Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko tilanteessani lahjaa eskariopelle?
24.05.2011 |
Lapsemme perus luonne on kiltti ja rauhallinen. Syksyllä eskariopen mielestä lapsi ei osannu mitään, sanoi minulle samat asiat kuin lapselle minun kuullen, sulla huono muisti, et osaa esikoulutehtäviä, et osaa pelata jalkapalloa oikein ymt.. Lapsi masentui täysin, oli eskarissa vaan hiljaa. Yritin kannustaa lasta, ei auttanut. Soitin eskariopelle jolloin lupasi parantaa tapansa, lapsi on nyt joulun jälkeen tykännyt siellä olla ja oppinut paljon. Kuuntelin kun muutamat vanhemmat, joiden lapsia aina kehuttu myös meille eskariopen taholta, puhuivat antavansa lahjat kevätjuhlissa. Aika isot lahjat ovat antamassa. Itse olen kahden vaiheella annanko mitään, hän sai lapsemme voimaan niin pahoin...
Kommentit (10)
Mutta jos ymmärsin kertomustasi oikein, niin eskariope oli todella ottanut onkeen antamasi palautteen ja selvästi muuttanut käytöstään sen pohjalta. Minä ainakin itse haluaisin vastaavassa tilanteessa jotenkin osoittaa opettajalle sen, että arvostan sitä. Lahjan ei kuitenkaan tarvitse olla mitenkään arvokas. En ole koskaan ostanut millekään opettajalle yli 10 euroan arvoista lahjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupeaisin lahjomaan ylipäänsä opettajia vasta tilanteessa joka olisi ollut aivan erityinen. Opettaja siis auttanut vaikeassa ongel´massa tai ollut muuten aivan erityisen huippuopettaja. Tavallisesti en siis laita mitään.
En kylä varmasti haluaisi antaa, mutta olisin fiksumpi kuin eskari ope ja "käyttäytyisin kunnolla" ja antaisin lahjan.
Katkerana totean, etten ole koskaan saanut lahjaa tehtyäni vain työni.
En missään tapauksessa osallistuisi yhtään mihinkään lahjaan jos oma tilanteeni olisi tuollainen. Tarhantädin on täytynyt nähdä, ettei sinulla ja lapsellasi ole hyvä mieli. Ammattilainen tulisi kysymään mikä on hätänä jos ai tietäisi itse asiaa aiheuttaneensa.
Joten ei lahjaa lahjattomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsi välttämättä huomaa että opettajalle lahjoja porukat antaa. Tai siis kun osa antaa juhlissa, osa viimeisenä päivänä ap
antaminen lapsen kuullen kuuluu nykyisin asiaan ns. kehityskeskusteluina....joten yritäs nyt sitten sopeutua siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni koulussa kutsutaan aina pelkästään lapsen vanhenmat palaveriin. Lapseni on pienryhmässä äidinkielessä, paikalla ei ikinä ole ollut lapsi. Opettajat, viimeksi koulupsykologioli paikalla, nimenomaan painotettiin sitä, ettei lapselle näistä asioista kerrota.
Muistaminenhan ei ole pakko, ja mielestäni voisi hyvin riittää, että lapsesi väsäisi esim. kortin. Tämä siis vain, jos hän haluaa itse niin tehdä. Lapsellesi asia voi olla tärkeä.
Mutta pakko ei ole mitään antaa, jos ei halua.