Lue keskustelun säännöt.
En tiedä paljon mitään lasten psykiatrisesta hoidosta, mutta jospa joku kertoisi?
01.10.2011 |
En kysy siksi että naapurin kummin kaiman lapsi olisi kärtsännyt muurahaisia, vaan ihan ulkokohtaisesta mielenkiinnosta. Varmaankaan ei kaikkiin asioihin ole ihan selviä vastauksia ja kaikki on tapauskohtaista ja niin pois päin, mutta jos joku asioista tietävä viitsisi jotain naputella, olisin kiitollinen tiedonmuruista :).
Jäin miettimään päiväkotiryhmän terrorisointi -keskustelun luettuani, että millaisia psyykkisiä sairauksia lapsilla on ja millaista oirehtimista niistä seuraa? Onko ne ihan samoja ongelmia vastaavin oirein kuin aikuisilla, sanotaan vaikka persoonallisuushäiriötä tai mielialahäiriöitä. Onko sairaudet jotenkin selvästi määriteltävissä vai voiko ne sekoittua esimerkiksi kehitysvammaan tai "huonoon kasvatukseen"? Voiko lapsi olla psykoosissa, miten lapsi silloin käyttäytyy? Onko lapsuusiän mielenterveyden häiriöissä kyse jostakin fyysisestä viasta aivoissa, tai onko lapsella ollut vaikea elämä? Miten psyykkisesti sairas lapsi eroaa psyykkisesti terveestä "huonosti kasvatetusta", laiminlyödystä tai vaikka onnettomuuteen joutuneesta ja siitä traumatisoituneesta lapsesta? Entä missä vaiheessa lapsen täytyisi päästä psykiatriseen osastohoitoon, entä mitä siellä sairaalajaksolla lapselle tehdään?
Kommentit (5)
lapsilla on monelaisia erilaisia psyykkisiä ja neurologisia ja kehityksellisiä häiriöitä, josisa on kaikissa ihan erilaisia oireita. Osa näistä on samoja kuin aikuisilla, esim masennus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Osaan sitten taas ei voida lapselle antaa diagnoosia, koska oireet ei ole vielä vakiintuneet, ts. voivat olla osa lapsen kehitystä ja muuttua tai kadota - näitä on esim skisofrenia ja persoonallisuushäiriöt.
Monella psykiatrisella sairaudella onsamanlaisia oireita kuin jollain neurologisella (vaikka nyt se kuuluisa adhd) tai kehityksellisellä (tunneelämän viive, lievä kehitysvamma) häiriöllä tai "huonolla kasvatuksella". Älylliset kehitysviiveet on tästä joukosta kaikkein helpoin tunnistaa. Loppujen kohdallakaan ei ole mitään todellista ongelmaa, mutta diagnoosiprosessi vie aikaa, koska siinä pitää selvittä huolella, mitä lapsen taustalla on, onko esim traumoja tai vaikeuksia tai sitä mainittua huonoa kasvatusta, kuinka kauan oireet on jatkuneet, missä kaikkialla ne tulevat ilmi - ja millaiseen hoitoon ne reagoivat. TÄmä kaikki vie aikaa kuukausia, joskus vuosia, mutta kyllä se oikeasti silti selviää.
Lapsi voi olla psykoottinen siinä kuin aikuinenkin, kuulla ääniä ja menettää todellisuudentajunsa.
Osa mielenterveyden häiriöstä on lapsilla fyysisiä vikoja aivoissa kuten aikuisillakin, esim serotoniininpuutosta masennuksessa. Osa niistä, kuten ahdistus- tai paniikkihäiriöt voivat olla seurauksia vaikeasta elämästä, kuten vaikka koulukiusaamisesta. Usein on kyse myös näiden yhdistelmästä.
Psyykkisesti sairas eroaa huonostikasvatetusta sillä, että häntä on kasvatettu ihan kohtuulllisen oikein (tämä selvitetään) ja hän reagoi paremmin psykiatrisiin hoitoihin kuin vain kasvatusmenetelmien muuttamiseen. ONnettomuuksista tai koulukiusaamisesta tai pahoinpitelyistä traumatosioituneet lapset taas _ovat_ psyykkisesti sairaita, kunnes terapia heidän parantaa.
Osastohoitoon pääsee ku navohoidossa ei voida auttaa tai kun lapsi on vaaraksi itselleen tai muille, usein myös allekouluikäiset otetaan tutkimuksiin osastojaksolle (kouluikäisiä ei usein oteta, koska silloin koulunkäynti vaikeutuu ja siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä). Sairaalajaksolla tutkitaan ja hoidetaan sen mukaan, mikä lapsen ongelma on. Hoitoon kuuluu myös iän ja kunnon mukaista leikkiä ja koulunkäyntiä.
SUn kysymykset on niin monitahoisia, että ei voi vastata tämän yksityiskohtaisemmin.
Ne kuuluisat adhd, add asperger ja tourette ei muuten ole psykiatrisia sairauksia, vaan neurologisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitysvamma on taas neurologinen.
Suuremmalla osalla lapsista on add, adhd, asperger tai autismi, mutta heitä ei ole tutkittu.
Kaverin lapsi oli psykiatrisella 2 kuukautta ja siellä paljastui lievä asperger.
Päiväkodin erityislasta ei voi joku äiti lempata psykiatriselle.
Sillä lapsella on jo varmasti hoitotiimi.
Erityislapsilla on tiettyjä ongelmia ja kukaan ei voi heitä oireettomaksi saada psykiatrisella hoidolla.
Joku vastuu on päivähoidon henkilökunnallakin.
Yleensä pienet lapset hoidetaan neuropsykologisella poliklinikalla, neurolla tai foniatrisella puolella.
Ihan terveetkin lapset purevat päiväkodissa.
ajattelin ensilukemalla että "koppahoito" on joku lempinimi tälle kaikelle psykiatriselle hoidolle, tyyliin kallonkutistaja, pääkopan hoito :). Googlailen lisää aiheesta, kiitos kun jaksoitte vähän avata aihetta näinkin :)!
aika monet sairaudet on kylläkin neuropsykiatrisia (adhd jne.)
Pikkaisen oli joo monitahoinen tuo kysymys.
Mutta kun kysyit hoidosta, niin itse tällä hetkellä teen ns. koppahoitoa paljon. Tämä on deprivoituneille lapsille, jotka ovat vauvana jääneet vaille äidin hoivaa ja varhaista vuorovaikutusta. Lapset laitetaan pyykkikoriin, annetaan mehua ja tikkaria ja paijaillaan.
Voi kuulostaa aika erikoiselta, mutta semmoista se onkin lastenpsykiatrisella osastolla. Aika erikoista...
lapsi puree, lyö, hyökkäilee muiden kimppuun, ei usko auktoriteettejä, uhmaa, vetäytyy, viiltelee, tuhrii, kastelee, on apaattinen, ei syö, on tukka silmillä ja hoitamaton, kaihtaa kosketusta tai on muuten todella paljon poikkeava
VOI olla kyseessä psyykkinen ongelma, joka on seurausta geeneistä, kaltoin kohtelusta, traumasta tai vaikka kaikista niistä... osastojakso voi olla muutaman pävän kriisijakso, jossa tilanne vain pysäytetään ja tilanne rauhoitetaan tai jonkun viikon mittainen tutkimusjakso, jossa tilanne yritetään kartoittaa ja jatkohoidon tarve miettiä tai sitten pitkä hoitojakso