kumpi meistä on oikeassa

tavalla,kun teette sisaruskateus häviää pikkuhiljaa.

Huomioida siskoa enemmän ja esim. antaa hänen auttaa vauva hoidossa. Samalla kuitenkin elää normaalia elämää johon kuuluu nyt myös pieni vauva

ei nyt ylenpalttisesti, mutta esim. isän kanssa johonkin kahdestaan, kun äiti hoitaa vauvaa. Ja myös toisinpäin, äiti tekee tytönkanssa jotain, kun isä katsoo vauvaa.

Kyllä, huomiota, välittämistä, rakkautaa. Tosiaan ota hänet mukaan vauvan hoitoon. Ja päiväunien aikaan vaikka jotain pelaamista tms. mistä tyttö tykkää. Kyllä hän nyt tarvii sen tunteen, että hän on teille yhtä tärkeä kuin ennenkin. Salli se -lapselle. Ei mene kauaa kun tilanne on taas se mitä itse kutsut normaaliksi, ja mitä ehkä kaipaat.

Vauvahan ei tiedä vaatia vielä osuuttaa viivottimella (sekin aika tulee), mutta isonsiskon oloa voitte helpottaa huomiolla ja kehuilla yms. Ja nimenomaan niin, että myös äiti on sen isomman kanssa ihan kahden kesken!

Ette te voi hylätä 8-vuotiasta kun vauva tulee. Siitä ei seuraa kuin katkeruutta, kateutta ja vihaa. Pahimmassa tapauksessa tilanne kärjistyy siihen että hän vahingoittaa vauvaa.



Me teimme niin että kun vauva syntyi, minä majoituin vauvan kanssa makuuhuoneeseen (siis nukkumaan) ja mies muutti patjalle esikoisen huoneeseen. Mies teki esikoisen kanssa kaikkea tosi mukavaa ja vauva huomioiden, mutta korostaen että he molemmat ovat yhtä tärkeitä.



Esikoinen sai valitsemansa lelun sen kunniaksi kun vauva syntyi. Hän sai myös valita vauvalle lelun. Se oli tärkeää. Häntä vietiin hoplopiin, puistoihin, moniin kivoihin paikkoihin kun vauva itki päivisin.



Pikkuhiljaa tilanne tasaantui ja mies muutti takaisin makuuhuoneeseen. Yhteisymmärryksessä :) Nyt on tosi rakastava isoveli ja katkeruutta tai kateutta ei ole kertynyt.

tyttäremme on hyvin huomionhakuinen joka tilanteessa. aina äänessä ja haluaa olla kaiken keskipisteenä. pelkään tämän toiminnan lisäävän tai oikeastaan saavan hänen ajattelemaan, että sainpas tahtoni läpi.. jälleen..

Tämä on ehdottomasti väärä ajankohta korjata 8 vuoden virheet.

tyttäremme on hyvin huomionhakuinen joka tilanteessa. aina äänessä ja haluaa olla kaiken keskipisteenä. pelkään tämän toiminnan lisäävän tai oikeastaan saavan hänen ajattelemaan, että sainpas tahtoni läpi.. jälleen..

ja mieluusti hyvällä, eikä vasta sitten, kun se sitä hakee. Teillä tulee tukalaa, jos sun ehdoilla etenette.

Lasta pitää huomioida juuri luomalla tärkeitä yhteisiä hetkiä vain isän/äidin kanssa, johon vauva ei pääse mukaan. Lisäksi 8-vuotias on jo niin iso, että hänelle voi ja pitää myös sanallisesti selitää miten arki muuttuu vauvan myötä, mutta että hän on edelleen tärkeä ja rakas.

Kokonaisuudessaan isosisko ei joka tapauksessa saa yhtä paljon aikaa osakseen, koska vauvan hoito väistämättä vie aikaa.



Mutta on syytä erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että isosisko saa omaa aikaa, kahden/kolmenkeskistä aikaa vanhempiensa kanssa.



Tuo mustasukkaisuusvaihe ei kumminkaan noin isolla lapsella kestäne pitkään.



