Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaispuhuja työnsi kätensä pikkutytön housuihin
14.07.2011 |
Erään lestadiolaispapin blogissa kommentti:
"No minunkin siskoni on 64 vee ja 14 lapsen äiti, mutta kyllä hänkin haluaisi, että SRK selvittää asiat ja pyytää anteeksi aivan sieltä hoitokokoushöykkyytyksestä alkaen! Muuten hänkin oli joutunut puhujasedän "hiplaamaksi" alle kouluikäisenä ja sanoi, että yli 50 vuotta on kaikunut korvissa tuon puhujan lässytysvastaus, kun hän hyppäsi sylistä pois "eikö titä taakkaan". Puhuja oli työntänyt heti käpälänsä hameen alta hänen housuihin."
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut että vanhoillisesttadiolaisila puhujilla on kummallinen, suostutteleva tyyli puheissaan. He puhuvat kuin pienelle lapselle.
Esim. näin saarnasi Janne Isomaa -niminen puhuja viime keväänä:
"Emmehän lähde seura-aikoina kylään tai järjestä itsellemme muuta tekemistä, vaan lähdemme seuroihin. Siellä tarjotaan sielullemme elävää vettä ja viedään Jumalan kansa vihreille niityille lepäämään."
Älytömän kuuloista!
kun ei sillä kertaa päässytkään raiskaamaan 6-vuotiasta.
Miten monen lapsen elämän oli jo ehtinyt pilata?
Ihmeellistä tosiaan, siinäkin Espoon insesti-isän tapauksessa kesti yli viisi vuotta ennen kuin tytöt saivat äijät oikeuteen. Siis vasta kun olivat itse täysi-ikäisiä.
Ei kukaan lähipiiristä halunnut viedä niitä asioita poliisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulkusta hirteen tollaset ja loppuis tuo helvetin lisääntyminenkin saman tien!
kun ei sillä kertaa päässytkään raiskaamaan 6-vuotiasta. Miten monen lapsen elämän oli jo ehtinyt pilata?
Lasten hyväksikäyttö tilastojen mukaan lestadiolaisuudessa on vähemmän hyväksikäyttöä kuin suomalaisten piirissä keskimäärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei sillä kertaa päässytkään raiskaamaan 6-vuotiasta. Miten monen lapsen elämän oli jo ehtinyt pilata?
Lasten hyväksikäyttö tilastojen mukaan lestadiolaisuudessa on vähemmän hyväksikäyttöä kuin suomalaisten piirissä keskimäärin.
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on asiantuntijoiden mukaan suuressa määrin piilorikollisuutta!
Tilastot kertovat vain niiden määrän, jotka on jääneet kiinnin ja olleet tuomiolla.
Lestadiolaisuuden ongelma on juuri rikosten salaaminen ja peittäminen, mm. anteeksi antamisella.
http://freepathways.wordpress.com/2011/07/22/opista-ei-prosenteista/
Sormella osoitellaan, ikään kuin olisitte itse sen parempia?
Näitä lestadiolaispedofiilijuttuja alkaa tulla jo niin tiheään tahtiin, ettei perustalliainen pysy enää edes laskuissa mukana. Mutta HYVÄ että asioista puhutaan, eikä niistä vaieta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyviä ja tunnollisia kansalaisia?
Lestojen tekemät lastenraiskaukset ovat Suomessa julkisesti hyväksyttyjä asoita, ei tästä kaikesta voi muuta ajatella!
insestistä
http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/lestadiolaisisoisa-sai-ehdol…
Omien tyttärien hyväksikäyttö oli vanhentuntu asia.
Lestadiolaiset kuuluvat evankeli-luterilaiseen kirkkoon. Yksikään piispa ei ole saanut tai edes yrittänyt saada tätä joukkoa kuriin.
