Lue keskustelun säännöt.
Isä (jota minulla ei ole ollut) tekee kuolemaa. Mitäs minä teen?!
13.07.2011 |
Koitan kertoa lyhyesti. Isä ja äiti erosivat noin 15 vuotta sitten isän alkoholiongelman takia. Isä hakkasi ja kuristi äitiäni. Minä itkin ja oksensin peloissani, vanhin veli meni väliin saaden itsekin iskuja ja muut veljet vetäytyivät perimpään nurkkaan. Onneksi äiti sai isän pihalle.
Isä jatkoi kaljan kittaamista ja me lapset olimme hänen luonaan joka toinen viikonloppu. Erään kaljaillan päätteeksi isä halusi minut viereensä nukkumaan. Menin ja hetken päästä tunsin jotain outoa takamuksellani. Isähän se koitti jotakin sinne työntää. Vasta pari kuukautta tapahtuneen jälkeen sain kerrottua äidille asiasta ja siihen loppui säännölliset tapaamiset sekä minulta että veljiltäni isämme kanssa. Näimme ehkä 5 kertaa vuodessa.
Luulen, että isäni teko on aiheuttanut kaiken helvetin elämässäni. Hyväksikäyttöjä, sairaalajaksoja, nuorisokotia yms.
Olen ollut tähän päivään asti aivan helvetin vihainen tuolle miehelle. Hän valitsi alkoholin ennemminkin kuin perheensä ja lapsensa. Vielä senkin jälkeen on meitä piinannut ja satuttanut, ei ehkä fyysisesti mutta kaikilla muilla tasoilla kyllä.
En ole neljään vuoteen ollut tekemisissä tuon ihmisen kanssa. Kysynyt olen kuulumisia veljiltä tai muilta sukulaisilta. Ei ole paremmaksi mies muuttunut. Kaljaa menee ja on hakannut muutamia naisiaan sekä vanhimman veljenikin kännispäiten.
Tänään vanhin veljeni soitti ja kertoi ettei isä voi hyvin. Lähtö voi tulla pian. Veli antoi isäni numeron ja pyysi soittamaan. Sanoi ymmärtävänsä jos en pysty tai halua, mutta toisaalta ei halua, että minullekaan jäisi mitään omalle tunnolleni, jos isä lähtee nyt.
Ajatukset on aivan sekaisin. Monta pitkää vuotta olen toivonut, että isä alkaisi olemaan isä ja voisimme unohtaa menneet. Monta hemmetin kertaa olen pettynyt, kun yksikään lupaus ei pidä ja kaljaa kiskoo minkä ehtii. Viha on kasvanut monta vuotta. Ja nyt on ehkä se hetki, kun voin viimeisen kerran lähestyä isääni. Teenkö sen vai jätänkö hetken käyttämättä, en tiedä.
Huh. Ahdistaa aivan saamaristi!
Kommentit (27)
Kuten itsekin sanoit, sinulla ei ole enää isää. Sellainen ei ole isä, joka hyväksikäyttää pientä tytärtään ja hakkaa kännipäissään veljet :( sinulla ei todella voi olla mitään "omallatunnollasi" tapasit sinä tuon henkilön vielä tai et, joka on biologisessa mielessä isäsi mutta missään muussa ei.
Jokainen lapsi toivoo hyvää vanhemmastaan, se on selvä. Lapsi toivoo hyvää vanhemmastaan vielä aikuisenakin, ja voi olla että itsesi takia viimeinen tapaaminen voisi olla jonkinlainen tärkeä päätepiste sinulle itsellesi. Tee se jos tunnet että SINÄ tarvitset sitä mutta ÄLÄ tee sitä jos tunnet että sinun kuuluisi tai pitäisi tai että olet jotain velkaa tms. Vihassa ei ole kuitenkaan kenenkään hyvä elää, se syö eniten itseäsi.
Voimia päätökseen ja ajatusten selkeyttämiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei ole niin tärkeätä, että oletko isän kuolinvuoteella vai et. Tärkeintä olisi, että kuoppaisit mielessäsi koko ukon ja alkaisit elää tasapainoista elämää.
