Nonni, sit olis taas ostettava lahjat 9 kummilapselle...
Voi miksi VOI MIKSI minut on pyydetty aina vaan kummiksi, vaikka olen kaikille sanonut, että en halua, enkä jaksa, enkä pysty olemaan enää yhdenkään lapsen kummi!??
Ihan kauheethan tämä on sanoa, edes nän anonyymisti, mutta mä en halua käyttää mun rahoja vieraisiin lapsiiin.
Anteeks nyt vaan, mut mä en oikein edes tykkää lapsista, jotka eivät ole mulle sukua.
Siis pidän heistä kyllä, mutta he eivät merkitse mulle mitään.
Voinko olla ostamatta mitään? Menee hirveesti rahaa noin moneen lahjaan ja sit kun on melkein joka kuukausi jollain synttäritkin jne.
Ymmärtääkö mua kukaan???
Kommentit (27)
9 x 20= 180 e
----------------
ps.
180 e
on 50% nintendo ds 3:n ja yhden nintendo ds 3 pelin hinnasta ja lahja menee 9:lle lapselle ( ovh 350 e hobby hall)
Onnneksi minulla on vain yksi kummilapsi.
Olen niin epä-äitimäinen ihminen, että vasta pari vuotta sitten joku erehtyi kummiksi pyytämään.
Toi on se herttaisten ja lämpimien ihmisten riesa;)
osoitus muistamisesta riittää. Lapsen iästä riippuen anna lahjakortti tyyliin: "yhteinen hiihtoretki eväineen", "leffailta meillä, saat valita leffan", "Päivä prinsessana - hemmottelua ja herkkuja", "Leipomislauantai".
Itse ainakin arvostaisin tollasta kovasti omien lasteni kummeilta ja meinaan käyttää vastaavaa omien kummilasten kanssa.
Terveisin kolmen lapsen äiti ja viiden kummi.
Viime vuonna jokainen sai neulotut joulukuuset, olivat ihan mieleiset ja tänä vuonna neuloin piparkakkutalot.
Käytin vanhoja lankoja + purin yhden vanhan villapaidan. Tein noita piparkakkutaloja vähän enemmänkin, samoin viime vuonna kuusia ja myin loput.
Päivän sana on etukäteen miettiminen ja toteuttaminen hyvissä ajoin. Ei ongelmaa !
kunniastahan voi myös kieltäytyä. musta on jännä juttu, että oot YHEKSÄN kummi, vaikka oot KAIKILLE sanonu, että et HALUA kummiksi. siis että miten yheksät vanhemmat on saanu pakotettua kummiksi jonkun, joka kieltäytyy? turha enää marista, mutta hei, sano ei, jos et halua sitoutua hommaan. jos taas jaksat viettää lasten kanssa aikaa, hoitaa heitä ja olla lähellä, kuulostat loisto kummilta. ei siihen rahaa tarvita. tee itse lahjat (suosittelen aloittamaan ajoissa, esim. syyskuussa) tai anna aikaasi:)
että kaikkien pitäis tajuta ettei lahjat voi olla kalliita. osta joku vuosi jollekkin vähän paremman, tai synttärilahjana sitten parempi. tänä vuonna meidän yksi saa n10e lahjan, toinen 11e, kolmas 14e. osa lahjoista on löytöjä allennusmyynnistä tms. eli oikeasti arvokkaampi mitä itse olen maksanut. meillä myös oma ipana eli rahaa ei liikaa meillä ole.
ja jonkun lapsen viet pizalle tms. lahjana.
Olisit sanonut jo aikoja sitten että kiitos pyytämisestä, mutta neljä (kolme, kaksi..) kummilasta on miestäni tarpeeksi.
Älä anna tavaraa, vaan juuri niitä yhdessäolemisen hetkiä. Lisäksi käy säännöllisesti penkomassa kauppojen alelaarit, niistä voi tehdä löytöjä synttäreitä tai joulua varten. Isompien kummilasten kanssa voit pitää jutteluillan (kaakaota ja vaahtokarkkeja, päälle video), pohditte syvällisiä, kummihan on hengellinen opastaja, ei lahja-automaatti.
tämä 5 idea! tykkäisin kanssa jos poikani kummit antaisi tälläisen lahjan, vaikka joka joulu! uskon että kummilapsikin tykkää...
Minä olen varmaan tosi tylsä tyyppi, kun vain yhdelle olen kummiksi kelvannut..
