otetaanko apupyörät raakasti vaan laakista pois?

viikon verran potkutteli menemään ja tasapaino kehittyi. Sen jälkeen polkimet takasin ja lähti ajaman.

mä otin pois, mut jätin pyörään tangon, josta voin pitää itse kiinni. Nyt roikun koko ajan tangossa, kun lapset ei yhtään pysy pystyssä.

Jos apurattaita on mahdollista "nostaa ylöspäin", niin ne ovat tukena esim kaarteissa, ja silloin huomaa, onko tasapaino valmis täydelliseen irrotukseen. Potkupyörät tai poljinten poisto toimivat myös hyvänä treeninä.

Ja lapsi polki pian huomaamattaan ilman apparien apua. Oikeasti ne oli pian käytössä vaan pusähtyessä, ei silloin pyörä kaatunut. Otetiin sit jossain vaiheessa pois.

alkoi itse vinkumaan apupyöriä pois. Sitten ne otettiin ja piakkoin ajoivat itse. Neljän vanhoina

satulaa alas (potkupyora). Myos 2-pyorainen potkulauta auttaa opettelussa (opettaa tasapainoa).



Ala huoli, lapsi oppii kun on kypsa ja kaikki oppii sen aikanaan!

ostettiin uusi pyörä (vanha oli rikki) eikä tässä uudessa ollut appareita. Ihan näin kesän aluksi heti, ettei pääse nojailemaan appareihin. Hyvin toimi, oppi heti. Ikää vähän vajaa 6 vuotta. Enkä tajunnut ennen näitä kommentteja, että lapsi pitäisi 4-vuotiaana opettaa ajelemaan ilman appareita. Taidan kuopuksen (4) vielä pitää appareilla, niin voidaan keskittyä myös vähän liikenteen seuraamiseen. Tosin kuopus on motorisesti kehittynyt nopeammin & rohkeampi kuin esikko, niin voisi oppiakin.

pois ja lähti saman tien polkemaan. Eri tilanne tietenkin, jos lapsi ei uskalla... silloin pitää varmaan olla vähän hienovaraisempi, muuten voi kieltäytyä kokonaan yrittämästä. Onhan pyörä varmasti myös tarpeeksi pieni? 6v on jo iso, mutta liian iso pyörä vaikeuttaa opettelua.

siitä vain ajaa. Kun kupsahtaa kunnolla kumoon kerran, pyöräily voi jäädä pitkäksikin aikaa!



Meillä on yhden aran lapsen ja yhden motorisista erityisvaikeuksista kärsivän asperger-lapsen pyöräilyt toteutettu niin, että tukipyörät ja polkimet on otettu pois ja satulaa laskettu niin alas, että pyörän päältä on voinut potkutella eteenpäin. Siis vähän potkulaudan tapaan, mutta kuitenkin siis satulassa istuen.



Sitä on harjoiteltu päivittäin - tiheä toisto tärkeää opettelussa! - parisen viikkoa ja kun lapsi on selkeästi osannut jo lasketella pyörällä niin, että ohjaa JA pysyy tasapainossa ilman, että jalat ovat maassa - SITTEN olen pannut polkimet takaisin ja kehottanut lasta polkemaan. Jalat saa siinäkin vaiheessa panna maahan tarvittaessa eli satula on edelleen alhaalla.



Ja kun polkeminen onnistuu jo hyvin, vasta sitten olen nostanut sitä satulaa hiukan.



Tuolla kurin meillä on onnistuttu.



Lisämotivaatiota olen antanut siten, että kustakin harjoittelukerrasta saa tarran kahden viikon kalenteriin, ja kun kaikki 14 tarraa olivat koossa, sai mieluisen lelun/tekemisen.



Kumpikin "toivoton tapaus" oppi kahdessa viikossa ajamaan ilman apupyöriä, kolhuja ja äidin hermojen menetystä.



Suosittelen!

Tai kokeiltiin kyllä apupyörien nostamista korkeammalle, mutta siitä seurasi vaan kaatumisia ja epävarmuutta. Meillä on yksi lapsi oppinut vasta 7-vuotiaana ajamaan ilman apupyöriä, kyse ei ollut taidosta vaan uskalluksesta. 6-vuotiaana koitettiin apupyörät häneltä ottaa pois, mutta lapsi pelkäsi niin kovin ettei enää halunnut pyöräillä. 7-vuotiaana osasi yhden harjoittelukerran jälkeen ajaa pyörällä, tällöin laitettiin jääkiekkovarusteet päälle ettei tarvinnut pelätä kaatumista. Toinen lapsi oppi 5-vuotiaana myös niin että apupyörät otettiin pois ja parina päivänä harjoiteltiin.

joku voi oppia hetikin, mutta harjoitella pitää tietysti ilman apupyöriä ajamista siten että joku pitää kiinni alkuun

Silloinkin lähes pakotettiin oppimaan, eli apparit pois eikä takas niitä saanut. Vähän aikaa oli kokonaan ajamatta kun ei innostusta riittänyt opetteluun. Mutta kun tajus ettei ne apparit tosiaan takas tule, niin alkoi opetella ja parissa päivässä oppi (siitä kun itse päätti opetella).

