Lue keskustelun säännöt.
Sisäinen vanhapiika, liian itsenäinen, -päinen parisuhteeseen?
29.11.2011 |
Olen eronnut lasteni isästä 6v sitten. Nyt olen muutaman kuukauden tapaillut yhtä miestä, vanhaa mukavaa tuttua, mutta minua on alkanut ärsyttää muutama pikkuasia.
Olimme lähdössä kävelylle yhtenä sunnuntaina, mies sanoi pihalla minulle olisiko sinun sittenkin pitänyt laittaa kaulahuivi, voi v..tu olen pukenut itseni viimeiset 38v ihan itse ja lisäksi kolmea lasta viimeiset 15vuotta.
Olemme lähdössä viikonloppumatkalle Keski-Eurooppaan viikon päästä ja mies soitti ottaako hän minullekin matkavakuutuksen matkatoimiston kautta sanoin että minulla on vuosimatkavakuutus, tähän mies että kannattaako se kun ei niin usein tule matkustettua, voi v..tu taas, olen tehnyt tänä vuonna yhteensä 4 ulkomaan matkaa.
Samanlaisia pikkujuttuja on kokoajan, milloin minun nojatuolini on väärällä puolen pikkupöytää jne.
Minusta tuollaiset asiat eivät kuulu miehelle ainakaan tässä vaiheessa suhdetta, emme asu yhdessä, minulla on omat rahat ja en kaipaa holhoojaa.
Kommentit (10)
no noin kerrottuna nuo miehen kommentit eivät kuulosta kovin suurilta ongelmilta. Ymmärrän, että voi ärsyttää jos toinen tuntuu kontrolloivan tai tunkevan liikaa omalle reviirille, mutta tuo ei silti ole kovin "voimakasta" tunkeilua. Siis ei tietenkään tarvitse tehdä kuten mies ehdottaa, mutta se, että ärsyynnyt noin voimakkaasti pelkistä ehdotuksista voi viitata johonkin omaan kipupisteeseesi, johon kannattaisi ehkä kiinnittää huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no noin kerrottuna nuo miehen kommentit eivät kuulosta kovin suurilta ongelmilta. Ymmärrän, että voi ärsyttää jos toinen tuntuu kontrolloivan tai tunkevan liikaa omalle reviirille, mutta tuo ei silti ole kovin "voimakasta" tunkeilua. Siis ei tietenkään tarvitse tehdä kuten mies ehdottaa, mutta se, että ärsyynnyt noin voimakkaasti pelkistä ehdotuksista voi viitata johonkin omaan kipupisteeseesi, johon kannattaisi ehkä kiinnittää huomiota.
Nuo voi tulkita ihan neutraaleina tai jopa positiivisina kommentteina: Huivi: huolehtii ja haluaa hyvää. Matkavakuutus: on itsekin miettinyt jatkuvaa vakuutusta ja arvelee vain ääneen sitä, minkälaisella matkustusmäärällä se kannattaa.
Jos tuo on "puuttumisen" taso, minustakin ongelma on sinun. Ihemeen negatiivinen tulkinta. Jos taas jatkuvasti tulee pientä ja vähän isompaakin holhousta, ymmärrän ärtymisen. Silloin viattomatkin kommentit tulee ylitulkittua.
joko nielet huomautukset miettien, että itse tiedät parhaiten ja hymyilet vaan kauniisti, että niin kultaseni, mutta teet yhä niikuin itse parhaaksi näet
TAI
käännät kurssia ;-)
Minä käänsin kurssia, kun vastaavasssa tilanteessa tuli sitten eräänä aamuna se viimeinen pisara, siihen asti olin vain myhäillyt. Otin nimittäin aamukahvia (olen niin pienestä kuin muista juonut kahvia päivittäin, sairaana ja terveenä, raskaana ja imetysaikana) ihan normaaliin mukiin: Täytyykö sinun juoda noin paljon kahvia???
En siis ollut vielä ottanut edes ensimmäistä nuuhkaisua!
koska ei nuo antamasi esimerkit anna aihetta suuttumiseen. Varsinkin ensimmäinen kaulahuivista muistuttaminen on lähinnä huomaavaista.
miksi tuollaiset pikku huomautukset, jotka eivät todella ole tarkoitettu loukkauksiksi, ottavat päähän, olenko niin tottunut pitämään kaikesta huolen että pienikin toisen aikuisen mielipide minun elämääni nostaa karvat pystyyn vai onko mies vain väärä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinä olet aina pärjännyt ja aiot pärjätä jatkossakin. Pelkäät, vaikka et sitä edes tajua.
sinä olet aina pärjännyt ja aiot pärjätä jatkossakin. Pelkäät, vaikka et sitä edes tajua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mulla kyse ei ole liiallisesta itsenäisyydestä, vaan koen, että olen jotenkin vähän "rajaton" eli kun muut ehdottavat jotain niin koen, että mun pitäisi toimia ehdotuksen mukaan ja sitten mun on vaikea tietää mitä itse haluaisin tehdä -> ärsytys. Mutta sulla ei taida olla kyse tästä?
Aika pienistä asioista niitä palkokasveja nenuusi keräät =)