Minun vanhempani erosivat 26 vuotta sitten, enkä ole isääni pitänyt yhteytä 24 vuoteen. Jos alkoholi menee muiden edelle, niin minun ei siitä tarvitse kärsiä, saati minun perheeni. Joskus olin vihainen isälleni, kun äitini joutui yksin kantamaan taakkaa (eikä edes niin kovin hyvin) ja vitutti muutenkin. Sitten tajusin, että viha ja katkeruus vain kuluttavat, enkä pääse elämässäni eteenpäin.
Nyt isä on täysin irrallinen osa elämääni. Hän on elossa, mutta jos kuolisi, niin en tiedä surettaisiko sen enempää, mitä nyt yleensä ihmiselämän päättyminen surettaa. Ei olisi mitään tarvetta sännätä kuolinvuoteelle. Eihän hänkään sännännyt minun kevätjuhliini, lapsenlapsiaan katsomaan tai tarjoamaan auttavaa kättä silloin kun minulla oli hätä. Enkä kokisi siitä syyllisyytä, vaikken ottaisi kuolevaan mieheen mitään yhteyttä.
Ehkä sinun kannattaa miettiä, olisiko yhteydenotosta enemmän hyötyä vai haittaa. Haluatko purkaa isällesi kaiken paskan sisältäsi, vai olisiko se edes mahdollista? Pelkäätkö, että isäsi tempaisee vielä viimeiset hölmöilyt ja sanoo ja tekee jotain, mitä taas katkerasti kadut, koska tulit ottaneeksi yhteyttä? Jos tuo ihminen saa pääsi sekaisin, niin onko sinulla oikeasti mitään velvollisuuksia häntä kohtaan?
Ehkä sinun kannattaisi vain miettiä, että minkä risun viet haudalle ja millaisella askeleella kävelet pois, katkeruudesta ja vihasta vapaaseen elämään.
haluaa vielä tilittää teille jotakin, tai sinun täytyy tunnustaa, kuinka huonona isänä olette kaikessa ymmärtämättömyydessänne häntä pitäneet. Alkoholisoitunut setäni kuoli juuri äsken ja viimeiset jutut eivät olleet mukavaa kuultavaa. Harmittaa, että isäni joutui veljensä katkeruutta kestämään.
muussa tilanteessa ehkä naurattaisi, mutta ei nyt.
Muistan ihanat ajat isän kanssa, kun asuimme vielä kaikki saman katon alla. Hän oli aivan täydellinen isä; rakastava ja huolehtiva. Me lapset olimme hänelle kaikki kaikessa. Jossain vaiheessa alkoholi tuli ja vei. Ja sille tielle jäi mies. Vaikkakin olimme isän luona joka toinen viikonloppu ja silloinkin oli ihan ok, niin muistan kuinka pyysin häntä lopettamaan kaljan juonnin, koska hänestä tuli silloin ihan eri ihminen ja minua pelotti silloin. Eipä lapsen pyynnöllä ollut juurikaan väliä.
Ehkä tulen enemmän kaipaamaan tuota rakastavaa isää, joka hän oli silloin 15 vuotta sitten. :( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä vaan on sitä mieltä että kun mun isä kuolee/jos kuolee enennen minua niin juhlin satavarmasti.
T:Pedofiilin tytär
Olet provo tai et niin kaikille tiedoksi ettei aina voi ajatella omasta puolesta asioita. Se sun isä on täydellinen hirviö, jos HÄN ei pyydä anteeksi ja kadu niin sinulla ei todellakaan ole mitään joka jäisi kaivertamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muussa tilanteessa ehkä naurattaisi, mutta ei nyt. Muistan ihanat ajat isän kanssa, kun asuimme vielä kaikki saman katon alla. Hän oli aivan täydellinen isä; rakastava ja huolehtiva. Me lapset olimme hänelle kaikki kaikessa. Jossain vaiheessa alkoholi tuli ja vei. Ja sille tielle jäi mies. Vaikkakin olimme isän luona joka toinen viikonloppu ja silloinkin oli ihan ok, niin muistan kuinka pyysin häntä lopettamaan kaljan juonnin, koska hänestä tuli silloin ihan eri ihminen ja minua pelotti silloin. Eipä lapsen pyynnöllä ollut juurikaan väliä. Ehkä tulen enemmän kaipaamaan tuota rakastavaa isää, joka hän oli silloin 15 vuotta sitten. :( ap
Tosin olen tuollaisen miehen avovaimo ollut ja kolme lasta yhdessä. Ja jokainen meistä ajattelee samalla lailla. Miksi mies valitsi viinan perheensä sijaan?
