Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi: "naisen paikka on kotona"
29.11.2011 |
Onko muilla otsikonkaltaista anoppia? Minä olen naimisissa, ei lapsia, ammatti on mutta tällä hetkellä en töissä (haluaisin kyllä olla) ja kun harmittelin tilannetta anopille, ja kerroin varovaisia haaveita jatko-opinnoista tai työpaikasta, tämä vastasi, että kyllä minun on parempi olla kotona ja vastata tiskaamisesta ja siivoamisesta, että ei hänen poikansa pärjäisi, jos menisin töihin.
Mitääh!? Olen niin vihainen että en oikein edes tajua, onko tämä törkeää vai tosi törkeää.
Onko muilla sukulaisia, joiden mielestä naisen paikka on kotona? Tuntuu uskomattomalta, että tällaisia ajatuksia voi kellään olla 2010-luvulla.
Kommentit (19)
ette arvaa kuinka vaikeaa on esittää täydellistä kodinhengetärtä ja vastata hänen kysymyksiin kodin laitosta sekä muusta vaikka en pakosta ole tehnyt ruokaa moneen viikkoon (mies tehnyt, osaa paremmin) äitini itse on tälläinen vähän vanhanaikainen (vaikka on vasta 41v) ja olettaa minun olevan samanlainen, miehestä ja kodistaan huolehtiva :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anoppisi kommentti on kyllä niin irti tästä maailmasta, etten itse jaksaisi tuosta edes ärsyyntyä. Suhtautuisin samoin kuin johonkin joka ei käy ihan täysillä.
Sinä, jonka ammatti oli "liian miesmäinen", minä olen kuullut samaa. Minulla on ammattitutkinto alalta, joka on mielletty miesten alaksi, ja se jaksaa huvittaa anoppia aina, kun olen kuulemma niin kirppumainen.
Lasten hankintaan tämä sama anoppi yrittää painostaa vähän väliä, ja varmasti kuvittelee, että minä jäisin ikuisiksi ajoiksi kotiin niitä ja hänen poikaansa hoitamaan. No, tuon pojan kanssa ollaan puhuttu, että jos lapsia tulee, niin hän haluaisi olla koti-isänä jonkin aikaa. Anoppi saa varmaan slaagin.
Tämäkin anoppi on vasta vähän reilu 50vee, mutta miten voi olla noin vanhoilliset ajatukset? Ja hän on itsekin työelämässä tälläkin hetkellä, eli ei ole kyse siitä, että olisi itse ollut aina kotona, eikä näe naiselle muuta vaihtoehtoa.
terv. ap
ei anoppi mutta äitini! ette arvaa kuinka vaikeaa on esittää täydellistä kodinhengetärtä ja vastata hänen kysymyksiin kodin laitosta sekä muusta vaikka en pakosta ole tehnyt ruokaa moneen viikkoon
Ihan ihmetyksestä vaan kysyn että miksi sun pitäis esittää jotain täydellistä pikkuvaimoa?
Äidille varmaan kova paikka kun on kasvattanut tyttärensä ihan väärin :-)
On ollut itse kotirouvana koko ikänsä, nyt toimettomana kun lapset ovat aikuisia ja mieskin reissuhommissa. Hän jaksaa aina ihmetellä, miten poikakultansa eli mieheni joutuu tekemään kotitöitä. Minulle hän lähettelee mm. keittokirjoja, joissa on mieheni suosikkiruokien reseptejä (ei koskaan mitään, mistä minä voisin itse olla kiinnostunut, vaikka anoppi tuntee myös minun makuni).
