Mä muistan miten miehen kanssa vastarakastuneina oltiin

bussissa. Ikää meillä oli 17v ja 18v. Siinä istuttiin toistemme kainaloissa kun takaa alkoi kuulua supatusta ja tirskuntaa. Siellä istui pari mummelia jotka ilkkuivat sanatarkasti näin "hihii kato nyt totakin nuorta lempeä. Siinä vielä eletään niin autuaan tietämättöminä oikeasta elämästä. Kyllä noillekin vielä karu totuus iskee vastaan. 10v päästä ovat toisilleen muisto vaan. Voi että sitä toi nykyajan nuoriso osaa olla lapsellista sakkia. Toista se oli sillon meidän nuoruudessa kun tossa iässä oltiin jo töissä eikä istuttu päivät pääksytysten vaan notkumassa ja kiehnäämässä..."



Tämä sama paasaus jatkui ja jatkui vaan ja koska puhuivat hyvin äänekkäästi ihan takanamme oli aivan tarkoituskin että kuulemme kaiken. Jäi hyvin paha mieli pitkäksi aikaa. Olispa kiva nähdä nekin akat nyt, 20v jälkeen kun edelleen ollaan onnellisesti yhdessä. Ovat tainneet nekin mummeit jo kuolla omaan katkeraan kalkkiinsa...