Meillä katseltiin ahkerasti yhdessä valokuvia isosiskon vauva-ajoista, ja juteltiin, että häntä hoivattiin samalla lailla kuin pikkuveikkaa. Hänelle annettiin erityisoikeuksia ja -velvollisuuksia, jotta hän koki olevansa tärkeä ja Iso.



Ja runsain mitoin tietysti myös huomiota ja hellyyttä.

eli niin kuin vauvaa ei olisi (sehän on se normaalitilanne ainakin 8v:lle). Eli vauvalle et anna kuin ruokaa ja kuivan vaipan, muuten olkoon yksikseen. Näin isosisko oppii, että vauva ei ole uusi juttu eikä uhka, vaan aika vaivaton asia.



Vauvaa ei sylitellä, hyvitellä, silitellä - tai jos niin teet niin saman verran 100% vastaavaa huomiota isosiskolle.

kiitos neuvoista ja vinkeistä. Kokeillaan nyt puuhailla isosiskona kanssa enempi, jospa tämä tästä taas..

Isosisko tarvitsee nyt erityishuomiota, vauva kulkee siinä sivussa. Näin evästi minua viisas neuvolatäti, kun menin viemään vauvaani neuvolan tarkastukseen. Hän rupesi ensitöikseen juttelemaan niitä näitä isosiskon kanssa. Ei edes katsonut vauvaa. Kyseli vaan, että mitäs sinulle "minna" kuuluu. Antoi siis isosiskon kertoa kaikenlaista ja tulihan sieltä, että sekin, että hänestä on tullut isosisko.



Neuvolatäti ihasteli aikansa, että vau, oikein isosisko ja kyseli, että miltäs se tuntuu jne.. lopulta lapseni kysyi, että on se vauvakin tossa, haluutko nähä ja sitten neuvolatäti vähän vilkas ja sanoi että pieneltähän toi näyttää, johon tyttäreni tokaisi, että kyllä se silti osaa huutaa tosi kovaa. En ikinä unohda, kuinka viisaasti neuvolantäti hoiti tilanteen.



Vauva ehdittiin mitata ja minunkin kuulumisiani kysellä, mutta samalla sain käytännön oppitunnin siitä, miten isosiskoon pitäisi suhtautua. Osa vauvaa tulleista sukulaisistakin ymmärsi antaa siskon esitellä ylpeänä vauvaa heille ja lapsi nautti kun sai selittää vauvan edesottamuksia.



Pieni vauva ei ihan kauheasti yleensä tarvitse, läheisyyttä, ruokaa, lepoa.. meillä vauva oli iloinen ja tyytyväinen, kun makasi lattialla vieressäni, kun pelasin jotain peliä isomman lapsen kanssa jne. Hankalin vaihe oli silloin, kun vauva oli noin 8-9kk ja konttasi joka paikkaan ja pisteli kaiken suuhun. isosisko oppi kyllä nopeasti nostamaan kaikki "aarteensa" pois lattialta

eli ette tietenkään tee juuri sitä, mitä hän milloinkin vaatii (esim. käskee kesken vauvan syötön tekemään jotain).



Mutta itse ehdotatte jotain kivaa puuhaa, mitä teette yhdessä isomman kanssa, kun vauva nukkuu tai kun toinen vanhempi hoitaa. Aluksi varmaan kannattaa ihan mielessään huolehtia, että sitä aikaa riittää isommalle myös paljon. Aluksi varmaan isompi on silti tyytymätön ja yrittää vaatia huomiota aina silloin, kun vauva sitä tarvitsisi. Vauvaa ei kuulu hylätä, kun prinsessa sitä vaatii, mutta prinsessalle kuuluu tottakai oma osansa huomiosta ja aluksi vieläpä aika tavalla. Ota lapsi tosiaan mukaan vauvanhoitoon. Tuon ikäiset yleensä rakastavat lykkiä vaunuja.

sanoen et taida kauheasti välittää tyttärestäsi? Tai inhoat häntä jollain tasolla?