Nyt kun karppaus on tapetilla: kuinka moni teistä karppaajista juoksee 20 kilsan juoksulenkkejä?

Ne makaa sohvalla ja syö lihaa kaksinkäsin. Ennen ne söi pizzaa ja muuta roskaruokaa. Lapsilleen ne ei anna kuin pekonia. Vt-uskovaisia ne vihaa ja rituaalisurmaa aina kun kiinni saavat. Onneksi eivät saa kun ovat niin paksuja etteivät jaksa kuin maata sohvalla ja syödä lihaa. On ne penteleitä.

Mutta kun olen perheenäiti, ehdin juosta vain 5km lenkkejä tai polkea kuntopyörää 45min. 3 kertaa viikossa liikun.

Ehkä tämä on sit vain sohvaperunuutta.

Mutta siis virallisterveellistä ruokavaliotakin noudattava varmasti syö jotain enemmän silloin kun kuluttaa paljon, miksei karppaaja voisi tehdä samoin?

Kolmesti viikossa juoksen, kerran käyn baletissa ja yhden kerran pumpissa. Ja kusetan myös koiraa toppavaatteissa, eilen mm. 1h40 minuutin pituisin iltakierroksen ja kyllä mulle siinä kävellessä hiki tuli. Voi tosiaan kyllä myös johtua toppavaatteista.



En ole kituhiilareilla. Juoksu ei minulla kulje ilman lisähiilaria. Kävellä voin vaikka aamusta iltaan, juosta en voi.

..Juoksen viikossa yht. 30 km. Tosin "vain" max 17 km kerrallaan..



Lisäksi talvisin hiihdän pitkiä lenkkejä.



Kuntotestauksessa aerobinen kuntoni oli erinomainen.

Tosin luulen, että tuossa 20 kilsassa ongelmaksi muodostuu treenin puute ja ylipaino eikä niinkään karppaus. Eli eiköhän sekin sitten mene jos painon saa normaalille tasolle (paljon kevyempi juosta vs. bmi 30) ja toki sinnikäästi vaan treenaa juoksemista, harva sitä kahtakymppiä juoksee ekana lenkkinään. Tosin en mikään ketokarppi väitä olevani.

kokeilin treenailua karppaamalla.

sen 45 min jaksaa painaa. Sitten tulee kylmä ja väristyksiä. Heikottaa ja silmissä sumenee. Rytmihäiriöt iskevät samaan aikaan ja tulee todella paska olo.

En suosittele karppausta koville urheilijoille. Nytkin on nuudelit alla. Pian alkaa taas hikoilu.



Hullun hommaa karpata ja vetää pitkää lenkkiä.

Siitähän on vahva konsensus jopa kaikkien asioihin perehtyneiden karppaajien kesken, että pitkäkestoinen ja kovatehoinen aerobinen liikunta edellyttää karppiruokavaliota runsaampaa hiilihydraattien nauttimista, jos ei halua, että suoritusteho laskee.



Mut se ei tarkoita sitä, ettei voi karpata, jos juoksee tavoitteellisia maratoneita, puolikkaita, tms. Se tarkoittaa vain sitä, että osana treeniin valmistautumista nautitaan vähän enemmän hiilihydraatteja.



Mutta sinänsä en ymmärrä, mitä järkeä tätä on pitää hirveästi esillä. Jos on sen verran kovassa kunnossa, että tätä asiaa on tarpeen pohtia, on myös luultavasti sen verran tietoa ravitsemuksesta, että asia on ilmeinen.



Ja ei tarvitse olla surkeassa kunnossa, että tästä ei tarvitse välittää. Edes kohtalaisessa tai keskinkertaisessa aerobisessa kunnossa olevalle tämä asia ei ole kovin merkiytksellinen.

Siitähän on vahva konsensus jopa kaikkien asioihin perehtyneiden karppaajien kesken, että pitkäkestoinen ja kovatehoinen aerobinen liikunta edellyttää karppiruokavaliota runsaampaa hiilihydraattien nauttimista, jos ei halua, että suoritusteho laskee.

Mut se ei tarkoita sitä, ettei voi karpata, jos juoksee tavoitteellisia maratoneita, puolikkaita, tms. Se tarkoittaa vain sitä, että osana treeniin valmistautumista nautitaan vähän enemmän hiilihydraatteja.

