2-vuotiaan puhe

sanoi lapsi n. 10 sellaista sanaa, joista edes me vanhemmat tiesimme, mitä sana tarkoittaa. 2,5-vuotiaana puhui jo usean sanan lauseita ja 3-vuotiaasta alkaen on kehuttu päikyssä sanavaraston laajuutta.



Meidän kunnan neuvoloissa on nykyään 2-vuotistarkastus siirretty 2,5-vuotistarkastukseksi juurikin sen takia, että puheenkehitystä on parempi katsoa silloin.

Meidän tyttö alkoi puhua (mitenkuten) 3-vuotiaana tai oikeastaan siis yli 3-vuotiaana. Kyllä se siitä teilläkin:) Kaikki oppivat asiat omassa tahdissaan.

Meidän tyttö oli 2 v 8 kk kunnes puhe alkoi pulputa. Sitä ennen käytiin puheterapiassa yli puoli vuotta sillä lapsi ei puhunut käytännössä yhtään mitään. Puheterapiasta saatiin tukiviittomat avuksi. Lapsi siis pystyi tukiviittomien avulla ilmaisemaan halunsa, esim. vettä, nälkä jne. Niistä oli pieni apu, mutta tilanne meni niin että kun viittomia oli opittuna mukava määrä, puhe alkoi soljua, eikä viittomia enää tarvittu. Puhe siis tuli hetkessä monipuolisena, kuin korkki olisi avattu. Puheterapeutti oli näin jälkikäteen ajateltuna vähän tökerö, pelotteli tulevilla oppimisvaikeuksilla ja mahdollisella dysfasia-diagnoosilla ja ehdotteli jo että haluatteko mennä "geenitutkimuksiin" jos suunnittelette lisää lapsia. Kaikki tämä ihan täyttä humpuukia. Tyttö on nyt 9 v ja oppi lukemaan+kirjoittamaan, ja laskemaan ennen esikouluun menoa ja etenkin äidinkielessä on tällä hetkellä taitava ja koulussa pyyhkii hyvin. Kun hän sattui olemaan esikoisemme, otin kaiken kovin tosissaan, muiden tenavien kanssa en ole enää hermoillut, vaikkei kaksivuotiaana vielä olisi puhunut.