Osa syytöksistä on suunnattava kirkon johtajien suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa lasten hyväksikäytöistä on läheisen tai muun perheelle tutun miehen (joskus naisen) tekemiä. Noin 90 prosenttia naisista, joiden lasta läheinen mies kuten oma puoliso on käyttänyt hyväksi, ei huomaa, tiedosta tai halua tiedostaa asiaa. Joskus hyväksikäyttöjen paljastuttua jotkut ovat kommentoineet, että he tiesivät, että jokin on perheessä vialla, "outoa", mutta eivät osanneet kertoa syytä. Seksuaalirikollinen on yleensä hyvin ovela. Lasta saatetaan hyvitellä lahjoin ja herkuin ja vanhempia lapsia rahalla ja heidän kanssaan esimerkiksi leikitään muu aika normaalisti ja iloisesti.
Keskimäärin joka viides nainen on joutunut ala-ikäisenä seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi - osa siis teini-iässä esim. seurustelusuhteessa - ja noin joka kuudes mies. Ongelmia ei siis voi syyttää vain tietystä kansanryhmästä tai uskonnollisesta liikkeestä. Ylen asiaohjelmassa aihetta tutkinut psykoterapeutti tiivisti, että hyväksikäyttäjät ovat hänen ja uhrien läheisten kokemusten mukaan yleensä "tavalliselta ja mukavilta vaikuttavia perheenisiä". Tavallisuus ja mukavuus ei ole tietenkään vika, vaan rikollinen ja monella tavoin väkivaltainen toiminta suhteessa lapsiin. Aikuisilla on velvollisuus ilmoittaa poliisille ja lastensuojeluun lapseen kohdistuneen rikoksen havaitsemisesta ja vakavista epäilyistä. Kannattaa kertoa omille jo aika pienille lapsille lyhyesti, että kenenkään vieraan mukaan ei saa lähteä eikä mitään salaisuuksia heidän kanssaan saa pitää eikä antaa koskea omiin henkilökohtaisiin paikkoihin. Kerrommehan muutenkin jo aika varhain, että kännykällä voi soittaa äidille tai isälle tai tuttuun naapuriin ja hätänumeroon, jos tulee hätä. Maailma on pienimmille ja esim. kehitysvammaisille arvaamaton ja suojaton paikka, jos me turvalliset aikuiset emme pyri tällä tavoin suojelemaan heitä.
Jos lapsi tai nuori puhuu hyväksikäyttökokemuksistaan, ne pitää ottaa vakavasti. Yleensä kynnys puhua on korkea, ja jotkut eivät ole puhuneet lapsena uudestaan, kun heitä ei ole otettu todesta. Tapahtumien kieltäminen voi aiheuttaa masennusta ja jopa itsetuhoisuutta. Jos ei voi lapsena luottaa lähimpiinsä tai johonkuhun muiden taholta luotettavana pidettyyn ihmiseen, voi olla vaikea luottaa ihmisiin aikuisena. Lapsi tai nuori voi kokea olleensa syyllinen ja häntä voidaan valitettavasti jopa syyttää tapahtuneesta. Se on vakavaa henkistä väkivaltaa. Väärin toimiva aikuinen on itse syypää käytökseensä ja vastuussa kaikesta tekemisestään, ei lapsi hänestä. Fyysinen ja seksuaalinen väkivalta on tietenkin aina myös henkistä väkivaltaa. Etenkin jatkuvana se muokkaa lapsen ja nuoren persoonallisuutta ja hänen kuvaansa omasta itsestä ja omasta arvosta ihmisenä. "Saanko olla olemassa ja saanko olla turvassa?" Jos näin ei ole, elämää voi alkaa hallita kaaos, jota pyritään vanhempana hallitsemaan esimerkiksi syömishäiriön tai itsensä viiltelyn kautta. Tuollaisten häiriöiden taustalla voi toki olla muutakin. Yleensä niihin tarvitaan pitkäkestoista ammattiapua.
