Törkeetä kun vanhemmat ajattelevat vain itseään eivätkä lastaan!

Siis pointtini oli enemmän perhesuunnittelussa kuin siinä meneekö äiti töihin vai ei. Minusta on törkeää se, että lapsia tehdään pienellä ikäerolla, koska äidillä on vauvakuume eikä ollenkaan ajatella esikoisen elämää ja sitä, että keskityttäisiin häneen edes vuosi ennen kuin aletaan suunnitella seuraavaa lasta. Ja tuo töihin meno siinä välillä oli minusta vain lisämiinusta.

Siis pointtini oli enemmän perhesuunnittelussa kuin siinä meneekö äiti töihin vai ei. Minusta on törkeää se, että lapsia tehdään pienellä ikäerolla, koska äidillä on vauvakuume eikä ollenkaan ajatella esikoisen elämää ja sitä, että keskityttäisiin häneen edes vuosi ennen kuin aletaan suunnitella seuraavaa lasta. Ja tuo töihin meno siinä välillä oli minusta vain lisämiinusta.

Meni ehkä pointtisi ohi, mutta ymmärsitkö SINÄ? Johan tuo toinen ap sanoi, että on ikää. Lapsen saantiin voi mennä aikaa, ehkä ei halua odottaa ja ottaa riskiä ettei lisää lapsia saakaan. Jotkut äidit osaavat antaa huomiota ja aikaa esikoiselleen uuden vauvan syntymästä huolimatta.

terveisin: kaksosten äiti, eli esikoiseni eivät ole saaneet päivääkään huomoita ja aikaa pelkästään itselleen.

ikäeroa 1,5 vuotta ja minä sain olla välissä töissäkin.



Ei minulla ainakaan ole koskaan ollut mitään hirmuista vauvakuumetta, mutta toivoimme kahta lasta pienellä ikäerolla. Syinä olivat:



-Esikoisen kanssa homma tuntui sujuvan

-Olimme erittäin orientoituneita elämään pikkulapsivaihetta, hummailut oli hummailtu

-Haaveilimme tiiviistä sisarussuhteesta

-Meillä on kaksi tasapuolisesti lastenhoitoon osallistuvaa aikuista, joten uskoimme selviävämme kahdesta "vauvasta"

-Taloudellisestikin se oli järkevää, väliin ei jäänyt pitkää hoitovapaata, vaikkei halunutkaan laittaa esikoista vielä 1-vuotiaana hoitoon.



Ja kyllä, tekisin uudelleen samoin! Meillä oli kyllä alusta asti haaveissa suurperhe, ja sekin unelma näyttäisi nyt toteutuvan.

ja myös lasten yletön tehtailu säälittää niiden lasten kannalta. Siis jos niitä on tehtävä suht pienillä ikäeroilla vaikkapa enemmän kuin viisi. Minusta se ei enää laisinkaan ole lasten etu ja on täyttä soopaa, että äidillä olisi kaikille varsin hyvin aikaa. Itselläni on neljä lasta (kaikki ei suunniteltuja) ja nyt jo harmittaa, kun joutuu kiireessä sivuuttamaan lasten toiveita ja läheisyyttä yms.

Noh..



Onpa kamalaa ja itsekästä! Pitääkö mun imettää 2 vuotta, antaa luomuruokaa, kantaa kantoliinassa, olla kotona 7 vuotta kunnes lapsi menee kouluun?? Mikä on riittävän hyväksyttävää?



Mulla on jo ikää. Lapsia tulee 2 tästä syystä. Ei enempää. ONpa kamalaa, jos lapsi menee MUMMOLLE hoitoon, kun tuskin itsekään täyttä päivää alan tekemään. Mulla on oikeus tehdä lyhennettyä työaikaa. Rahaa on, mutta onhan tossa se taloudellinenkin näkökulma, että toki saan silloin enemmän kuin ollessani kotihoidontuella. En voi kuitenkaan olla kotona nyt ja toisen lapsen synnyttyä monia kuukausia ja vuosia kotihoidontuen varassa pelkästään, joten kyllähän tuo väliaikainen työssäolo on SEKÄ TALOUDELLISESTI, että muutenkin eduksi, minulle ja kyllä, sitä kautta muulle perheelle myös.



On se kumma, ettei ymmärretä ollenkaan toisen tilannetta. Syyllistetään TYÖSSÄKÄYMISESTÄ?! Jo on aikoihin eletty! :DD Olenhan mä nyt vallan kamala kun haluan yhden lapsen lisää ja haluan välillä töihin! Meillä ei sitävastoin juoda, harrasteta perheväkivaltaa, tupakoida tms..



toisen ketjun ap

Musta vaan olis sen sun esikoisen kannalta parasta, että keskittyisit häneen edes vuoden ennen kuin alat vouhkaamaan uuden vauvan perään. Se työssäkäyminen ei ollut se pääpointti vaan perhesuunnittelu, jossa unohdetaan esikoisen tarpeet.

