Keskitulo kaupunginosittain Helsingissä

Löytyykö listalta yhtään tsadin kaupunginosaa josta alueen keskituloisen ansioilla pystyisi edes teoriassa hankkimaan ja maksamaankin ihan tavallisen kämpän ilman lottovoittoa, miljoonaperintöä tai vaihdossa annettua samanlaista pirttiä vähintään ääspoosta...ei ole kuplaa ei...

Suomalaisten asuntovelat ovat kasvaneet 120 prosenttia vuosina 2002–2010. Pankinjohtajat vakuuttavat, että suomalaiset eivät ole ylivelkaantuneita. Mutta he myöntävät, että vaikeuksia on luvassa, jos kehitys jatkuu. Nopean lisävelkaantumisen kausi on saatava päättymään, sanoo asiantuntija.

0 Kommentoi

Lähetä

Tulosta (HTML)

Tallenna (PDF)

Del.icio.us

Facebook

TwitterEmmi Kulta

6.7.2011 06:01

72

Asuntokuntien velat ovat reaalisesti kaksinkertaistuneet vuodesta 2002 vuoden 2010 loppuun, Tilastokeskuksen tuoreesta tilastosta ilmenee.



Samalla tarkastelujaksolla asuntovelat ovat kasvaneet peräti 120 prosenttia.



Tulot eivät ole kasvaneet velan tahdissa. Aikavälillä 2002–2009 suomalaisten velat kasvoivat reaalisesti 88 prosenttia. Samanaikaisesti käytettävissä olevat rahatulot kohosivat vain 22 prosenttia.



Taloussanomien haastattelemat asiantuntijat eivät huimasta velan kasvusta huolimatta pidä suomalaisia ylivelkaantuneina.



– Suomalaisten asuntovelan kasvu vastaa yleismaailmallista kehitystä. Meillä tilanne on kuitenkin paljon parempi kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa. Suomessa velkaantumisen taso ei ole käytettävissä oleviin tuloihin nähden hälyttävä, Nordean Kotitaloudet-yksikön johtaja Juha Kari sanoo.



– Tiedossamme ei ole erityisiä negatiivisia tekijöitä, jotka tulisivat romahduttamaan asiakkaiden maksukyvyn, pankinjohtaja Risto Pehkonen Helsingin OP Pankista toteaa.



Vaikka pankinjohtajat eivät halua puhua ylivelkaantumisesta, he myöntävät, että nopean velkaantumistahdin olisi syytä hidastua.



– Asuntovelan määrän huima kasvu on vakava, negatiivinen ilmiö. Jos kehitys jatkuu, vaikeuksia on luvassa, OP:n Pehkonen pelkää.



Samoilla linjoilla on Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas.



– Nopean lisävelkaantumisen kausi on tärkeätä saada nyt päättymään. Odotettavissa onkin asuntojen hintakehityksen muuttuminen maltillisemmaksi. Alueelliset erot Suomessa tulevat kyllä jatkossakin olemaan suuria.



Asunnonostaja

on kärsimätön



Suomalaisilla oli asuntovelkaa viime vuonna yhteensä 72 miljardia euroa. Kahden viime vuoden aikana otettujen asuntolainojen keskimääräinen koko oli noin 108 500 euroa. Suunnilleen puolet lainoista oli suuruudeltaan yli 100 000 euroa ja noin neljäsosa yli 150 000 euroa. Luvut ovat Finanssialan keskusliiton toukokuussa ilmestyneestä selvityksestä.



Velan ottoon 2000-luvulla ovat kannustaneet talouden kasvu, historiallisen alhainen korkotaso, pankkien tarjoamat pitkät laina-ajat, omarahoitusosuuden vaatimusten lasku ja asuntojen hintojen rakettimainen nousu.



Isoja lainoja otetaan isompia asuntoja varten.



– Asunnonostajat ovat ehkä kärsimättömämpiä tilan hankinnassa. Perinteinen yksiö-kaksio-kolmio-ajattelu on väistynyt, Pehkonen arvioi.