Moni lapsena hyväksikäyttöä kokenut havahtuu asian käsittelemiseen vasta esimerkiksi nuorena aikuisena. Tellervo Koivisto käsitteli julkaistussa päiväkirjassaan opettajansa aiheuttamaa hyväksikäyttöä vasta ikäihmisenä. Tutkimusten mukaan monille hyväksikäytetyistä tytöistä on tyypillistä, että he suostuvat myöhemmin aikuisena helpommin väkivaltaan ja hyväksikäyttöön parisuhteessa. Hyväksikäytetyistä pojista taas tulee helpommin itse hyväksikäyttäjiä, kuin muista ikäisistään keskimäärin.
Hyväksikäyttäjä selittää helposti rikolliset tekonsa parhain päin itselleen. Jokainenhan haluaa antaa itselleen ja muille hyvän kuvan itsestään ja hakee eheyttä. Hyväksikäyttäjä tarvitsee aina ammattipsykoterapiaa eikä sekään aina auta. Harvoin hyväksikäyttäjät edes menevät terapiaan, sillä se tarkoittaisi oman syyllisyyden tunnustamista ja omakuvan ja maailmankuvan muuttamista epämukavasti, puhumattakaan oikeuskäsittelyjen ja rikostuomioiden kohtaamista. Viranhaltijoilla on velvollisuus ilmoittaa lapsiin kohdistuneista rikoksista lastensuojeluun ja poliisille. Lupauksia hyväksikäytön lopettamisesta ei pidä ottaa vakavasti. Harva muuttuu. Surullista mutta tosiasia.
Suurin osa lasten hyväksikäytöistä on läheisen tai muun perheelle tutun miehen (joskus naisen) tekemiä. Noin 90 prosenttia naisista, joiden lasta läheinen mies kuten oma puoliso on käyttänyt hyväksi, ei huomaa, tiedosta tai halua tiedostaa asiaa. Joskus hyväksikäyttöjen paljastuttua jotkut ovat kommentoineet, että he tiesivät, että jokin on perheessä vialla, "outoa", mutta eivät osanneet kertoa syytä. Seksuaalirikollinen on yleensä hyvin ovela. Lasta saatetaan hyvitellä lahjoin ja herkuin tai vanhempia lapsia rahallakin ja heidän kanssaan esimerkiksi leikitään muu aika normaalisti ja iloisesti.
Keskimäärin joka viides nainen on joutunut ala-ikäisenä seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttamaa hyväksikäyttöä vasta ikäihmisenä. Tutkimusten mukaan monille hyväksikäytetyistä tytöistä on tyypillistä, että he suostuvat myöhemmin aikuisena helpommin väkivaltaan ja hyväksikäyttöön parisuhteessa. Hyväksikäytetyistä pojista taas tulee helpommin itse hyväksikäyttäjiä, kuin muista ikäisistään keskimäärin.
Hyväksikkohteeksi - osa siis teini-iässä esim. seurustelusuhteessa - ja noin joka kuudes mies. Ongelmia ei siis voi syyttää vain tietystä kansanryhmästä tai uskonnollisesta liikkeestä. Ylen asiaohjelmassa aihetta tutkinut psykoterapeutti tiivisti, että hyväksikäyttäjät ovat hänen ja uhrien läheisten kokemusten mukaan yleensä "tavalliselta ja mukavilta vaikuttavia perheenisiä". Tavallisuus ja mukavuus ei ole tietenkään vika, vaan rikollinen ja monella tavoin väkivaltainen toiminta suhteessa lapsiin. Aikuisilla on velvollisuus ilmoittaa poliisille ja lastensuojeluun lapseen kohdistuneen rikoksen havaitsemisesta ja vakavista epäilyistä. Kannattaa kertoa omille jo aika pienille lapsille lyhyesti, että kenenkään vieraan mukaan ei saa lähteä eikä mitään salaisuuksia heidän kanssaan saa pitää eikä antaa koskea omiin henkilökohtaisiin paikkoihin. Kerrommehan muutenkin jo aika varhain, että kännykällä voi soittaa äidille tai isälle tai tuttuun naapuriin ja hätänumeroon, jos tulee hätä. Maailma on pienimmille ja esim. kehitysvammaisille arvaamaton ja suojaton paikka, jos me turvalliset aikuiset emme pyri tällä tavoin suojelemaan heitä.