Vaan se on hyväksyttävää, että lorvitaan kotona jollain muutaman sadan euron nimellisellä korvauksella. Ja sitten kehutaan, kun jää aikaa kahvitella ja harrastaa.



En ymmärrä näitä nykymammoja. Taidan olla ennemmin sellainen vanhanaikainen työläisnainen.



Ja joillain rahkeet riittää paremmin kuin toisilla. Meillä on kaksi aikuista ja neljä lasta ja kaikille kyllä riittää aikaa ja huomiota. Ei tämä mitään helppoa elämää ole, kun molemmat käydään töissä, mutta tämä on meidän unelma ja haluamme elää näin.



Joku toinen sitten makaa sohvalla ja katsoo Salattuja elämiä päivästä toiseen, mutta se on jonkun muun mielestä hyvää elämää se. Me nautitaan työstä ja lapsistamme eikä haaveilla muusta.

Vaan se on hyväksyttävää, että lorvitaan kotona jollain muutaman sadan euron nimellisellä korvauksella. Ja sitten kehutaan, kun jää aikaa kahvitella ja harrastaa.

En ymmärrä näitä nykymammoja. Taidan olla ennemmin sellainen vanhanaikainen työläisnainen.

Ja joillain rahkeet riittää paremmin kuin toisilla. Meillä on kaksi aikuista ja neljä lasta ja kaikille kyllä riittää aikaa ja huomiota. Ei tämä mitään helppoa elämää ole, kun molemmat käydään töissä, mutta tämä on meidän unelma ja haluamme elää näin.

Joku toinen sitten makaa sohvalla ja katsoo Salattuja elämiä päivästä toiseen, mutta se on jonkun muun mielestä hyvää elämää se. Me nautitaan työstä ja lapsistamme eikä haaveilla muusta.

Jos lähdetään asiaa puimaan niin vanhanajan työläisäidit olivat kotona, hoitivat kodin, karjan ja lapset, eivätkä saaneet mitään palkkaa. Ja siis tämä on minun näkemys vanhanaikaisesta, eikä siis mistään 70-luvun uraputkiäidistä..

Näkemyksensä tietysti kullakin, minusta on vain typerää verrata itseään "vanhaanaikaan" kun tosiasiassa ei ole sitä.

Joku toinen sitten makaa sohvalla ja katsoo Salattuja elämiä päivästä toiseen, mutta se on jonkun muun mielestä hyvää elämää se. Me nautitaan työstä ja lapsistamme eikä haaveilla muusta.

Ompa sulla outo käsitys kotiäideistä! Mä siivoan, pyykkään, hoidan kotihommia. En KOSKAAN kato päivällä telkkaria.

Kysymys herää, koskas sinä tai miehesi tekevät ne kotihommat? Taidatte elää aika kaaoksessa, tai ne kalliit hetket jolloin et ole töissä kuluvatkin kotihommien parissa? :)

t:ap, itsekin kaksosten äiti

ihmisiä on asunut Suomessakin kaupungeissa iät ajat. Ei kaikki hoitanut maatiloillaan karjaa. Oma mummoni kuskasi lapset tarhaan ja toimi tilintarkastajana, pikkulikkana juoksutyttönä enonsa firmassa. Mummini oli siivooja.



Me siivoamme lauantaisin kaksi tuntia. Illalla pistämme lelut paikoilleen. Astianpesukonetta tyhjennämme ja täytämme päivittäin, koneellisen pyykkiä pyöritämme muutaman kerran viikossa. Siinä kaikki kotihommat, joita teemme. Elämme siis taloyhtiössä kaupungissa.



Olen niin onnellinen, että voin käydä kodin ulkopuolella töissä ja käyttää aivokapasiteettiani. Tulisin hulluksi, jos äitiyden ohella saisin toimia vain siivoojana.

Kun käy työssä, siihen on varaa :). Sitten voin olla enemmän lasten kanssa. Tietysti siihen aina jää itsekin siivoiltavaa, mutta ei asuta kaaoksen keskellä.

Kun käy työssä, siihen on varaa :). Sitten voin olla enemmän lasten kanssa. Tietysti siihen aina jää itsekin siivoiltavaa, mutta ei asuta kaaoksen keskellä.

Sehän kiva, peseekö se siivoja teidän pyykitkin ja käy ruokakaupassa, hoitaa puutarhan, vai onko teillä puutarhuri erikseen?

Lueppa tekstisi uudelleen, minä minä minä minä...