Lapsen kasvattaminen pelokkaaksi. Onneksi olkoon kummipoikani äiti!
Pojalla on pelkoja vaikka muille jakaa: imuri, hämähäkit, suihku jne jne... Äidin menetelmä on ollut ensimmäisestä säikähdyksestä lähtien vältellä pojan pelon aiheita. Nelivuotiaana kylpee sitten vielä vauvojen ammeessa. Eihän se nyt jumankauta näin onnistu! Jos lapsi pelkää/säikähtää jotain ns. normaalia, niin vanhemman tehtävä on omalla reaktiollaan näyttää, että asiassa ei ole mitään pelättävää ja totuttaa lapsi lempeästi mutta määrätietoisesti asiaan. Mutta kun ei ole sen verran järkeä annettu. Sitten toitotellaan joka paikassa että kun se meidän Paavo on niin herkkä poika ja pelokas, sitä pitää kohdella silkkihansikkain. Että onnea paljon!
Kommentit (23)
lapsi pelkää ihan kaikkea. Siis kaikkea jopa omia lelujaan. Mitä tekee äiti? Laittaa leluja kaappiin sitä mukaan kun lasta pelottaa sen sijaan että kertoisi lapselle ettei ole mitään pelättävää.
Kun ovat meillä kylässä lapsi pelkää tehdä mitään. En todella ala kaikkea poistamaan mutta kun lapsi pelkää ruokaakin niin olen pulassa.
itkee ja huutaa että pelkää... just.
Tunnen monta kusipäistä kummitätiä, mutta aina vaan teitä näköjään löytyy lisää!
Oma 6 kk ikäinen vauvani on pari kertaa säikähtänyt imuria. No ei ihme, kamala äänihän siitä lähtee. Kummallakin kerralla olen pysäyttänyt imurin, jutellut lapselle ja hymyillyt ja sanonut, että tässä nyt on vähän tällanen ääni, mutta siivota pitää, joten koita kestää. Sitten jatkan imurointia ja välillä hymyilen vauvalle. Eipä pelkää enää.
mä otin sen ötökän käteeni ja hain suurennuslasin. Yhdessä sitten ihmeteltiin kuinka jännännäköinen otus. Eipä ole sittemmin hämähäkkejä pelännyt.
Yllätyitkö että maailma ei oikeasti pörrää vain sinun ympärilläsi! Hui!
tilanteissa ja useimmilla lapsilla tuollainen siedätyshoito on paras ratkaisu.
Kun nyt kumminkin itse olen yhden asperger-lapsenkin äiti, niin huomauttaisin kainosti, että kaikilla sellainen ei silti aina tehoa. Varsinkin aistiyliherkkää on aika turhaa yrittää totuttaa johonkin, joka aiheuttaa paniikinomaista pakenemistarvetta ja inhoa.
Ja nyt en sano, että kummipoikasi olisi as. Aistiyliherkkyyttä on tavislapsillakin ja monissa muissa neurologisissa poikkeavuuksissa liitännäisoireena.
Ehkäpä kummilapsesi äiti ylireagoi ja toimii hölmösti, mutta ehkä ei niinkään... oletko nätisti jutellut hänen kanssaan siitä, että kannattaisikohan "Paavoa" silti hitaasti totuttaa noihin juttuihin?
Minulla on arka ja hitaasti lämpenevä 3-vuotias. Ollut vauvasta asti. On elämänsä aikana pelännyt mm. imuria, hyönteisiä, hiustenpesua, isoja autoja jne. Jotkut pelot ovat jo menneet ohi, toisia tulee tilalle.
Jos toinen on ihan paniikissa jostain imurista, niin ei sitä silloin väkisin aleta imuroimaan kun toinen saa slaagin. Pitkään meillä imuroitiin niin, että aina täytyi olla molempien kotona. Toinen piti pelkäävää lasta sylissä. Imuripelko meni ajan kanssa ohi mutta missään nimessä en voisi paniikissa olevaa lasta "karaista" siihen imuriin.
Luulenpa, että varmasti monet vanhemmat sanovat moneenkin otteeseen, että ei ole hätää eikä pelättävää. Mutta kun nuo pelot eivät ole rationaalisia asioita, varsinkaan pienellä lapsella. Jos lapsi pelkää, niin se pelkää. Minusta lapsen kiusaamista on se, että sitä pelottavaa asiaa ollaan jatkuvasti tyrkyttämässä nenän edessä. Tietyt asiat, kuten suihkussa käynti, on tehtävä mutta sellainen ylimääräinen karaisu on kidutusta. Kun lapsi kasvaa, monet pelot myös häviävät.