Jos lapsi tai nuori puhuu hyväksikäyttökokemuksistaan, ne pitää ottaa vakavasti. Yleensä kynnys puhua on korkea, ja jotkut eivät ole puhuneet lapsena uudestaan, kun heitä ei ole otettu todesta. Tapahtumien kieltäminen voi aiheuttaa masennusta ja jopa itsetuhoisuutta. Jos ei voi lapsena luottaa lähimpiinsä tai johonkuhun muiden taholta luotettavana pidettyyn ihmiseen, voi olla vaikea luottaa ihmisiin aikuisena. Lapsi tai nuori voi kokea olleensa syyllinen ja häntä voidaan valitettavasti jopa syyttää tapahtuneesta. Se on vakavaa henkistä väkivaltaa. Väärin toimiva aikuinen on itse syypää käytökseensä ja vastuussa kaikesta tekemisestään, ei lapsi hänestä. Fyysinen ja seksuaalinen väkivalta on tietenkin aina myös henkistä väkivaltaa. Etenkin jatkuvana se muokkaa lapsen ja nuoren persoonallisuutta ja hänen kuvaansa omasta itsestä ja omasta arvosta ihmisenä. "Saanko olla olemassa ja saanko olla turvassa?" Jos näin ei ole, elämää voi alkaa hallita kaaos, jota pyritään vanhempana hallitsemaan esimerkiksi syömishäiriön tai itsensä viiltelyn kautta. Tuollaisten häiriöiden taustalla voi toki olla muutakin. Yleensä niihin tarvitaan pitkäkestoista ammattiapua.
Moni lapsena hyväksikäyttöä kokenut havahtuu asian käsittelemiseen vasta esimerkiksi nuorena aikuisena. Tellervo Koivisto käsitteli julkaistussa päiväkirjassaan opettajansa aiheuttamaa hyväksikäyttöä vasta aikuisiällä.
Hyväksikäyttäjä selittää helposti rikolliset tekonsa parhain päin. Jokainenhan haluaa antaa itselleen ja muille hyvän kuvan itsestään ja hakee eheyttä. Hyväksikäyttäjä tarvitsee aina ammattipsykoterapiaa eikä sekään aina auta. Harvoin hyväksikäyttäjät edes menevät terapiaan, sillä se tarkoittaisi oman syyllisyyden tunnustamista ja omakuvan ja maailmankuvan muuttamista epämukavasti, puhumattakaan oikeuskäsittelyjen ja rikostuomioiden kohtaamista. Viranhaltijoilla on velvollisuus ilmoittaa lapsiin kohdistuneista rikoksista lastensuojeluun ja poliisille. Lupauksia hyväksikäytön lopettamisesta ei pidä ottaa vakavasti. Harva muuttuu. Surullista mutta tosiasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkennus: Viestistä jäi virke, että jokaisella aikuisella on velvollisuus ilmoittaa lapsiin kohdistuvista rikoksista viranomaisille. Ei siis ainoastaan viranhaltijoilla.
Kaksoisviestin voi poistaa.
kakaras raiskataan,niin käske sitäkin sit vaan unohtaan.
"Puhun omista kokemuksistani, nyt, nimimerkin suojissa myös siksi, etten halua kuitenkaan satuttaa perheenjäseniä ja joitain ystäviä jotka yhä kuuluvat rauhanyhdistykseen.
Olen tullut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja lähennellyksi useita kertoja lapsuudessani, sekä sukulaisten että muutaman vanhemman lestadiolaismiehen taholta.