Pitkissä laina-ajoissa

vähemmän joustoa



Ensiasunnon hankinnasta keskimäärin 80 prosenttia on rahoitettu lainalla. Kaikkien kahden viime vuoden aikana ostettujen asuntojen kohdalla luku on 71 prosenttia.



2000-luvulla otettujen asuntolainojen laina-ajat ovat olleet pitkiä.



Kahden viime vuoden aikana otetuissa asuntolainoissa sovittu takaisinmaksuaika oli keskimäärin 17,8 vuotta. Tyypillisin laina-aika oli 20 vuotta. 25 vuoden laina-aika oli lähes yhtä yleinen.



Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas pitää pidentyneitä laina-aikoja pääosin myönteisenä asiana.



– Kotitalouksien kannalta on järkevää, että asuntovelkaan ei oteta liian tiukkoja maksuaikoja. Tällöin muusta kulutuksesta ei jouduta tinkimään niin paljoa. Takaisinmaksun jaksottaminen aiempaa pidemmälle aikavälille on tuonut korkeamman asumisen tason useamman ulottuville.



Pitkäksi sovittu laina-aika tarkoittaa toisaalta myös vähemmän joustoa.



– Jos asuntovelkaa on otettu maksukykyä venyttämällä ja laina-aikaa on alun perin kaavailtu kovin pitkäksi, pelivaraa on vähän lainanhoitokulujen kasvaessa, varoittaa pankinjohtaja Pehkonen.



– Lyhyempi laina-aika antaa joustoa asuntoluotolliselle. Jos hoitokulut kasvavat, laina-aikaa voidaan pidentää ja pitää kuukausimenot näin ennallaan.



Suomessa laina-ajat eivät kuitenkaan ole venähtäneet tolkuttoman pitkiksi. Finanssikriisin jälkeen uusien asuntoluottojen laina-ajat ovat jopa hitusen lyhentyneet.



– Laina-ajat ovat järkiintyneet. Suomalaiset eivät missään vaiheessa haksahtaneet 60 vuoden laina-aikoihin ruotsalaisten tavoin. Kyllä se 30 vuotta on suomalaisten asuntolainojen ehdoton maksimiaika, Hypo-pankin varatoimitusjohtaja Ari Pauna kiittelee.



Korkotason nousuun

on varauduttu



Samaan aikaan kun velkaa on otettu enemmän, korkomenot ovat pysyneet ennallaan tai jopa laskeneet. Vuonna 2010 suomalaisten maksamat korkomenot pienenivät 30 prosenttia edellisvuodesta.



Nyt korkojen odotetaan ottavan suunnan ylöspäin. Miten käy asuntovelallisen, jos korkotaso nousee merkittävästi? Nordean Kari ei näe syytä huolestumiseen.



– Asuntoluototuksessa asiakkaan lainan hoitokyky lasketaan kuuden prosentin korkotason mukaan. Tällaisessakin tilanteessa lainanottajalle on jäätävä riittävästi rahaa muihin menoihin.



– Kuuden prosentin korkotasoon on vielä pitkä matka, kun yleisesti asuntoluototuksessa käytetty 12 kuukauden euribor on nyt hiukan yli kaksi prosenttia, Kari huomauttaa.



Samaa mieltä on myös OP:n Pehkonen. Hänen mukaansa korkotason nousuun on varauduttu jo pitkään.



Ilmakunnas uskoo kotitalouksilla olevan hyvin aikaa sopeutua korkotason muutokseen, sillä asuntolainan lyhentäjien rasitus kasvaa vähitellen.



Avioero

suurin riski



Vaikka Hypo-pankin Pauna ei keskimäärin pidä suomalaisia liian velkaantuneina, hän kantaa huolta lapsiperheistä ja nuorehkoista kahden hengen asuntokunnista, joille on suhteessa keskittynyt paljon velkaa.



– Tässä segmentissä arki on monella tapaa haastavaa, ja avioeroon päätyminen on tavallista. Ero on suurin riski asuntolainan hoidon kannalta, varatoimitusjohtaja muistuttaa.



Pauna kiittelee hallitusohjelmassa esitettyä tavoitetta selvittää takausmallia, jolla autetaan työttömäksi jääviä, vakavasti sairastuneita tai yritystoiminnan konkurssin kokeneita omistusasuntonsa säilyttämisessä.