Joka tapauksessa ymmärrän kyllä, että määrä on suuri ja raha on hubaa. Näin myöhään kun alkaa vasta lahjoja miettimään, niin summa tuntuu isolta. Ens vuonna pistät 15e kuussa possuun niin ei tunnu niin pahalta ostaa niitä lahjoja. Osta leffalippuja tai mäkkäriin lahjakortti tai pienelle lapselle lahjakortti hoploppiin.
Itse olen myös monen kummi ja joululahjat saa kyllä pysyä pieninä.
Ihan hirveää olisi laittaa lahjoihin 180e.
tuntuu hankalalta hankkia lahjoja..Osta vaikka konvehtirasiat ja jtk pientä esim sukkia, aropoja tms..pääasia että jotenkin muistat.
mutta kuka jaksaa järjestää jonkun teemapäivän 9 eri lapselle? Ajan "antaminen" noin monelle olisi mulle jo vähän liikaa. Ei rehellisesti kiinostaisi.
-Lapseton kummi
mutta itse tykkäisin kovasti jos kummi tekisi lapselleni piparkakkutalon. Osaisitko sinä tällaista? Myös villasuokat ovat meidän perheen lahjalistan suosiossa. Ja edulliset palapelit.
siis niitä ihmisiä, jotka ei osaa sanoa ei. Järjenköyhyyttä suostua noin monelle kummiksi. Eihän sulla aika ja rahat tosiaan riitä, mutta oma moka
Kirjoitan usean lapsen äitinä. Jokaisella lapsella on oltava vähintään kaksi kummia, niin myös meidän lapsilla.
Tuntuisi hurjalta, jos joku kummeista kokisi pakoksi muistaa isoilla lahjoilla. Aiemmin ehdotettu teemapäivä lahjaksi olisi hienoa tai muuten lapsen huomioiminen peruskyläreissulla.
Älä anna niin isoa lahjaa.
Sitten kopioit kortin ja lähetät sen kullekin omana kopiona. Ei ne sinne Afriikkaan mene tarkistamaan, montako vuohta oikeasti ostit.
Ne hukkuu kaikkeen lahjavuoreen kuitenkin. Lähetä kortti.
Me muistamme kummilapsiamme vain syntymäpäivinä, tulee käytyä kylässä ja lahjojen ostot jakautuvat pitkin vuotta.
Itsekin, kun meillä on toistakymmentä kummilasta. Ja olen heikkona hetkenä samoja mietiskellyt.
Meidän perheessämme ostetaan lahjat kummilapsille myöskin vain jouluna. Syntymäpäivinä muistan lähellä asuvia kummilapsia, joiden syntymäpäiville tulee mentyä. Pidän hyvänä ajatuksena sitäkin, että lahjan antaisi vain syntymäpäivänä.
Lahjan sijaan äitinä arvostaisin myös muuta muistamista. Esim. korttia, joulukirjettä tai puhelinsoittoa. Tällöin selittäisin jatkuvan perinteen ja käytännön kummilasteni perheisiin.
Ollessani opiskelija, kudoin villasukat lahjaksi jokaiselle kummilapselle:)
Myös muita käsin tehtyjä lahjoja olen antanut kummilapsille. Olen ottanut sen asenteen, että en ole lahja-automaatti, vaan muulla tavoin välittävä aikuinen.
Ajan antamista lapsilleni ja kuulumisten kyselyä pidän parhaimpana lahjana kummeilta tavatessamme.
Ostin yhtenä jouluna joulukuvakalenterit kaikille kummilapsilleni.
Olen myös toisinaan laittanut kummilasten tilille 10-15e rahaa lahjaksi. Isommille lapsille laitan aina rahalahjan ja kirjeen.
Vaikkakin mulla on vain 5 kummilasta. En ole koskaan kieltäytynyt kunniasta ja rakastan jokaista.
Olen melko varaton, joten teen lahjat itse. Lapset saattavat nauraa mun lahjoille, mutta ei voi muuta. Puikot vain heilumaan. Mä olen se hassu hömppä-täti joka halaa ja pussaa, itkee ja kuuntelee jos tarttee, mutta valitettavasti hienoja trendilahjoja multa ei saa.
Joskus parikymppisenä podin siitä kamalaa tuskaa joka synttäreinä ja varsinkin jouluna. Mutta näin lähempänä neljää kymppiä olen itse jo sujut "rahattomuuteni" kanssa ja annan lämpöisiä lahjoja täydestä sydämestä.