miehenne tullessa töistä, oletteko jo ihan kypsyneet kotona olemiseen?

Nyt on pakko kyllä vastata että miks ihmeessä ne lapset on pitäny tehä jos ei yhtä päivää kestä niitten kanssa.



Minä sain eilen paskaa niskaan kun kehtasin valittaa että mies ei päässy hakemaan lasta sovittuu aikaan kahen viikon 24/7 yksinhuoltajuuden jälkeen.

mies tekee yötöitä ja kun hän aamulla tulee kotiin hän näkee minut aina kauheimmillani. En ole ollenkaan aamuihminen, todella kärttyisä ja koko maailma ärsyttää. Ja sitten vielä pitää katsoa kuin joku työn jälkeen nukkuu lähes koko päivän. =)

ja olen onnellinen kun tulee. En ole mitenkään ryytynyt, koska pystyn hoitamaan asiat itsekin. Toki mulla on varmaan vähän isommat lapset kuin sulla.

Just soitti lähtevänsä töistä, en malta odottaa. Suututtaa, kun vasta nyt tulee, yleensä on kotona neljän jälkeen, nyt ei edes ilmoittanut viipyvänsä näin pitkään.

Niinpä, sanos muuta.. MAATA JA NUKKUA! hah.. mulle se aina sanoo että "kävisit töissä niin tietäisit miksi mua kyrpii" kun itse saatan hieman valittaa tylsyydestä kotona...

Minulla vilkas kolmevuotias ja puolivuotias vauva. Joskus on ihan kivojakin päiviä (=kun ollaan oltu suurin osa päivästä kylässä tai kaupungilla, tapahtumissa jne) mut osa päivistä on niin pitkiä, että on ihanaa, kun mies tulee kotiin.



Esimerkiksi tämä päivä; on ulkoiltu koko aamupäivä, on leivottu, siivottu, askarreltu, loruteltu jne. ja koko ajan kolmevuotias on temppuillut (ihan ymmärrettävistä syistä, mutta rasittaa silti) ja puolivuotias vaatinut olla sylissä. Jompi kumpi kätisee koko ajan. Tämä on eka kerta kun istun alas tälle päivälle.

ja vielä kun saa olla koko ajan siivoomassa tai pesemässä pyykkiä. Minunkin mieheni piti tulla 17.00 mutta ei näy vieläkään! Soitin ja ilmoitin että olet sitten koko illan vauvan kans. Ehkä siitäkään syystä ei vielä näy.. Prkl.

Joo vali vali vaan teille, mun mies tulee kotiin yleensä ysin jälkeen... Ja lähtee siis töihin ihan normiaikaan n. yhdeksäksi tai kymmeneksi. Itse olen kotona 4 kk vauvan kanssa. Että olkaa vaan iloisia, kun miehenne tulevat niinkin ajoissa kuin kuudelta :) ! Joo, itsepä ollaan valittu, että mies tekee uraa ja rahaa perheelle, mutta välillä on päivät tosiaan aika pitkiä...

On välillä vaikeitakin päiviä ja menee hermo 2,5- vuotiaaseen. Enimmäkseen on ihan mukavaa ja vauvakin on ihana paapero.. Onneksi on kerhot ja perhekahvilat, että pääsee välillä ihmisten ilmoille, siis muuallekin kuin ruokakauppaan ja kirjastoon.

En voi laskea paljon miehen varaan, koska hän tekee pitkää päivää töissä ja välillä on työmatkoillakin. Vauva on niin pieni, ettei häntä voi jättää pitkiksi ajoiksi isälleen, vielä täysimetyksellä.

Aina muutaman kuukauden jälkeen tulee kotiinkin. Ihan ok menee. Lapsia 3 alle kouluikäistä. Oon tottunu hoitamaan hommat yksin.

niin ei tarvitse valittaa kotona olemisen surkeudesta.

Niin, ja kaikilla ei se mies tule iltapäivällä/illalla kotiin, vaan saat hoitaa kaiken yksin 24/7.

Kun mies on ollut useamman viikon työmatkalla niin sitä odottaa jo miltei ovella valmiina että mies tulee kotiin enkä puhu että odottais alusvaatteissa!

paitsi niinä päivinä, kun ekaluokkalainen temperamenttinen tyttö on syystä (tai syyttä yleensä) huutanut ja raivonnut koko päivän ja sen myötä muutkin lapset hermostunut ja minä tietysti myös. Silloin olen ryytynyt ja onnellinen, että joku mua paremmassa mielentilassa oleva saattaa saada tilanteen paremmalle tolalle. Onneksi näitö päiviä ei hirveen montaa mahdu kuukauteen.



(lapsia 4, nuorin nyt 3 v, vanhin 9 v, ollut kotona itse 9 v). Esikoinen kun oli vauva, niin silloin odotin innolla miehen kotiintuloa, koska halusin, että joku puhuu mulle... en tykkää puhua puhelimissa ja esikoisella oli pahat allergiat ja oli muutenkin todellinen tissitakiainen eikä nukkunut juuri koskaan, joten en sen ekan kolmen kuukauden aikana hirveesti käynyt kyläilemässä tms.