Selityksenä olen löytänyt sen, että hänen koko sukunsa olivat alkoholisteja. Sitä en tiennyt aikoinaan, koska ei ollut mitään kokemusta alkoholismista ollenkaan.
Ja nyt 4 ihmistä kärsii tästä. Kaikki ollaan ihan riekaleina, kun ei päästä elämässä eteenpäin yhden juopon takia. Sen verran olen kyllä selvittänyt, että persoonallisuushäiriöstä varmaan kyse. Ei ole saanut lapsena tarpeeksi hoivaa vanhemmiltaan, eikä osaa rakastaa - ei vaan osaa!
Surullista, mutta totta! Ja varmaan alkkiksille tyypillistä....
Voit esim ottaa selvää, että onko isäsi nyt sairauden vuoksi tolkuissan ja selvänä. Jos on, niin voisit halutessasi mennä hänen luokseen sairaalaan ja kertoa hänelle, että mitä pahaa hän on tehnyt sinulle. Sen jälkeen voisit sanoa, että "Kaikki on nyt sanottu. Hyvästi ikuisiksi ajoiksi isä." ja poistua. Halutessasi voisit käydä hautajaisissakin ja muistellla siellä isääsi, jos ei henkilökohtaismmista asioista, niin ainakin juoppoudesta ja hukassa olleesta isyydestä voisit sielläkin puhua.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, no minun isäni oli kans alkoholisti.. vähensi/lopetti vasta n. 1 vuoden ennen kuolemaansa. Aina meni alkoholi lasten edelle, vaikka meitä kovasti rakasti. Ei ollut mikään paras isä, mutta vielä parempi ukki meidän lapsille.
Kaikesta noista huonoista ajoista huolimatta rakastan isääni. Kuolema tuli niin äkkiä ja minullekkin soitettiin silloin että nyt on niin huonossa kunnossa, että kannattaa tulla nyt heti... oli ne viimeset hetket tärkeitä, vaikka ei pystyny kamalasti enää puhumaan...
minua ainakin harmittaisi jos en olisi mennyt vielä viimeisen kerran isää katsomaan. Vaikka ei ollutkaan mikään paras isä. Mutta minun isäni ei ole kylläkään minua lähennellyt ikinä, että siihen en voi samaistua...enkä tiedä mitä ajattelisin isän kuolemasta jos niin olisi tapahtunut.
Et kai sinä mitään sillä menetä jos soitat isälles tai käyt edes kattomassa...
Tervetuloa todellisuuteen, mäntti!
joissa provokellot kilkuttaa.
Ja ap:lle, minä en ottaisi mitään kontaktia siihen mieheen. Hän lakkasi olemasta isäsi jo vuosia sitten. Et ole hänelle mitään velkaa, todennäköisesti hän taluaa vain jotain anteeksiantoa, mikäli tuntee tunnontuskia teoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet joutunut kestämään ihan liikaa kamaluuksia lapsena :(
Jos isäsi ei siihen pysty, niin uskon, että sua ainakin helopttaisi, jos kuitenkin soittaisit "isällesi". Vanha viisaus, että anteeksianto voi helpottaa omaa elämääsi, sen sijaan että katkeroituisit entisestään, olisi ohjeenani sullekin.
Isäsi oli/on sairas, ja on tehnyt todella väärin teitä kohtaan. Antamalla anteeksi, vaikka unohtaa et tietnkään voi, annat itsellesi ja mahdollisille lapsillesi mahdollisuuden eheämpään tulevaisuuteen.
Voimia!
Isäkin eli hyvää, onnellista ja todella raitista elämää, kunnes raskas taloremppa lapsen menetyksineen suistivat hänet raiteilta.
Veljeni ovat pitäneet yhteyttä isään ja nyt viime vuosina yhä enemmän. Varsinkin vanhin ja nuorin veljeni ovat yhteyksissä vähintään kerran viikossa. Kaksi muuta veljeä kokevat lähes samoin kuin minä. Vääryyttä ja vihaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oman lapsensa seksuaalista ahdistelua!!! E
Isäkin eli hyvää, onnellista ja todella raitista elämää, kunnes raskas taloremppa lapsen menetyksineen suistivat hänet raiteilta.