En kuitenkaan lotkauta korvaanikaan vaan kuittaan tämän kulttuurieroksi. Helppoa, kun anoppi asuu kaukana eikä hänen kanssaan tarvitse kovin usein olla tekemisissä. Ihan mukava nainen muuten, tosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää sitä erittäin tärkeänä että me tyttäret olemme esimerkillisiä naisia ja on opettanut meille sen miten itse on elänyt. saan huokailuja ja ihme mulkaisuja jos en vastaa näihin kysymyksiin, mutta eipä tuo haittaa!
t. 3
Kyllä tuo on tavallinen ajatus ainakin 1940-luvulla syntyneille ja monille vielä paljon sen jälkeenkin, sillä siihen aikaan ei ollut lapsille päivähoitoa ja oli itsestään selvää, että esim. valtion virassa oleva nainen irtisanoutui kun meni naimisiin, siis vaikka ei ollut vielä lapsiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä anoppi on siis vähän päälle 50 ja työssäkäyvä. Hänen omat lapsensa (esim mieheni) ovat olleet pari vuotta kotona ja sitten hoidossa, joten ei pitäisi olla siitä kiinni, ettei nykymaailman menetelmät ole tuttuja.
Hän muuten taisi käyttää täsmälleen sanoja "Sinun on tärkeintä olla nyt siellä kodinhengettärenä!"
XD
Toisaalta moni suurten ikäluokkien ihminen arvostaa ihmisessä vain ja ainoastaan työntekoa. Koska omassa varmassa eläkevirassa istuttiin 40 vuotta, nyt voi halveksua työttömiä tai pätkätyössä olevia. Oma anoppini rakastaa urakeskeisyyttäni, ja patisteli omaa tytärtään töihin "loisimasta" miehen palkalla, kun nuorempi lapsi oli vuoden vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomennettuna hän sanoi sinulle näin: "Koska sinusta ei oikein muuhun näytä olevan, ei töihin eikä opiskelemaan, niin jos ihan hyvällä hyväksyisit sen, että sinust on paljon enemmän hyötyä kotona. Siivoat ja tiskaat, siihen aivosi ja kykysi riittävät. Älä turhaan huolehdi huomisesta, kyllä se poika sinut elättää."
Eli anoppisi piilov****ili etkä sitä tajunnut.
Toisaalta moni suurten ikäluokkien ihminen arvostaa ihmisessä vain ja ainoastaan työntekoa. Koska omassa varmassa eläkevirassa istuttiin 40 vuotta, nyt voi halveksua työttömiä tai pätkätyössä olevia. Oma anoppini rakastaa urakeskeisyyttäni, ja patisteli omaa tytärtään töihin "loisimasta" miehen palkalla, kun nuorempi lapsi oli vuoden vanha.
on ollut virassa 40 vuotta. Ja jos on ollut, on kotona ollut joku toinen huolehtimassa lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo on tavallinen ajatus ainakin 1940-luvulla syntyneille ja monille vielä paljon sen jälkeenkin, sillä siihen aikaan ei ollut lapsille päivähoitoa ja oli itsestään selvää, että esim. valtion virassa oleva nainen irtisanoutui kun meni naimisiin, siis vaikka ei ollut vielä lapsiakaan.
Olen tutkinut aika syvällisesti 1900-luvun kodin historiaa, eikä sieltä tuollaista ole aiemmin tullut esille.
oma valintansa. Olisi ehkä halunnut olla kotona, ainakin jälkeenpäin ajatellen, lasten kanssa mutta syystä tai toisesta ei ollut. Toivoisi, ettet tekisi samaa virhettä. Ei vain osaa oikein rakentavasti ilmaista itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka hän hassua kyllä oli koko työikänsä töissä. Perheessä oli silti aina kotiapulainen, joka hoiti lapset. Anoppi passaa apen ihan piloille ja anopin tyttären lapset samoin.
Eihän siinä mitään, antaa vanhojen pitää näkemyksensä, keskitytään opettamaan omat lapset toisille tavoille niin kyllä ne mielipiteet siitä muuttuvat.
Kyllä tuo on tavallinen ajatus ainakin 1940-luvulla syntyneille ja monille vielä paljon sen jälkeenkin, sillä siihen aikaan ei ollut lapsille päivähoitoa ja oli itsestään selvää, että esim. valtion virassa oleva nainen irtisanoutui kun meni naimisiin, siis vaikka ei ollut vielä lapsiakaan.
Ihanko oikeasti? Olen tutkinut aika syvällisesti 1900-luvun kodin historiaa, eikä sieltä tuollaista ole aiemmin tullut esille.