Ja sitten myöhemmin, vielä pienenä ollessani, joutunut saarnaamaan tekijöille kaiken anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä".
Vhasin niitä tilanteita, ja yritin aina unohtaa sen kaikin voimin - että vielä tulee muistuttamaan tapahtunesta! (ja tunsin itseni syntiseksi tunteideni vuoksi..!)
Olin joskus sellaisen jälkeen päiväkausia hulluksitulemisen partaalla, muistan istuneeni tuskaisena joukon keskellä, mutta yksin, ja hokeneeni itselleni, että "Täytyy kovettua, etten tule hulluksi".
Jonkinlainen tunteettomuus ja itselleni "ulkopuolisuus" varmaankin pelasti pääkoppani nuoruuden yli, kunnes aikuisena hakeuduin terapiaan.
Liikkeen jäsenet ovat myös itse uhreja: elämänpelon ja sosiaalisten paineiden vuoksi laumaan kuuluvia. Nuoren miehen (ja naisenkin) raju seksuaalinen herääminen ei löydä tervettä, normaalia kanavaa purkautumiseen - sama problematiikka siis kuin esim munkkiluostareissa."
(Osa uhrin kertomusta toisesta lestadiolaisblogista.)
Ajattelen usein..että nämä asiat tulee vielä päivän valoon...
Olen itse kokenut 70-luvulla sen kauheuden, että isäni käytti mua hyväksi. En voinut siitä asiasta puhua, mutta havahduin 5 vuotta sitten kun ystäväni teki itsemurhan.
Hän kertoi minulle omat kokemuksensa, hän ei jaksanut enää elää niilen kanssa. Ymmärrän jollainlailla häntä vaikka en aina itsemurhaa ymmärräkkään...mut joskus ihminen on umpikujassa...
Lähdin itse puhumaan asiasta koska näin omalla kohdallani vain kaksi vaihtoehtoa...joko itsemurha tai asian läpikäyminen...valitsin jälkimmäisen, puhuin asiasta ja hakeuduin traumaterapiaan. Siellä oli ammatti ihminen, ihminen joka oli ulkopuolinen ja osasi kuunnella. ...Se tie ei ole ollut helppo, vaikka olen oppinut traumatisoivien asioiden vaikutukset ja hoidon tulokset.
Olen tämän 5 vuoden aikana menettänyt sisaruksiani siinä osin että he eivät enää käy meillä ja isäni joka joka päivä kävi., piti minua lellipenikkana, olisi varmaan hakenut kuun taivaalta jos olisin käskenyt..kaikki loppuivat kun seinään..,
Mutta minähän tiesin miksi se lelli minua, se yritti pitää minua hiljaisena, koska olin sanonut että jos ne teot ei lopu, kerron asiasta.
Ja toiset sisarukset ihmetteli, että miksi minä olen nyt isälleni niin ilkeä, vaikka hän on aina mua lellinyt…
Nyt olen saanut heiltä vain sen ohjeen, että nöyrry parannukseen niin pääset vapaaksi siitä asiasta ja miksi sinä kehtaat puhua ääneen tuommosesta asiasta sillä siitä ei puhu muutkaan...
Sanon tässä nyt sen vielä että jos se asian käsittely ois niin yksinkertaista että minä nöyrtysinm parannukseen, niin tottakai tekisin sen..jos se tosiaan lähtis pois...mutta en ole ymmärtänyt alkuunkaan noita ohjeita.
Sillä en tiedä miksi minun täytyy nöyrtyä tässä asiassa vain parannukseen???
Yritin puhua isäni kans asiasta, mutta hän sanoi että nämä asiat ei ois julki tulleet jos olisit pysynyt lapsuuden uskossa, etkä olisi tuota jumalatonta miestä ottanut...ja sinähän se tyttö minut aina veit niihin tekoihin...
Olin silloin 7 v. ja hän 45 v....menneeköhän se näin....mutta vastuun kantajaksi ei hänestä näkyy ole???
