Lue keskustelun säännöt.
Miten lopetetaan raskauden toivominen?
30.11.2011 |
Kesän jälkeen päätin, että nyt saa riittää ja keskityn elämässä muihin asioihin. Pari kuukautta käytettiin jopa ehkäisyä (!) mutta niin varmaan onnistuu luopuminen ja tässä sitä taas ollaan.
Meillä 2 kouluikäistä lasta (hoidolla + luomu), 2 keskenmenoa, mulla endo + pco.
Ymmärrän ja osaan olla kiitollinen näistä kahdesta lapsesta. Siksi en ole koskaan uskaltanut ääneen surra edes keskenmenoja, vaikka jälkimmäisestä vei melkein vuoden toipua. Pikkusiskon menetys oli kova paikka myös lapsillemme, koska lähipiirissä oli juuri silloin oikea vauvabuumi ja paljon ristiäisiä.
Jos joskus olenkin puhunut jollekulle lapsitoiveesta tai keskenmenon surusta, on kommentti yleensä että teillähän on jo kaksi, kaksi on tosi paljon. Niin onkin.. mutta pitääkö pyytää anteeksi, että olen nauttinut lapsistamme ja toivon edelleen iltatähteä?
Monessa perheessä on kolme lasta, eikä kolmatta varmasti sielläkään ole toivottu siksi, ettei kaksi lasta olisi "riittänyt".
Kommenteista johtuen olen siis pohtinut toiveeni oikeutusta ja sitä, miten toivomisen jatkaminen aiheuttaa minulle joka kuukausi pettymystä ja riittämättömyyttä. En kuitenkaan pysty näköjään siitä luopumaankaan..
Meillä on ollut ihana tukilapsi, joten pohdin sitäkin jos nyt laittaisi raskaustoiveelle pisteen ja miettisi sijaisvanhemmuutta parin vuoden päästä jos vielä siltä tuntuu.
Kokemuksia / asiallisia kommentteja..?
Kommentit (6)
Jokainen lapsi, syntymätön, synnytetty ja keskenmennyt on oma yksilönsä ja ansaitsevat oman surunsa. Myös se syntymätön lapsi, joka ei ole saanut edes alkuaan, koska omassa mielessä voi jo tavallaan pitää sitä omana rakkaana lapsena, vaikka hän ei ole olemassakaan. Mielikuvat ja toiveet ovat silti kantajalleen olemassa. Myös tunteet ovat todellisia, vaikka tunteiden kohde ei.
Sureminen on vain käytävä läpi ja hyväksyttävä, että ehkä surusta ei koskaan pääse täysin yli. Loppuelämäksi voi jäädä haikeus "mitäs jos meillä olisikin kolmas lapsi, millainen hän olisi ja mitä hän nyt tekisi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttoi paljon, että ymmärsitte mitä tarkoitin. En siis ole niin kiittämätön tai kompleksinen kuin jotkut ovat antaneet ymmärtää ;)
Eivät asiat kai oikeasti niin monimutkaisia ole kuin miltä minusta nyt tuntuu.. koska moni kuitenkin ajattelee vain omista lähtökohdistaan käsin ja sanoo suoraan mitä ajattelee, onnistuu loukkaaminen tai surun mitätöinti kovin helposti.
Lohdullista, että joku muukin vain yksinkertaisesti HALUAA lapsen ja se on ihan ok.. olin onnistunut mainitsemistani syistä johtuen paikoin syyllistämään itseni moisista(!) toiveista.
Paljon onnea teille uuden vauvan johdosta
(edellinen viesti karkasi liian aikaisin.)
Mietin keskenmenoa paljon, että miksi toiset pääsevät helpommin yli ja toiset eivät koskaan. Asiaa ei kai helpota, jos uusi raskaus ei alakaan. Minulle lääkäri sanoi ensin, että on PCO ja sitten toivotti parempaa onnea ensi kerralla. Sitä "kertaa" ei ole vielä tullut.
Ja minä rakastin sitä lasta, jota oli toivottu kuusi vuotta. Ja kuten sanoit, ajattelen minkälainen hän nyt olisi :)
En kyllä usko että vauvakuume helpottaa milloinkaan jos vaikka päättäisit nyt olla hankkimatta lasta. Tuntuu että teille vielä yksi kuuluu.
Toisaalta joillakin se lapsen kaipuu vaan pysyväksi. Meillä se tuntuu olevan sukuvika.
Esim. tätini haaveili neljännestä todella pitkään mutta oli jo tehnyt sterilisaation ja ikääkin alkoi olla. Nyt heillä on pieni ottopoika. =)
Äitininkin haaveili viidennestä vuosikausia mutta hänellekkin tehtiin sterilisaatio kun meinasi kuolla nuorimman synnytykseen. Kauan pähkäili asiaa.
Kun kerroin aikoinaan että odotan meidän esikoista niin sanoi että: Ihanaa. Nyt voi keskittyä olemaan mummo eikä tarvi enää miettiä pitäisikö itse tehdä.=)
Vai eikö kenelläkään ole mitään sanottavaa?
Välillä kuulee jonkun toteavan, että lapsiluku on nyt täynnä tms. miten voitte olla varmoja siitä vai onko sille yksinkertaisesti jokin järkiperuste? Miten tunteet saa järjen mukaan?
Yksi ystäväni totesi oman keskenmenonsa jälkeen, että se oli sitten niin tarkoitettu, ettei kolmatta heille tule (kaksi lasta oli jo). Häntä tuo ajattelu auttoi ja hyvä niin.
Itse en "tarkoituksiin" usko. Ilman lääketiedettä meillä ei olisi ollenkaan lapsia, olisiko sitten niin ollut "tarkoitettu" vaiko näin, että lapsia onkin kaksi.. mistä sen tietää ;)
raskauden toivominen lopetetaan. =)
Sitä joko haluaa lisää lapsia tai ei. Harvemmin lapsia järkiperustein tehdään.
Meillä toinen lapsi tehtiin heti perään että lapsista olisi seuraa toisilleen. Kun kuitenkin tiedettiin että se toinenkin halutaan.
Kolmas olikin sitten vain sillä perusteella minä haluan, haluan, haluan.=) Aina olen halunnut kolme. Ei minulla mitään perusteluja ole miksi. Aina olen toivonut kolmea ja heti sen miehelleni kerroin kun tapasin.
Miehelle olisi riittänyt nämä kaksi jotka meillä on ja yritti järkiperusteluja antaa sille miksi kaksi riittää. Ihan hyviä perusteluja oli kyllä, mutta minusta ei ollut luopumaan ajatuksesta ettei meille enää lasta tule.
Nyt on kolmas tulossa kuukauden päästä. Meidän "iltatähti". Isommat jo 8v ja 6v.
Olen sanonut että meidän lapset on nyt sitten tässä. En siksi että en enää koskaan toivoisi vauvaa. Ihan varmasti tulen haikailemaan neljättä. Vaan siksi että vaikka vauvan vielä haluaisinkin niin mies antoi jo periksi tämän kolmannen kanssa. Seuraavaksi on minun vuoro.
Jos mies ehdottaisi joskus neljättä niin suostuisin mutta olen varma ettei sitä tule tapahtumaan. Joten lapset on nyt sitten tämän jälkeen tässä.