Mikä on vaikeinta, kun lapset pienellä ikäerolla?
Muistaakseni pukeminen oli yhtä painajaista! Muistan elävästi talven, kun yritin pukea uhmaikäistä ja vauvaa. Jos uhmiksen puki ensin, ehti hän riipiä kaikki vaatteet päältään ennen kuin sain vauvan puettua. Taas, jos puin vauvan ensin, oli vauva läkähytä kuumissa toppavaatteissa...
Mutta aika kultaa muistot ja nyt olisi taas toiveissa 3. ja 4. pienellä ikäerolla (sitten riittää!) Unenpuutekaan ei ollut muistaakseni niin kamalaa, kuin pukeminen... Miten muilla?
Kommentit (3)
ikäeroilla olevien lastemme riitojen selvittäminen. En ehdi huomaamaan, että kuka ärsyttää ketä tms ja siksi on vaikeaa päättää niihin ratkaisua, joka ei johtaisi riitojen pahenemiseen.
Ratkaisuni on yleensä epäreilu jotain lapsista kohtaan. Jos taas jättäisin lapset selvittämään itse riitojaan, he raatelisivat toisensa verille.
3 v , 5 v ja 6 v
Vaikeaa? Ihana dementia vaivaa, eikä sitä niin varsin muista. Ehkä jotkin syvät epätoivon hetket, kun piti kolmatta rinnalla ja ne kaksi juuri nukkumaan laitettua taaperoa riehui siinä vieressä ja mies oli töissänsä. Sittemmin kai laitoin vauvan ensin petiin ja sitten vasta taaperot. Yleensä ongelmiin aina kehitti toimivan ratkaisun. Kaikista ei ole niin ylpeäkään.
Riidoissa lohdutin yleensä sitä, joka jäi alakynteen ja koki vääryyttä. Pukemisessa kehitin palomiestyylin, kun lapsi osasi laittaa saappaat jalkaan, sai siitä heti housutkin samalla. Yleensä puin vauvan ensin ja taaperot sai harjoitella pukemista, kyllä ne pian kaksi vuotta täytettyään pukivat tai ainakin olivat asialla. Meillä pelastus oli porstua, kylmä eteinen, johon valmiit tapaukset sai laskea.
Nyt ne on jo isoja :-) Nelivuotias minä itte ja garderoobinsa, siinä ei muotia seurata vaan tehdään.
Ensimmäinen puoli vuotta oli yhtä painajaista, sen ainakin muistan. Uudestaan en koskaan enää samaan ryhtyis, hullujen hommaa!;D