Musertava häpeä
Annan seksuaaliselle hyväksikäytölle kasvot.
Naisen kasvot.
Hyväksikäytetyn naisen kasvot.
Kivun kasvot.
Pienen tytön kasvot.
Lapsena pelkäsin,
että minusta näkyy päällepäin,
mikä minä olen:
raiskattu.
Mutta nyt aikuisena tiedän,
että eihän se näy päällepäin,
se syntitaakkani.
(Ote uhrin runosta)
"Lapsi tuntee häpeää siitä, että hän on osallisena johonkin väärään, salattuun tapahtumaan.
Pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä kaikkea mitä hänelle tapahtuu, mutta hän kokee silti ruumiillista häpeää.
Kun lapsi kasvaa ja ymmärtää hänelle tapahtuneet hirveydet, ruumiillinen häpeä muuttuu tiedolliseksi häpeäksi. "Monet haastattelemani uhrit kuvaavat hyväksikäytön ymmärtämisen hetkeä täydelliseksi häpeäksi", Laitinen toteaa. Häpeästä tulee sisäinen, kokonaisvaltainen ja pysyvä osa uhrin käsitystä itsestään.
Syyllisyys kumpuaa häpeästä. Lapsi kokee, että hänessä on pakko olla jotain vikaa, hän on tehnyt jotakin, joka on aiheuttanut ja oikeuttanut teon.
Vallankäyttö vahvistaa edelleen syyllisyyttä. Merja Laitisen mukaan seksuaalinen hyväksikäyttö naamioidaan joskus jopa kasvatukselliseksi tehtäväksi: teon tarkoitus on tehdä lapsesta hyvä."
http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=254
Minä yritin noin 13-16 vuotiaana juosta karkuun isosiskoani, joka oli havainnut että helpointa on ripittäytyä pahnanpohjimmaiselle, valmiiksi hyväksikäytetylle ja itsetuntonsa menettäneelle pikkusiskolle, vähiten siis ilmeisesti hävetti minun edessäni tunnustaa yhä uudelleen ja uudellen masturboimisensa "likainen" synti. Minua ahdisti suunnattomasti ne tilanteet, mutta tiesin, etten voi kieltäytyä kuuntelemasta häntä jos hän saa minut kahdenkeskeiseen tilanteeseen, ja toimimasta niinkuin "piti toimia", eli kuunnella, julistaa synninpäästö ja olla kertomatta kenellekään.
Sitä jatkui useita vuosia..
Ja toinen, yksittäinen, traumaattinen, surullinen, katkera muisto on se, että toinen, minua huomattavasti vanhempi isosiskoni ripittäytyi kerran ollessani n 13 vuotias "huoruuden" synnistä, mitä se sitten käytännössä tarkoittikaan.
Muistan järkyttyneeni siitä ja ahdistuneeni päiväkausiksi. Nyt en voi olla ajattelematta, että mitä rankinta hyväksikäyttöä siis voi aiheuttaa välillisesti myös tuollainen pakollinen rippisalaisuuden ja synnillä pelottelun kulttuuri!
Tekijän häpeä tekemästään synnistä on vuorenkorkuinen, ja sen vuoren hän voi sitten kaataa sen niskaan, joka on "helpoin" kuuntelija, jonka edessä hävettää vähiten tunnustaa mieltä painavat asiat.
Kirjoitan tämän myös sen vuoksi, että lukijana olisi joku sellainen henkilö siellä rauhanyhdistyksen piirissä, jolla olisi valtaa puhua asiaa eteenpäin, ohjeeksi seurakunnalle: rippiäitinä ei voi pitää alaikäistä lasta. Ja että: seksuaalisuus on Jumalan luomaa, tervettä, vaaratonta, kun mukana on vastuu ja rakkaus. Jos se ei saa olla olemassa terveesti, se kieroutuu.
(Uhrin kirjoitus Kotimaa24 blogissa)