Miten ihminen selviää saadessaan tietää oelvansa kuolemansairas?

Jeesuksen luokse

eihän siitä SELVIÄ... ;)

http://www.etra-liitto.fi/terveys/te6.html

Surutyö sairastuessa



Surutyötä tarvitaan myös sairastumisen yhteydessä. Siihen yhdistetään seuraavat surutyön vaiheet:



1. Kieltäminen

Ihminen ei usko sairastumista todeksi. Se joko kielletään tai ei toimita saadun tiedon mukaan. Esimerkiksi hoitoonhakeutuminen saattaa viivästyä tästä syystä.



2. Vihantunteet

Terveyden menetys herättää vihantunteet. Tunteet kohdistuvat itseen, perheenjäseniin, yhteiskuntaan ja Jumalaan. Kysytään: "Miksi juuri minä?" "Miksi juuri nyt?"



3. Kaupankäynti

Sairaus tiedostetaan, mutta nyt alkaa tinkiminen. Ehkä hoidon avulla selviän. Saisinpa elää vielä viisi vuotta.



4. Masennus

Tulevaisuus tuntuu synkältä. Mieli on masentunut ja tahto lamaantunut. Tuntuu kuin kaikki olisivat hylänneet.



5. Hyväksyminen

Tilanne hyväksytään ja pystytään iloitsemaan jokaisesta päivästä.

Kun on sen asian AIDOSTI sisäistänyt on jo pidemmällä sen asian prosessoinnissa, että lähtö tuleekin aiemmin kuin kiikkustuolissa. Oletan, että AP viittaa nuoren ihmisen kuulleen olevansa kuolemansairas.



Fatalistisesti voisi sanoa myös, että siinä tilanteessa ei ole paljon vaihtoehtoja. Ei tietä ulos.



Kroonisen taudin hyväksyminen lienee samantapainen prosessi, mutta MINIkoossa. Oma "kuolemattomuus" katoaa, kas minäkin voin sairastua. Kas, tähän ei auta mikään.



Mutta todella surullista siis. Ja epistä. Kyllä, puhun kokemuksesta, kaikille kuittailijoille tiedoksi.



Voimia kaikille mahdollisissa omissa/läheisten suruprosesseissa!

Todella tuo "Miksi juuri minä" on tiukka. Siihen viittasin tolla omalla epiksellä.

vai vaikuttaako. Saatoin hiljattain kohti kuolemaa oman mummoni, joka sai syöpädiagnoosin niin, että hoitoja ei enää edes aloitettu. Vaikka hän oli jo lähempänä yhdeksääkymmentä ja useimmat vanhat rakkaat kuolleet ympäriltä - se vaihe, jossa viimeistään tiedostaa kuolevaisuutensa - se oli silti epistä, vaikeaa, vihaista, surullista, masentavaa ja kyllä sitä viimeisistä päivistä iloitsemistakin aina väritti kokoajan läsnäolevat tieto siitä, että viimeisiä kertoja näistä nyt nautitaan.



Lisäksi tietysti myös ihan fyysinen kipu ja väsymys.