T. Tammarilainen, meillähän menee mukavasti :)

Ja velkaa on 90000€, joka ei niin hirveesti enää oo...

asun Käpylässä. Ja täytyy kyllä myöntää, että paljasjalkaisena helsinkiläisenä tuossa on hämmästyttävä määrä kaupunginosia, joista en ole koskaan kuullutkaan :) Voiko ne kaikki olla siellä omitussa Sipoon palasessa?

Ymmärsin kyllä jutun pointin, mutta on syytä muistaa, että lähes puolet helsinkiläisistä asuu vuokralla. Jos alueen keskiarvotulot on vaikka jossain Kallahdessa 20000, niin todennäköisesti kun alueella on vain joku 30% omistusasuntoja ja suurin osa on vuokra-asuntoja, niin vain se ylin huippu tuloistaan asuu omassaan. Sama selittänee esim. Kamppia. Noilla tuloilla kun ei osteta Kampista oikein edes 20 m2 yksiöä.



Sit kun ajatellaan noita yläpään tuloja, niin jos keskivertotulot on alueella jotain 40000, niin se kertoo oikeastaan siitä, että ihmisillä on monella 80000 euron tulot oikeasti. Joku on kuitenkin kotihoidontuella, joku on 16-vuotias peruskoululainen, joku on eläkkeellä. Eli esim. Pakilassa kyllä keskivertoperheessä sit kuitenkin tienataan ennemmin 40000-80000 per nuppi kuin oikesti tuo 40000. Näin se alueelta asunnon ostaminen sitten onnistuukin. Jossain Pakilassakin suuri osa ihmisistä on lääkäreitä, lakimiehiä, toimitusjohtajia jne. ja palkat sen mukaiset. Toki mukaan mahtuu joitain muitakin, mutta esim. opettajan + sairaanhoitajan palkalla sieltä ei kyllä asuntoa osteta ilman perintöjä tms.



Mitä tuohon asuntojen hurjaan hintaan tulee, niin siihen kyllä uskon. Siitä kertonee sekin, että olen asuntoni myynyt ja asun vuokralla. Nähtäväksi jää, että oliko tyhmä vai fiksu veto, tähän mennessä ei ole ollut kumpaakaan.



Keskiverrosti ihmisillä yksi muutos taloudessa ei sitä useinkaan kaada. Esim. korkojen nousu ei perheen taloutta pilaa, mutta kun siihen yhdistyy sitten joku muu ongelma, niin sit voikin ongelmia tulla myös lainanmaksun kanssa. Suomalaiset ovat kuitenkin hyvin "asuntouskovaisia" eli omistusasunnolla on paljon suurempi merkitys kuin sillä ehkä järjellä ajatellen pitäisi olla ja niin siitä pidetään ihan viimeiseen asti kiinni, vaikka olisi vaikeaakin. Kynnys muuttaa omasta vuokralle on tosi suuri.

Fiksusti kirjoitit :) Näin se homma menee.Vaikka pinkka olisi kunnossa, niin on se aina itseltä ja muusta kulutuksesta pois kun seinät maksaa täällä enemmän kuin nyt vaikka esim Miamissa mutta minkäs teet kun pankit antaa liian herkästi vieläkin luottoa ja verotuskin lainanottoa tukee. Tosin esim Aurinkolahden 500-600 kiloeuron sinänsä taviskämppiäei kait lainalla hirveesti ostella? T AP

Noi tienaa vuodessa sen minkä mä varmaan koko elämäni aikana. Ei mee nallekarkit tasan :D

esim. Kumpula ja Vallila, joiden osalta tuo tilanne selittyy ainoastaan suurella opiskelijoiden määrällä, eiväthän ne mitään halpoja tai syrjäytyneitä alueita ole. Melba on muuten ihan oikeassa, mutta eihän noihin keskiarvoihin koululaisia ja lapsia lasketa mukaan.

Noi tienaa vuodessa sen minkä mä varmaan koko elämäni aikana. Ei mee nallekarkit tasan :D

Sulle ei käyny arvonnassa paska säkä, et oo vaan yrittäny tarpeeksi elämässäsi.