Mutta sinänsä en ymmärrä, mitä järkeä tätä on pitää hirveästi esillä. Jos on sen verran kovassa kunnossa, että tätä asiaa on tarpeen pohtia, on myös luultavasti sen verran tietoa ravitsemuksesta, että asia on ilmeinen.

Ja ei tarvitse olla surkeassa kunnossa, että tästä ei tarvitse välittää. Edes kohtalaisessa tai keskinkertaisessa aerobisessa kunnossa olevalle tämä asia ei ole kovin merkiytksellinen.

Suomalainen sisu on itsepäisyyttä. Hakataan päätä seinään vaikka tiedetään ettei kukaan avaa ovea.

Sen sisun avulla moni vetää pitkiä lenkkejä. Karppaajat ovat näitä sisun kannattajia.

Tai harrastaa jotain muuta pitkäkestoista liikuntaa. Ja tähän ei nyt lasketa koirankusetusta toppavaatteissa. Tarkoitan sellaista liikuntaa, jossa syke nousee, tulee hiki ja hengästyttää. Ja siis useita kertoja viikossa.

En nimittäin ole koskaan tavannut liikunnallista karppaajaa, ne on kaikki järjestäen joko sohvaperunoita tai kehonrakentajia, joiden aerobinen kunto on surkea.

Jos olis kynnolla aikaa liikkua en olisi hilareita vähentänyt. Tosin en nytkään ole mikään ortodoksaalinen karppi. Vähän kun vähensin hilareita on paino vuodessa pudonnut 10kg

1km menee kyllä 3:30 :) 2km putkeen enempää en ole 5 vuoteen juossut. Tarvitsisi totuuttelua eli aikaa ja sitä ei ole.

Aloitin syksyllä budolajin ja oli se aika järkytys kuinka huonossa kunnossa ihmiset ovat.

En ole kymmeneen vuoteen harrastanut mitään, jotain satunnaista, mutten kunnolla mitään.

summa sum marun jos urheilisin en rajoittaisi hilareita. TIETENKÄÄN

Tässäkin ap ei ymmärrä mitään koko aiheesta. Eikä moni vastaajakaan.

Itse olen ollut karppaaja monta vuotta ja välillä pitkiäkin ajanjaksoja ketoosissa. Pitkät 20km lenkit menee loistavasti ketolla. Kaikki pitkäkestoinen aerobinen liikunta menee loistavasti.

Jos taas halua räjähtävämpää voimaa ja tehoa käyttää, niin hiilareita peliin. Silti voi olla loistavasti karppaaja, mutta ei ketokarppaaja.



Taitaa tää koko karppausaihe olla vaan liian monimutkainen ja -puolinen, että tavalliset pulliaiset pystyy aihetta käsittelemään, kuin juuri näiden tyhmien kysymysten kautta. Ravinto-oppi ja kehon eri aineenvaihduntatilat, kun ei aukene ihan pelkkiä lööppejä tutkimalla.

tulee sydänoireita vanhemmmiten. Sydänlihas ei kestä.

Itse olen ollut karppaaja monta vuotta ja välillä pitkiäkin ajanjaksoja ketoosissa. Pitkät 20km lenkit menee loistavasti ketolla. Kaikki pitkäkestoinen aerobinen liikunta menee loistavasti.

Jos taas halua räjähtävämpää voimaa ja tehoa käyttää, niin hiilareita peliin. Silti voi olla loistavasti karppaaja, mutta ei ketokarppaaja.

Totta kai vähähiilihydraattisella ruokavaliolla voi juosta vaikka maratonin, samalla tavalla kuin voi kusettaa sitä koiraa. Se voi jopa tuntua valla mainiolta. Oleellinen kysymys on se, olisiko lenkki mennyt paremmin, jos alla olisi tarkoituksenmukaisempi mukainen ruokailu.

Ajatukseni ruokavalion ja liikunnan suhteen eivät suinkaan perustu lööppeihin vaan taakse jääneeseen loistavaan tulevaisuuteen kilpaurheilussa. ;) Treenin voi vetää vaikka vuorokauden paaston jälkeen ja saavuttaa joillain osa-alueilla parempia tuloksia kuin hyvin syöneenä ja tuntea olonsa mukavaksi, mutta jos ei hassutella tekniikan ja muun hifistelyn kanssa, maksimisuoritus edellyttää optimaalista ravintoa.

Kestävyysurheilijalle se ei tarkoita vähähiilihydraattista sapuskaa ainakaan suorituksen yhteydessä.