Muistan kun aloitettiin noin 4 vuotiaana se ees taas huovaus, otetaan apparit pois ja laitetaan takas jne. Silloin todettiin että parempi odottaa siihen kun itse haluaa, säästyy kaikkien hermot. Tosi jos oltais ihan siihen asti odotettu niin olisi varmaan vielä koululaisena käyttänyt appareita, joten vähän sitten kuitenkin avitettiin.

Nuorempi oppi nyt keväällä 4 vuotiaana. Viime kesänä kokeiltiin kun ajoi niin hyvin, mutta ei ollut silloin valmis, joten suosiolla siirrettiin kevääseen harjoittelu ja se oli oikea ratkaisu. Otettiin apparit kerta laakista pois, vähän oli murinaa ensin, mutta harjoitteli kuitenkin. Vähän kerrallaan, aina lopetettiin kun näytti hermo palavan jommalta kummalta tai molemmilta.



Naapurin 4v tyttö näyttää opettelevan tuolla plkimet pois -systeemillä, on nyt parisen viikkoa potkutellut.

ap

Me tehtiin niin, että otettiin "kerrasta" pois, mutta samalla laskettiin satula niin matalalle, että jalat ylti kunnolla maahan. Siinä sai sitten potkutella. Työntötangon takaa poistin myös kun meni juuri sellaiseksi, että siinä piti koko ajan roikkua itse... tosi raskasta. Reilussa viikossa oppi meillä 4,5 v ajamaan ilman appareita.

Jos apurattaita on mahdollista "nostaa ylöspäin", niin ne ovat tukena esim kaarteissa, ja silloin huomaa, onko tasapaino valmis täydelliseen irrotukseen. Potkupyörät tai poljinten poisto toimivat myös hyvänä treeninä.

se ei toiminu, kun lapsi luotti niihin apurattaisiin. Samalla tuli ongelmia, jos tiessä oli monttu ja pyörä jäi siihen jumiin, kun takarengas jäi ilmaan. Otettiin sitten kokonaan pois, kun tyttö sitä halusi ja harjoiteltiin niin, että hän vain laski takapihalla nurmikolla pientä mäkeä pyörän kyydissä. Seuraavana aamuna sit mentiin nurmikentälle ja tyttö pyöräili sen kaatumatta toiseen päähän.

myös polkimet. Penkki vain niin alas, että yltää potkuttelemaan ja ei tarvitse itse roikkua missään tangossa selkä vääränä ;)



Ei mennyt kauaa kun polkimet takaisin paikalleen ja 3v.pyöräili jo hienosti.

ennen kuin otettiin apparit pois. 5-vuotissynttärinä otettiin apupyörät pois ja tyttö lähti saman tien polkemaan. Ei tarvinnut millään tavalla opettaa, kun lapsi oli kypsä ajamaan. Säästyi kaikkien hermot.

on niin arjajalka,ettei edes apupyörien kanssa hurjastele.



kiinnitettiinkin ne juuri takaisin.todettiin,että hän käyttää apupyöriä aikuisenakin vielä.



ap

apupyörillä polkee hitaasti. Tällä viikolla on aiottu ottaa ne pois, mutta se takatörötin, jossa vanhempi on jatkeena, aiotaan pitää. Ei se pyöräilyyn oppiminenkaan mikään kilpailulaji ole (paitsi eräille), tärkeintä on se, että joskus oppii, eikä saa hirveitä traumoja asiasta. Liikunnallisesti/motorisesti kovin taitava ei ole lapseni (ei puhettakaan luistelemisesta, eikä hiihtämisestä, vaikka välineet on, hän ei halua kaatua, vaikka kuinka selitetään ettei muuten opi). No, lapsi on erityisen sosiaalinen ja suosittu (voi kyllä muuttua, jos liikunta ei ala kiinnostaa), on empaattinen ja utelias, hyvä mielikuvitus, kädentaidot hyvät, terävä matematiikassa (laskee yli tuhanteen, osaa kirjaimet ja ihan hilkulla on lukeminen, käy temppukoulua (erittäin kehittävää hänelle) ja on äidin ja isän sydänmurunen. Kyllä minä ihan oikeasti uskon, että hän pyöreilemään oppii ilman apupyöriäkin ennen kouluikää.

alussa saa toki itse juosta rinnalla ja pitää pyörästä kiinni,mutta ei kestä kauan.