Ja olen kyllä asiallisesti keskustellut äitinsä kanssa, joka myöntää jutun, mutta kokee jotenkin olevansa voimaton tekemään asialle mitään. Aloitukseni oli provosoiva tarkoituksella. ap
tilanteissa ja useimmilla lapsilla tuollainen siedätyshoito on paras ratkaisu. Kun nyt kumminkin itse olen yhden asperger-lapsenkin äiti, niin huomauttaisin kainosti, että kaikilla sellainen ei silti aina tehoa. Varsinkin aistiyliherkkää on aika turhaa yrittää totuttaa johonkin, joka aiheuttaa paniikinomaista pakenemistarvetta ja inhoa. Ja nyt en sano, että kummipoikasi olisi as. Aistiyliherkkyyttä on tavislapsillakin ja monissa muissa neurologisissa poikkeavuuksissa liitännäisoireena. Ehkäpä kummilapsesi äiti ylireagoi ja toimii hölmösti, mutta ehkä ei niinkään... oletko nätisti jutellut hänen kanssaan siitä, että kannattaisikohan "Paavoa" silti hitaasti totuttaa noihin juttuihin?
tarkoitus lasta kiusata.
Minulla on arka ja hitaasti lämpenevä 3-vuotias. Ollut vauvasta asti. On elämänsä aikana pelännyt mm. imuria, hyönteisiä, hiustenpesua, isoja autoja jne. Jotkut pelot ovat jo menneet ohi, toisia tulee tilalle. Jos toinen on ihan paniikissa jostain imurista, niin ei sitä silloin väkisin aleta imuroimaan kun toinen saa slaagin. Pitkään meillä imuroitiin niin, että aina täytyi olla molempien kotona. Toinen piti pelkäävää lasta sylissä. Imuripelko meni ajan kanssa ohi mutta missään nimessä en voisi paniikissa olevaa lasta "karaista" siihen imuriin. Luulenpa, että varmasti monet vanhemmat sanovat moneenkin otteeseen, että ei ole hätää eikä pelättävää. Mutta kun nuo pelot eivät ole rationaalisia asioita, varsinkaan pienellä lapsella. Jos lapsi pelkää, niin se pelkää. Minusta lapsen kiusaamista on se, että sitä pelottavaa asiaa ollaan jatkuvasti tyrkyttämässä nenän edessä. Tietyt asiat, kuten suihkussa käynti, on tehtävä mutta sellainen ylimääräinen karaisu on kidutusta. Kun lapsi kasvaa, monet pelot myös häviävät.
kuin lapseton kummitäti.
Siskoni tekivät veljeni elämästä hornaa sekaantuessaan KAIKKEEN veljenpojan kasvatuksessa, aina vedoten siihen, että ovat kummitätejä. Kummallakaan ei ole lapsia, ei mitään kokemusta lapsista, ei koulutusta lasten kanssa työskentelyyn.
MUTTA se mitä löytyi oli järkkymätön usko omaan kaikkivoipaisuuteen KAIKISSA ko. lapseen liittyvissä asioissa. Sekaantuminen tauotonta kaikki ne 18 vuotta, kun poika "lapsen" kirjoissa kulki. Nyt sitten häiriköidään nuoren miehen elämää, kun ei enää asu kotona.
Mistä noita oikein sikiää?
kuin lapseton kummitäti. Siskoni tekivät veljeni elämästä hornaa sekaantuessaan KAIKKEEN veljenpojan kasvatuksessa, aina vedoten siihen, että ovat kummitätejä. Kummallakaan ei ole lapsia, ei mitään kokemusta lapsista, ei koulutusta lasten kanssa työskentelyyn. MUTTA se mitä löytyi oli järkkymätön usko omaan kaikkivoipaisuuteen KAIKISSA ko. lapseen liittyvissä asioissa. Sekaantuminen tauotonta kaikki ne 18 vuotta, kun poika "lapsen" kirjoissa kulki. Nyt sitten häiriköidään nuoren miehen elämää, kun ei enää asu kotona. Mistä noita oikein sikiää?
Karaisun voi tehdä lempeästikin. Ei siinä ole tarkoitus lasta kiusata.
Minulla on arka ja hitaasti lämpenevä 3-vuotias. Ollut vauvasta asti. On elämänsä aikana pelännyt mm. imuria, hyönteisiä, hiustenpesua, isoja autoja jne. Jotkut pelot ovat jo menneet ohi, toisia tulee tilalle. Jos toinen on ihan paniikissa jostain imurista, niin ei sitä silloin väkisin aleta imuroimaan kun toinen saa slaagin. Pitkään meillä imuroitiin niin, että aina täytyi olla molempien kotona. Toinen piti pelkäävää lasta sylissä. Imuripelko meni ajan kanssa ohi mutta missään nimessä en voisi paniikissa olevaa lasta "karaista" siihen imuriin. Luulenpa, että varmasti monet vanhemmat sanovat moneenkin otteeseen, että ei ole hätää eikä pelättävää. Mutta kun nuo pelot eivät ole rationaalisia asioita, varsinkaan pienellä lapsella. Jos lapsi pelkää, niin se pelkää. Minusta lapsen kiusaamista on se, että sitä pelottavaa asiaa ollaan jatkuvasti tyrkyttämässä nenän edessä. Tietyt asiat, kuten suihkussa käynti, on tehtävä mutta sellainen ylimääräinen karaisu on kidutusta. Kun lapsi kasvaa, monet pelot myös häviävät.
