Seksin antamisesta

Mitä olette mieltä, kuinka paljon terveessä suhteessa pitäisi antaa toiselle silloin kun sen tekee mieli ja itse olla oikeutettu saamaan seksiä kun haluttaa? Tavallisestihan nuo halut menevät, ainakin pääsääntöisesti, yksiin, mutta onhan sitä aikoja kun ei vaan huvita. Lähinnä seksi voi joskus ällöttääkin ja aiheuttaa ahdistusta.

Se on vaikea kysymys, koska jos harrastaa seksiä ilman mitään oikeita haluja, alkaa helposti vieraantua ja inhota koko touhua ja sitten käykin niin ettei halua enää oikeasti ollenkaan... Kai pitkä suhde vaatii pitkää pinnaa, eli yrittää vaan olla kärsivällinen jos toisella on huono kausi. Kaikkea läheisyyttä sen sijaan ei mielestäni pidä heittää sivuun, sitten on jo jotain pielessä enemmänkin jos niin käy.

Minusta pitäisi löytää keskitie. Toiselle voi tedä palveluksen, jos tätä panettaa ja itseä ei. Mutta palveluksia ei voi vaatia ja ne on korvattava olemalla vastavuoroisesti ystävällinen ja avulias.



En tarkoita mitään taseita ja kirjanpitoja, vaan normaalia ystävällisyyttä, jossa kipeitä hartioita hierotaan ja pakottavia kasseja tyhjennetään ;), jos se muuten tilanteeseen ja fiilikseen sopii.