Mikä avuksi tälläiselle miehelle?

Minä en myöskään ole ikinä ollut naisen/tytön kanssa "sillai". Ikää on 43 vuotta.



Suukkoja olen onneksi elämäni aikana saanut muutamia, viimeisimmän sain vuonna 1992.



En koe olevani nynny sanan varsinaisessa merkityksessä. Minulla on vastakkaista sukupuolta olevia kavereita, hyviä sellaisia ja vieläpä useita, ja tavallaan ongelma on juuri siinä, että koskaan kukaan heistä ei halua/voi olla muuta kuin kaveri. Koska olen ujo, en ikinä sano, että lähdetäänkö panemaan tai miten olis, jos hieman vähennettäisiin vaatetusta ja pidettäisiin toisiamme hyvänä ihan kaikessa rauhassa. Jotenkin odotan ehdotusta siltä toiselta ja vieläpä suoraan, ei mitään hienovaraisia vihjauksia vaan reiluja ehdotuksia tyyliin "otetaan vaatteet pois ja kosketellaan ja tutkitaan toisiamme ja pidetään hauskaa ja leikitään".



Ehkä tämä on kohtaloni, jolle ei mitään voi. En ole tyypillinen mies, joka niinsanotusti iskee naisen "tosta vaan". Silti unelmoin aina vastakkaisesta sukupuolesta ja teen "käsitöitä" aktiivisesti.

Samaa mieltä, oli mieli mikä tahansa.

Siis vaikka nelikymppisenä? Uskon, että on mahdollista! - Mutta tukea siihen varmasti tarvitaan.

Saanko rohkaista etsimään esimerkiksi juuri miehille suunnattua tukea tai apua, sellaista kyllä on olemassa. Tai ihan terapeuttista keskustelua, jossa voi avata pettymyksensä, mitättömyytensä ja jopa katkeruutensa padot!



Nämä kysymykset ovat osaltaan itsellenikin tuttuja, ja todella vilpittömästi haluan rohkaista katsomaan eteenpäin ja ulospäin, että mitä mahdollisuuksia olisi päästä uuteen vaiheeseen omassa elämässä :) (Tässä on kolme mielestäni tärkeää linkkiä asiaan liittyen.)

http://www.miessakit.fi/

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?Open…

http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/AD01215B0312FE75C2256FEB00256215?Open…

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DC0158A5AD979807C225748000295138?Open…

joku on bongannut muropaketista parhaita miehiä!



Elämässähän voi tapahtua ihan mitä vaan, SIIS IHAN MITÄ VAAN Vielä, itsestä se on myös kiinni...

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Nynnypoika jäi ikuisesti yksin

Elämäni suurin tragedia on yksinäisyys. Koulukiusaaminen ja psykiatrinen hoito ovat jääneet kauas taakse, mutta yksinäisyydestä ei ole ulospääsyä. Nynny, tuo lyhyenläntä säälittävä 35-vuotias neitsyt, ei ole koskaan ollut parisuhteessa, muutamaa yksipuolista surkeaa seurusteluyritystä lukuunottamatta. Ei tässä näin pitänyt käydä.



Olen kyllä yrittänyt etsiä tyttöystävää. Minut on torjuttu niin monta kertaa, että en ole enää moneen vuoteen jaksanut edes yrittää. En jaksa enää edes toivoa, ja usko on kadonnut kauan aikaa sitten. Tilaisuuksia on ollut koko elämäni aikana vain muutamia ja nekin olen menettänyt ujouden ja sosiaalisen kömpelyyden takia. Eivätkä ne torjunnat ole pahimpia asioita, vaan pahinta on olla täysi nolla naisten silmissä, olla pelkkää ilmaa. Naisten ei tarvitse edes torjua minua, ei edes huomata minua, kun olen heille näkymätön. Hylätyksi tuleminen on henkilökohtaista. En kelpaa kenellekään, minussa on jotain niin pahasti vialla. Yksin jäämisen syynä on kaikki mitä olen, kaikki mikä tekee minusta minut, ja se jos mikä on henkilökohtaista.



Naisilla tuntuu olevan aivan väärä käsitys miehen tarpeista. Naisettomuudelle on naureskeltu tai siitä on vaiettu täysin. Asiasta kirjoittaneita on haukuttu sovinisteiksi. Esimerkiksi Hännikäisen kirja ”ilman” sai raivostuneen vastaanoton feministeiltä. Naisenkaipuu on kuitattu sanomalla, että taas ne pojat vonkaavat pillua ja ei seksittömyyteen kuole, että älkää pojat ruikuttako vaan kasvakaa miehiksi. Eräs radikaalifeministi jopa ehdotti, että naissuhteiden puuttuessa miesten pitäisi harrastaa pikaseksiä tuntemattomien miesten kanssa Stockmannin vessassa. Mutta kyse ei ole vain seksistä, hetken tyydytyksestä, laukeamisesta. Ei todellakaan. Kyseessä on ihmisen perustarve, tarve jakaa elämä toisen kanssa, rakastaa ja tulla rakastetuksi.



Nynnyn naisenkaipuuta on käytetty häikäilemättömästi hyväksi. Enää en tee palveluksia naisille. Korjatkoot itse omat tavaransa, hakekoot itse sohvansa Ikeasta, pummatkoot kyytinsä joltain muulta ja itkekööt jonkun toisen olkaa vasten paskamaisten poikaystävien paskamaisuudesta, minä en niitä enää tee. Naiset näyttävät niin julmilta yksinäisen syrjäytyneen miehen silmin. Yksikään nainen ei sitä pysty käsittämään, sen olen monta kertaa huomannut. Naisen maailma näyttää niin erilaiselta oman nallekarhupoikaystävän sylistä katsottuna. Yksikään nainen ei voi syrjäytyä yhtä pahasti kuin mies. Jokainen nainen, vaikka olisi paljon pahemmassa jamassa kuin minä, löytää silti kumppanin ja voi elää täyttä elämää.



Nynny on turhautunut ja katkera. Miksi minulle valehdeltiin eikä kerrottu pariutumismarkkinoiden raadollisuudesta ? ”40 v. ja neitsyt” on minulle todellisuutta viiden vuoden kuluttua. Ei paljoa naurata. Tästä elämästä ei ole jäänyt muuta käteen kuin hirvittävä kostonhimo. Miksei minun rakkauteni kelpaa ? Näkeekö kukaan edes sitä kuinka paljon minä oikeasti kärsin ?



THANKS FOR NADA, BITCHES !