Aiheuttaako lapsettomuus kateutta?
Lapsemme on 1.5 vuotta. Kummisetä asuu vieressä n 500m. Ristiäisten jälkeen kuulimme että yrittävät lasta naisystävänsä kanssa. Tiedämme myös että ainakin 1 keskenmeno on takana.Kummi ei tule enää lasta katsomaan ja olen miettinyt että onko tämä niin kipeä asia. Lisäksi meille on vauva tulossa.
Harmittaa tilanne mutta en kai voi mitään tehdä.
Kommentit (8)
Nähdä toisilla jotain mitä itse ei välttämättä koskaan saa kokea. Tosin jos itse olisin tiennyt sen minkä nyt, niin olisin itsekin jättänyt lapset hommaamatta.
Nähdä toisilla jotain mitä itse ei välttämättä koskaan saa kokea. Tosin jos itse olisin tiennyt sen minkä nyt, niin olisin itsekin jättänyt lapset hommaamatta.
Mitä sinulle on selvinnyt ja miksi olisit jättänyt lapset tekemättä?
Nähdä toisilla jotain mitä itse ei välttämättä koskaan saa kokea. Tosin jos itse olisin tiennyt sen minkä nyt, niin olisin itsekin jättänyt lapset hommaamatta.
Mitä sinulle on selvinnyt ja miksi olisit jättänyt lapset tekemättä?
Ja huomattavasti helpompaa.
aiheuttaa kateutta, katkeruutta...se kuuluu "taudin kuvaan". Itse olen kokenut lapsettomuutta ja minulla riippui vähän ihmisistä, kenelle olin nuiva (jos tuli vahingossa raskaaksi) ja keneen osasin suhtautua suht inhimillisesti. Valitettavasti. Tiedän että se on väärin, ei kenenkään raskaus ollut minulta pois. Mutta se vaan tosiaan kuuluu "taudin kuvaan". Voisit yrittää keskustella vaikka kummisedän kanssa varovasti jos hän voisi vähän valaista asiaa, olisiko vähän helpompi?
lapsiperheessä kyläily voi vaan lapsettomasta tuntua niin pahalta, että ei pysty käymään. Tunteelle on vaikeaa löytää sanaa, se on sellaista surun ja tavallaan kateudenkin sekoitusta. Takana 8 vuotta lapsettomuutta, joten tiedän tunteen, itsekin jossain vaiheessa vähän välttelin varsinkin vauvaperheitä. Nyt itselläni on kaksoset!
asia voi olla todella vaikea ja kipeä. No ehkä katkeruus saattaa sitä kateuttakin aiheuttaa, mutta toisaalta eihän se ole itseltä pois jos toisilla on lapsia... sattuu ehkä vaan kovasti, kun ei itsellä ole...
Hyvä ystänäni oli puolisonsa kanssa yrittänyt lasta noin vuoden, kun kerroin hänelle olevani raskaana. Itse en ole koskaan halunnut lapsia, joten toki tuntui omastakin puolesta hiukan epäreilulta, ett toiset yrittävät eivätkä saa ja me saamme lapsen vahingossa, ehkäisystä huolimatta.
Ystäväni kommentti tähän oli, että "ompa reilua, kiitti vaan". Hän sanoi sen muka leikilläään.
Tämän keskustelun jälkeen juttelimme kerran ja nyt emme ole noin vuoteen olleet missään tekemisissä.
Harmittaa, mutta toisaalta ymmärrän, että tuntuu kipeeltä.