Lue keskustelun säännöt.
Kateutta, sääliä vai ei kumpaakaan mulle?
16.07.2011 |
-olisin tosi kaunis jos ei olisi atooppista ihottumaa, olemattomia tissejä ja kyömynenää
-1 alle kouluikäinen lapsi
-opiskelen yliopistossa, tuskin valmistun ikinä ja jos valmistun niin töitä en tule koskaan saamaan
-mieheni on työtön
-rikkaat vanhempani elättävät meitä
-asumme kerrostalossa, hyvällä paikalla mutta asunto ei ole oma
-minulla on 1 ystävä miehen lisäksi
Kommentit (3)
ongelma: tosi hieno tutkinto joka ei sinänsä työllistä, kokemus ja verkostot olemattomia ->töitä ei löydy. Mies etsii töitä mutta tosi epätoivoselta tuo tuntuu em. syystä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakea muun alan töitä, kuin mitä opiskelet, samoin miehesi? Tai sitten miehesi voisi hakea töitä jostain mistä nyt oman alan töitä löytyy, ja muutatte sitten sinne jos saa paikan.
Työ on minusta aika olennainen osa elämää, ilman sitä vois olla aika turhautunut... vaikken ihan unelmatyössä itsekään ole, mutta silti. Työn mukana tulee tunnee siitä, että pärjää elämässä, on hyvä jossain jne..
T.2
Ei heru sääliä, se on vain ominaisuus johon ei voi juurikaan vaikuttaa( paitsi ehkä jonkin verran meikeillä ja ruokavaliolla)
Se, että vanhemmat elättää, niin säälittää hieman, mutta jos siitä ei ole teille mitään haittaa, niin mikäs siinä. Mutta mitä järkeä on opiskella jos siitä ei ole ammatiksi? Miksi miehesi on työtön, yrittääkö saada töitä? Kade en ole juuri kellekään, jokainen elää tyylillään....