Ilmeisesti ei?
Sieltä löytyy aika riemastuttavia juttuja.
Toisaalta moni suurten ikäluokkien ihminen arvostaa ihmisessä vain ja ainoastaan työntekoa. Koska omassa varmassa eläkevirassa istuttiin 40 vuotta, nyt voi halveksua työttömiä tai pätkätyössä olevia. Oma anoppini rakastaa urakeskeisyyttäni, ja patisteli omaa tytärtään töihin "loisimasta" miehen palkalla, kun nuorempi lapsi oli vuoden vanha.
on ollut virassa 40 vuotta. Ja jos on ollut, on kotona ollut joku toinen huolehtimassa lapsista.
Äitiysloman kesto oli kai jotain kuusi viikkoa. Jku nuori tyttö palkattiin pikkulapsia hoitamaan. Oma äitinikin on ollut tällaisena lapsenlikkana hoitamassa koko työpäivän ajan ihan parikuukautista vauvaa. Sukulaisnaisista monikin on ollut 40 vuotta samassa paikassa. Lapsia 1 tai 2, palkattu hoitaja tai päiväkoti hoitopaikkana 60- ja 70-luvulla. Joku vuoden virkavapaa on voinut olla.
Anoppini on usein sanonut, että "koti/perhe on sellainen kuin nainen on" tai että "nainen luo kodin ilmapiirin"
Mikä on tosi paksua potaskaa, mutta erityisen loukkaavaa silloin, kun puoliso (anopin poika siis) kärsii masennuksesta ja laiminlyö kaiken oman osuutensa kotitöistä, ja ilmapiiri on muutenkin ankea. Anopin vinkki siis tosiaan oli, että kaikki on kiinni naisesta.
Ihmeellistä tekstiä muuten nuorekkaalta naiselta. Eräs, joka arveli olevansa anoppini osui valitettavasti vikaan kaikissa arvauksissaan, mutta onnea vain hänen miniälleen.
Anoppini on usein sanonut, että "koti/perhe on sellainen kuin nainen on" tai että "nainen luo kodin ilmapiirin"
Mikä on tosi paksua potaskaa, mutta erityisen loukkaavaa silloin, kun puoliso (anopin poika siis) kärsii masennuksesta ja laiminlyö kaiken oman osuutensa kotitöistä, ja ilmapiiri on muutenkin ankea. Anopin vinkki siis tosiaan oli, että kaikki on kiinni naisesta.
Ihmeellistä tekstiä muuten nuorekkaalta naiselta. Eräs, joka arveli olevansa anoppini osui valitettavasti vikaan kaikissa arvauksissaan, mutta onnea vain hänen miniälleen.
Siis kärsi, ei kärsi enää.
Alue: Aihe vapaa
Mun anoppi sanoi kun kerroin opiskelevani eläinlääkäriksi, ja erikoistuvani suureläimiin, että kannattaisikohan noin naisena kuitenkin opiskella hoitajaksi, kun tuo lääkärinä olo on kuitenkin vähän vaativampaa.
Samaan hengenvetoon sitten sanoi että "kotiinhan sinä kuitenkin opiskeluiden jälkeen jäät, kun alatte olla sen ikäisiä että lapsiakin pitäisi tehdä. Koti ennen työtä naisille".
No eikä homma jää tähän. Olen ottanut muutamia kaltoinkohdeltuja eläimiä meille (on iso talli sekä navetta, joten tilaa ja hehtaareja on) niin anoppi sitten kysyi mieheltäni etteikö häntä vaivaa kun hänen vaimonsa on niin miesmäinen. Mulla oli joo, haalarit päällä, kun tulin navettatöistä. Mies nyt onneksi repesi nauramaan ja sanoi että ei se pukeutuminen sitä naista tee.
Nyt anoppi on alkanut valittamaan kun työni on niin "vaarallista". Kysyi minulta eikö lapseni merkitse minulle mitään kun joka päivä riskeeraan henkeni. Aivan kuin joku lehmien tutkiminen olisi poliisin työhön verrattavaa! =)