Veljeni ovat pitäneet yhteyttä isään ja nyt viime vuosina yhä enemmän. Varsinkin vanhin ja nuorin veljeni ovat yhteyksissä vähintään kerran viikossa. Kaksi muuta veljeä kokevat lähes samoin kuin minä. Vääryyttä ja vihaa.
ap
mm. tappoi äitini. Olen jo päässyt niistä yli. Yksi selviytymiskeinoni on ollut se, että en ole aikoihin ajatellut sen miehen olleen isäni.
En siis kanna kaunaa, hän on täysin vieras ja samantekevä minulle.
En edes tiedä onko hän elossa vai jkuollut, mutta jos vastaavanlaisen valinnan eteen kuin ap joudun, asia on täysin selvä. En mene.
siitä, mitä isä teki hänelle.
Yrittänyt olen elää niin, että isää ei ole. En edes osaa puhua hänestä isänä, puhun vain etunimellä muille. Olen ollut miettimättä häntä, mutta toki haluan välillä kuulla hänenkin kuulumisia. Onko edes elossa.
1,5 vuotta sitten odotin hänen näkemistään. Oli nuorimman pikkuveljen rippijuhlat ja hän ei sinne saapunut. Veljeni oli hyvin loukkaantunut ja se oli kai se viimeinen niitti minulle. Olkoot koko paskiainen! Nuorin oli sentään jonkun verran ollut tekemisissä isän kanssa.
Tämä viha uuvuttaa minut. On vienyt voimia jo vuosia ja nyt kun tulikin toisenlainen käänne, niin olen aivan loppu. Vihainen olen, mutta jotenkin myös surullinen ja pettynyt. Odotin ja toivoin niin kovasti, että isä saisi elämänsä kuntoon ja alkaisi olemaan isä. Olisin voinut antaa kaiken anteeksi, jos hän olisi jättänyt sen niin rakkaan kaljansa. Ja hän on niin nuori, alle 50v. ja jo täysin menettänyt otteensa elämästä ja lapsistaan. Sekin surettaa. Alkoholi vei ja vie, liian nuorena. :( ap
Ja jos kaipaat inhimillistä, ymmärtävää ja lämminhenkistä apua niin soita tähän ilmaispalveluun - HUOM älä "pelästy", vaikka puhelimen nimi on Sielunhoitopuhelin, sillä koko elämän kirjo on tervetullutta, ja puhelimen työntekijöiden asennoituminen on kokemukseni mukaan lämmin ja inhimillinen
Helsingin Ev. Lut. Kansanlähetys
SIelunhoitopuhelin, 09 148 5432
Ma-la 19-22 (1.6.- 31.8. ti ja pe 19-22)
Ja jos kaipaat inhimillistä, ymmärtävää ja lämminhenkistä apua niin soita tähän ilmaispalveluun - HUOM älä "pelästy", vaikka puhelimen nimi on Sielunhoitopuhelin, sillä koko elämän kirjo on tervetullutta, ja puhelimen työntekijöiden asennoituminen on kokemukseni mukaan lämmin ja inhimillinen
Helsingin Ev. Lut. Kansanlähetys
SIelunhoitopuhelin, 09 148 5432
Ma-la 19-22 (1.6.- 31.8. ti ja pe 19-22)
Elämä on niin koetellut ja ehkä nyt olisi aika käydä asiat läpi. Olen käynyt psykologilla, ollut psykiatrisella osastolla parikin kertaa, mutta ehkä tämä tilanne on alku uudelle elämällä. Minä käyn asiat läpi, tavalla tai toisella ja hankin apua. Isälle soittamisesta tai hänen tapaamisesta en osaa sanoa, juuri nyt tuntuu siltä etten todellakaan voi tai halua. Tai ettei tarvitse. ap
uskon, että ahdistus helpottaa, kun ukosta aika jättää.
Itselläkin huono isäsuhde, vaikkei läheskään yhtä huono kuin sulla. En kuitenkaan juuri kyyneltä vuodattais jos hönestä aika jättäis. Joskus odotan sitä...
hän ei ole suonut mulle juuri rakkautta tai kyyneltä, niin en minäkään, eikä tee edes pahaa. Isän tapaaminen sen sijaan ahdistaa, enkä siksi halua edes tavata.