Lue keskustelun säännöt.
Hyväksyisitkö 4,5 v:n käytökseksi ruokapöydässä:
03.10.2011 |
- kun tulee pöytään, marisee, että taas on tätä pahaa eikä ole sitä eikä ole tätä eikä ole nälkä
- kun istuu pöydässä, pyörittelee ruokailuvälineitään ja valittaa, ettei ole nälkä ja kaikki on huonosti
---- esimerkkinä aamupala ja kun sitten tulee kiire päiväkotiin, niin alkaa lappaa puuroa (joka huolella ja ihanasti hauduttaen keitetty, lapsen herkkua!) naamaansa ja syö lopulta kaiken.
Tänään laitoin iltapalaksi (taas) muskarin jälkeen pannaria ja jätskiä ja siitäkin jaksoi marista (kun ei osannut muka päättää, mitä ottaa ja miten paljon!!)... tällaista ollut aina.
Pitäisikö ottaa tiukempi linja?
Kommentit (9)
Mutta osaisin myös sanoa, että tuntuu kurjalta kun ruokaa haukutaan. Äiti on tehnyt sen huolellisesti.
Hyvä alku loputtomille ruokakiistoille, jos lähdet nyt raivoamaan. Tehtäväsi on annostella ruoka lautaselle ruoka-aikaan ja jos ei maistu, seuraavan kerran syödään seuraavalla ruualla.
Noin pieni lapsi ei osaa säännöstellä kaikkea käyttäytymistään ja päätöksiään -vaikka nyt sitten olla syömättä- , eli välipalaksi on melkein annettava vihanneksia tai hedelmiä, jos ei ole oikea ateria kelvannut.
Mitä vähemmän teatteria, sen nopeammin menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pienestä pitäen opetetaan, että aina ei ole herkkuruokaa, mutta kaikkea opetellaan syömään.
Ei aina ole nälkä eikä ruoka maistu, mutta sitten joutaa pois pöydästä ja seuraava sapuska on vasta sitten kun on.
Juuri tällä hetkellä meillä ei ole marisijaa lainkaan, joitakin kuukausia sitten löytyi aina joku, jolle ei kelvannut vaikka mitä olisi ollut tarjolla.
Lapset meillä 10, 8 ja 3v.
Meillä jos ei ruoka kelpaa kun eteen se lautanen laitetaan niin se on kiitos ja näkemiin. En jää kuuntelemaan mitään mutinoita, enkä oottele vetkuttelua. Ei ole nälkä jos ei syö samantien. Ruokahetki on kun niin sanon, ei puolen tunnin päästä.
Se on kiitos ja veks pöydästä ja seuraavalla aterialla sitte parempi onni. Ei tipu välpaloja.
On syönyt mukisematta tai sitten ollut syömättä. Mutta ei sitä teatteria! Luonne-eroako?
ap
eri vuosikin lienee kuin esikoisesi kanssa. Elämä ja ympäristö muuttuu, sinä muutut, kaikki muuttuu. Sisaruksia ei voi kasvattaa kuin toistensa kopioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On syönyt mukisematta tai sitten ollut syömättä. Mutta ei sitä teatteria! Luonne-eroako? ap
se ois kuin luonne-eroa? Ja sitä, että sallit moisen käytöksen. Luultavasti selittelet ja maanittelet jne jne ja lapsi saa kivasti huomiota ja erityiskohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä sitä tarvitse reuhata. Todeta lapselle nätisti, että jos ei ruoka kelpaa, ei sulla ole nälkä. Ja sitten nätisti lautanen pois ja kiitos.
Ollapa taas pienten lasten äiti pannarihuolineen.