Palauttavaa, rentouttavaa ja kuntopohjaa rakentavaa juokua voi tosiaan harrastaa kaikessa rauhassa vaikka mehupaastolla (no ehkä vähän liioittelen), kunhan teho on tarpeeksi alhaalla. Peruserkin liikuntaharrastus on harvoin niin kovalla tasolla, että ravinnon merkitys olisi ihan hirveän suuri.

Minä juoksin viimeksi lauantaina 23 kilsan lenkin, ja täytyy myöntää, ettei juoksu ihan kulje siihen malliin kuin esim. kesällä hiilareiden mätön jälkeen.



Eli mulla siis sykkeet on koholla ja palautuminen hidasta, mutta muutoin juoksu kulkee. En tällä hetkellä treenaa maratonille, on ylimenokausi menossa, mutta kun tuossa keväällä alan taas juosta tavoitteellisemmn, on pakko lisätä hiilareita. Ellen sitten siihen mennessä ole tottunut tähän diettiin.



Olen siis "karpannut" kohta kolmisen kuukautta. Juossut olen muutaman vuoden jonka aikana mm. kolme maratonia.

Minä juoksin viimeksi lauantaina 23 kilsan lenkin, ja täytyy myöntää, ettei juoksu ihan kulje siihen malliin kuin esim. kesällä hiilareiden mätön jälkeen.



Eli mulla siis sykkeet on koholla ja palautuminen hidasta, mutta muutoin juoksu kulkee. En tällä hetkellä treenaa maratonille, on ylimenokausi menossa, mutta kun tuossa keväällä alan taas juosta tavoitteellisemmn, on pakko lisätä hiilareita. Ellen sitten siihen mennessä ole tottunut tähän diettiin.



Olen siis "karpannut" kohta kolmisen kuukautta. Juossut olen muutaman vuoden jonka aikana mm. kolme maratonia.

meidän pumppi/combat-ohjaajista on karppaaja.

karppausta pidemmänkin aikaa, vaan ei sopinut minulle. Puhti oli täysin poissa, juokseminen tuskaa ja lyhyetkin lenkit piti jättää kesken kun ei jaksanut. Nyt syön hyviä hiilareita melko surutta ja juoksu kulkee, juoksen nopeampaa ja pidempiä matkoja kuin koskaan aiemmin.

Aloitin karppauksen vuosi sitten, ensin atkinsin induktiolla, -10kg:n jälkeen nostin hiilareita 50 grammaan päivässä.

Huhtikuussa aloitin ihan nollakunnosta juoksemisen, nollakunto tarkoitti sitä, että koirankusetuslenkillä tuli väsy ennen viittä kilometriä.

Elokuussa meni 15km lenkkejä juosten ilman taukoja pari viikossa. Marraskuun alussa juoksin ekaa kertaa puolimaratonin.

Käyn jumpassa pari kertaa viikossa, juoksen kerran tai pari viikossa, koiraa ulkoilutan päivittäin. Lasten kanssa uidaan kerran viikossa uimahallissa.

Hiilarit vaihtelee 50-100g päivässä. Hiilarit otan pääasiassa vihanneksista, marjoista ja maitotuotteista. Joskus syön omenan, päärynän, sitrushedelmän tai palan vesimelonia. Ehdoton ei on sokerille, viljatuotteille, riisille ja perunalle.

Ketohiilareilla en kyllä hirveästi jaksanut liikkua, viisi kilometriä meni juosten mutta jalkoja painoi.

Jokaisen karppaajan pitää itse löytää ne liikuntaan optimaaliset hiilarirajat.

Ei tarvitse vetää lautasellista pastaa, jaksaakseen liikkua.

Eli kyllä Suomessa yhä on enemmistönä ns. ravintosuositusten mukaan sokeria, pullaa ja rasvaa syöviä ei-urheilevia ihmisiä, joita ei kiinnosta terve elämä.

Onkohan mitään tarvetta karpata, jos harrastaa kunnon kunnon liikuntaa säännöllisesti? Paino pysyy kurissa muutenkin...

Eli kyllä Suomessa yhä on enemmistönä ns. ravintosuositusten mukaan sokeria, pullaa ja rasvaa syöviä ei-urheilevia ihmisiä, joita ei kiinnosta terve elämä.

kehotetaan syömään sokeria, pullaa ja rasvaa. Paitsi tietysti VHH:ssa, jossa rasvan osuus ruokavaliosta on 60 prosenttia. Siinä ei paljon terve elämä kiinnosta.