Minun pieni hoitolapseni lopettaa hoidossani ja olen surullinen!!

Olisin niin onnellinen, jos oma lapseni olisi ollut sinulla hoidossa. Ei se mitään haittaa, jos lapseen kiintyy, ei se lapselle ole koskaan haitaksi, enkä ainakaan itse vanhempana siitä loukkaantuisi, päin vastoin, olisin vain onnellinen, että lapseni on saanut olla niin rakastavassa hoitopaikassa, mikä lienee melkoisen harvinaista nykyään. Harvalla on niin suuri sydän kuin sinulla, ja sinun sietää olla siitä ylpeä! Olet oikeassa paikassa ja tekemässä hyvin tärkeää työtä monen lapsen tulevaisuuden eteen! Työsi varmasti vaikuttaaa positiivisesti lapsen loppuelämään.



Minkäkokoisella paikkakunnalla asut? Me asumme melko pienellä paikkakunnalla, ja lapsillani on myös onni olla hyvän pph:n hoidossa. Lapseni ovat ystävystyneet hänen lapsiensa kanssa, ja uskon, että kun päivähoitoaika loppuu, niin edelleen tulemme silloin tällöin tapaamaan lasten kautta, ja pienellä paikkakunnalla sitä törmää melko usein muutenkin. Kaikille hoitajille tai vanhemmille tämä ei tietenkään sovi, mutta mitä arvelet hoitolapsesi vanhemmista?

Miksi et saisi olla surullinen? Onhan tuossa kuitenkin monta vuotta hoitosuhdetta takana, ja juurikin paljon olette yhdessä kokeneet, ja sinä olet nähnyt kuinka lapsi on oppinut uusia asioita.

Itskin lastenhoitajan töitä päiväkodissa tehneenä voin kertoa, että kyllä niihin muksuihin kiintyy, minä ainakin. Jäin tässä joku aika sitten äitiyslomalle, ja voi luoja mulle tuli ikävä niitä pikkuisia hoitolapsia, joihin oli syksyn aikana saanut tutustua ja nähdä heidän oppivan asioita. Tippa silmäkulmassa heitä mietin ja muistelen.

Mielestäni tunteensa saa näyttää, myös työssään, ja luulenpa että tämän hoitolapsen kohdalla vanhemmatkin ymmärtävät, ei se varmaan ole heillekään helppoa siirtää lapsi tutusta hoitopaikasta toiseen, joka on vielä päiväkoti, siis täysin erilainen ympäristö kuin pph.

Ei tunteiden näyttäminen ainakaan minun mielestäni oli milläänlailla epäammatillisuutta, kunhan ne eivät työntekoa haittaa. Päinvastoin, millainen olisi tunteeton kivisydäminen hoitaja? Tuskin kovin välittäväinen ja huolehtivainen ja lämmin lapsia kohtaan...

Viimeksi yksi pieni jäi kotiin äidin ja vauvan kanssa ja tuli niin kauhea ikävä, syli jäi tyhjäksi.

Aina se surettaa kun hoitolapset vaihtuu, ajattelen kuitenkin niin että muutoskin on mukavaa. Vaikka juuri se kun koko ryhmä alkaa olemaan jo isompia lapsia ja sitten heidän lähtiessään eskariin tulee ihan pieniä joukkoon ja päivissä onkin enemmän sylittelyä , vaipanvaihtoa ja uuden ihmettelyä. Piristävää sekin on.

T. Yksityinen pph

hienoahan tuo on.



Minä olen itkeä tillittänyt, kun muutimme toiselle paikkakunnalle ja lapseni joutuivat jättämään niin superihanan pph:n. Vollotin ihan kunnolla, nolotti ihan hirveästi, kun itku iski. Mutta eivätpä siinä pph:nkaan silmät säilyneet kuivina.



Me olemme pitäneet yhteyttä pph:n kanssa muuton jälkeenkin, olemme kyläilleet puolin ja toisin vähintään kerran vuodessa, jo viiden vuoden ajan.



Ihanaa, että on aidosti tunteella töitä tekeviä perhepäivähoitajia!

mekin ollaan itketty, kun lapsi joutui muuton takia jättämään hyvän hoitopaikan ja ihanat hoitajat. Nykyisetkin ovat hyvät, mutta ei isommalle lapselle synny enää samanlaista suhdeta hoitajaan kuin pienempänä aloittaneelle.

Mun kaveri käy edelleen vanhalla hoitotädillään kylässä jokaisena jouluna. Käynyt jo 25 vuotta :-) Se on heille molemmille tärkeä perinne, ja näin ulkopuolisena on ihanaa huomata että maailmassa on vahvoja ja kiinteitä asioita.