Mutta kun meidän lapsi on alkanut pelätä jotain, niin alkuun se on ihan paniikkipelkoa. Jo imurin näkeminen sai aikaan ihan paniikkihuudon ja rimpuilun. Sama oli jossain vaiheessa erilaisten hyönteisten kanssa. Lapsi ei kuuntele, kun pelkää niin paljon. Pitää antaa ajan kulua, että pelko vähän edes hälvenee. Sitten voi alkaa karaista. Tämä on pätenyt ainakin meidän lapsen kanssa pahimpien pelkojen kohdalla.
"minulla on neljä lasta, minä tiedän kaiken lasten kasvattamisesta, olen Jumalasta seuraava"... Teikäläisiä ilmestyy aina vähintään kaksi ketjuun kuin ketjuun.
Anna kun arvaat, olet käly!
mitenkään päin :D Lapseton ei ole pätevä, eikä neljän lapsen äitikään. No juu. Mutta jos luit aiempaa viestiä, niin huomasit ehkä, että kummilapsen äiti on teoriassa ihan samoilla linjoilla, mutta ei vaan saa itsestään puhtia tehdä asialle mitään. ap
asian tajuamiseen tarvita mitään superkasvattajan lahjoja tai tutkintoa. ap
Hän on vain... hmm... ilkeä.
Mitä jos keskittyisit siihen omaan katraaseesi!
ei suostu syömään haukea koska se on niin ruma kala. Ei voi edes maistaa koska se on ruma.
Tämän hän on oppinut omalta äidiltään, ja opettanut myös omille tyttärilleen. Eikä ole kyse siitä että he söisivät muuten vain ihan perusruokaa. Lapsille menee etanat ja simpukat ja riistat, ei mitään ongelmia. Mutta tuo hauki ei koska se on niin ruma.
He eivät myöskään voi pidellä raakaa kalaa tai kanaa koska ne on inhottavia. Raakaan punaiseen lihaan kyllä voi koskea.
Äiti pelkää rokotuksia ihan hysteerisenä, ja sama pelko on tyttärillä. Hän ei itse voi esim. viedä lapsia neuvolaan kun on joku rokotus tai pitäisi ottaa verikoe. Joo, ja sama pelko on lapsissa. Heille ei voi kertoa etukäteen mitään tällaista, koska muuten huutavat ja itkevät asiaa jo etukäteen.
Onpa taas katkeria kitisijöitä täällä kun pitää keksimällä keksiä valitettavaa APsta.. minulla on eräs ystävä jota pienenä suojeltiin kaikelta pahalta ja ikinä ei arvinnut kohdata pelkojaan yms. Nyt on aikuinen ihminen ja säikkyy kaikenlaista jatkuvasti, pelkää kamalasti pahimman tapahtuvan eikä osaa käsitellä vastoinkäymisiä ollenkaan muuten kuin lapsenomaisella riehumisella. Ei lapsia tule pienestä pitäen opettaa siihen että on normaalia pelätä arkipäivän asioita hysteerisenä.
Ja aina pakko vetää tuo sairas lapsi (asperger)-kortti, eiköhän nyt ole puhe niistä täysin normaaleista lapsista eikä sellaisista jotka sairastavat luonnevikaa joka esiintyy 0.2%lla väestöstä.
Minulla on arka ja hitaasti lämpenevä 3-vuotias. Ollut vauvasta asti. On elämänsä aikana pelännyt mm. imuria, hyönteisiä, hiustenpesua, isoja autoja jne. Jotkut pelot ovat jo menneet ohi, toisia tulee tilalle. Jos toinen on ihan paniikissa jostain imurista, niin ei sitä silloin väkisin aleta imuroimaan kun toinen saa slaagin. Pitkään meillä imuroitiin niin, että aina täytyi olla molempien kotona. Toinen piti pelkäävää lasta sylissä. Imuripelko meni ajan kanssa ohi mutta missään nimessä en voisi paniikissa olevaa lasta "karaista" siihen imuriin. Luulenpa, että varmasti monet vanhemmat sanovat moneenkin otteeseen, että ei ole hätää eikä pelättävää. Mutta kun nuo pelot eivät ole rationaalisia asioita, varsinkaan pienellä lapsella. Jos lapsi pelkää, niin se pelkää. Minusta lapsen kiusaamista on se, että sitä pelottavaa asiaa ollaan jatkuvasti tyrkyttämässä nenän edessä. Tietyt asiat, kuten suihkussa käynti, on tehtävä mutta sellainen ylimääräinen karaisu on kidutusta. Kun lapsi kasvaa, monet pelot myös häviävät.
Entisen pelkääjän, nykyisen rohkelikon äiti täältä komppailee...
hämähäkin nähnyttä lasta, sen sijaan että opettaisi ettei asiassa ole mitään pelättävää.
Ja jokaisesta pikkuhaavastakin tehdään iso numero.