helpompaa on ystävystä samassa elämätilanteessa olevien kanssa... mutta onko se sitten tosiystävyyttä? Se on helppoa ystävyyttä!
t.ap